Ensimmäisen adventin alkaessa laulamme “Hoosianna Daavidin Pojalle.” Mutta miksi Jeesusta kutsutaan tuolla nimellä, Daavidin pojaksi? Kuinka Jeesus voi olla Daavidin poika, jos kerran Daavid eli tuhat vuotta ennen Jeesuksen syntymää? Vastaus löytyy Raamatun ennustuksissa. Juutalaiset odottivat tulevaa Messiasta eli Kristusta, jonka piti olla Daavidin jälkeläinen. Kun Raamatussa Jeesusta kutsutaan Daavidin pojaksi, sillä viitataan ensisijaisesti hänen messiaaniseen titteliinsä Vanhan testamentin ennustusten mukaisesti.
Daavid syntyi Betlehemissä ja vietti siellä lapsuutensa. Hän oli Juudan kuninkaallisen sukukunnan jäsen, mutta Daavidin perhe oli tavallinen betlehemiläinen koti ilman valtaa ja asemaa. Daavidin elämä kertookin inhimillisyydestä ja Jumalan armosta.
Daavid oli paimenpoika, joka kukisti lingolla Israelia uhanneen pelottavan jättiläisen Goljatin. Hän oli myös sotasankari. Ja monien kärsimysten ja vaikeuksien jälkeen Daavid valittiin kuninkaaksi ja hän hallitsi Juudaa ja Israelia. Hän ei ollut virheetön, mutta hänen sydämensä kuului Jumalalle. Hän oli valmis katumaan ja tunnustamaan rikkomuksensa ja sai kokea Jumalan armon. Vaikka Daavidilla oli heikkoutensa, Jumala valitsi hänet kansansa johtajaksi ja lupasi, että hänen sukulinjansa kantaisi ikuista kuninkuutta. Tämä lupaus muistuttaa siitä, ettei Jumalan suunnitelmia rajoita ihmisten puutteet – hän voi tehdä suuria tekoja niiden kautta, jotka sydämestään etsivät häntä.
Psalmissa kaksi kerrotaan Daavidin pojan Salomonin asettamisesta Israelin kuninkaaksi. Kun Salomo kruunattiin, rukousteksti muistutti Daavidin jälkeläisten hallitsevan ikuisesti. “Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin. Pyydä minulta, niin saat kansat perinnöksesi, ja maan ääriin ulottuu sinun valtasi. Sinä alistat kansat rautaisella valtikalla, murrat ne kuin saviastiat.” Israelin kuningasta kutsuttiin myös nimellä Jumalan poika.
Daavid ja Salomo kuolivat, mutta Israelin profeetat lupasivat, että Jumala herättäisi eräänä päivänä uudelleen Daavidin kaltaisen paimenen kansalleen. Ja lähes tuhat vuotta myöhemmin Jumala herätti paimenen, mutta tätä kertaa toisenlaisen, jonka valtakunta on ikuinen rauhan, rakkauden ja sovinnon valtakunta. Adventin aikana pysähdymme jälleen joulun suuren lahjan edessä.
Niinkuin Daavid, samoin Jeesus syntyi Betlehemissä. Jeesuksen syntymä täytti ennustukset. Kun itämään tietäjät etsivät kuningasta Jerusalemin loiston keskeltä heidän käskettiin mennä pieneen Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, koska ikuisen kuninkaan piti syntyä siellä. Kuten Raamatun kertomus Daavidin elämästä opetti, myös Jeesuksen elämässä Jumalan voima ilmestyi heikkoudessa ja kärsimyksessä. Jeesus, Daavidin Poika, kantoi syntimme ja antoi itsensä ristin puulle kuolemaan, hänet torjuttiin, hän kärsi ja kuoli, jotta me saisimme elää ikuisesti hänen kanssaan.
Kun lähestymme joulua saamme sydämestämme laulaa “Hoosianna Daavidin Poika.” Jeesus on tuo luvattu Immanuel, joka tarkoittaa “Jumala meidän kanssamme.” Jumala on tullut meitä lähelle ja kääntynyt meidän puoleemme. Me saamme juhlia hänen syntymäänsä kiitollisina siitä, että hän elää ja hallitsee ikuisesti – Daavidin kuningashuoneen jatkajana, mutta myös Vapahtajana kaikille kansoille. Me voimme kääntyä hänen puoleensa luottavaisin sydämin, tietäen, että hänen valtakuntansa on todellinen ja pysyvä rauhan valtakunta.
Yle hartaus 2024
