Anabaptistit korostivat opetuslapseutta Kristuksen seuraajina. “Meillä on paljon opittavaa anabaptistikirkoilta”, sanoi Keski-Saksan evankelisen kirkon piispa Friedrich Kramer ekumeenisessa jumalanpalveluksessa Waltershausenin kaupunginkirkossa 19. tammikuuta. Tänä vuonna 2025 mennoniitat ja Saksan alueelliset kirkot muistavat yhdessä uskonpuhdistusta ja anabaptistiliikkeen 500-vuotisjuhlaa.
Meillä on paljon opittavaa anabaptistikirkoilta. Friedrich Kramer korosti anabaptistien pasifistisia vakaumuksia ja heidän pyrkimystään seurata Jeesuksen Kristuksen jalanjäljissä, “joka ei ottanut asetta omiin käsiinsä vaan otti aseet pois muiden käsistä”. Tältä osin hän sanoi, että on tärkeää jatkaa vuoropuhelua luterilaisten ja menoniittojen välillä. Anabaptistit nähdään uskonpuhdistuksen “vasemmistosiipenä”
Anabaptistiliike syntyi uskonpuhdistuksen vanavedessä. Se on tunnettu myös nimillä “uskonpuhdistuksen vasemmistosiipi” tai “radikaali uskonpuhdistus”. Anabaptistit ajoivat radikaalimpia yhteiskunnallisia uudistuksia kuin Martti Luther (Wittenberg) tai Ulrich Zwingli (Zürich), mukaan lukien valtion ja kirkon erottamisen. Anabaptistit kannattivat hierarkiasta ja papistosta vapaata kirkkoa, johon kuuluivat sekä miehet että naiset.
He hylkäsivät lapsikasteen, koska uskoivat, että uskontunnustuksen tulee perustua tietoiseen päätökseen. Tästä syystä liikkeen seuraajia kastoivat uudelleen ja siitä tulee nimi ”ana-baptismi” suom. uudestikastaja. He myös pohtivat, tulisiko kristityn palvella armeijassa.
Saksan menoniittakirkkojen liiton puheenjohtaja Doris Hege selitti, että ensimmäinen uskovienkaste (aikuiskaste), jota tuolloin kutsuttiin uudelleenkasteeksi, tapahtui 21. tammikuuta 1525 Zürichissä, Sveitsissä, ja sitä pidetään anabaptistiliikkeen syntymänä. Mennoniittaseurakunnat pitävät itseään anabaptistien seuraajina ja muodostavat nykyään yhden suurimmista anabaptistiliikkeen maailmanlaajuisista yhteisöistä.
Hege korosti kastetta koskevan kysymyksen suurta merkitystä. Hänen mukaansa “anabaptistit eivät kastaneet lapsiaan, mikä oli silloin lailla rangaistavaa.” Pian anabaptisteja vainottiin julmasti sekä katolisten että protestanttisten hallitsijoiden toimesta, muun muassa Thüringenissä, Saksassa, noin vuonna 1530.
Osana 500-vuotisjuhlallisuuksia 18. tammikuuta tänä vuonna paljastettiin muistolaatta tekstillä “Vangittu, kärsinyt, kuollut” (Gefangen, gelitten, gestorben) kuuden anabaptistin muistoksi, jotka teloitettiin 18. tammikuuta 1530 Reinhardsbrunnissa, Thüringenissä.
Sovinto vuosisatojen jälkeen
Merkittävä syy tälle muistelulle tuli Luterilaisen maailmanliiton (LML) yhdestoista yleiskokouksesta Stuttgartissa vuonna 2010. Kokouksessa luterilaiset pyysivät mennoniitoilta anteeksi esi-isiensä tekoja. Tämä “Mennoniitta-aktio” sisälsi sitoumuksia jatkaa sovintoa ja yhteyksien rakentamisessa kahden yhteisön välillä.
Stuttgartin kokouksessa käytetty sovintoliturgia oli mahdollinen LML:n ja Mennonite World Conference -maailmanlaajuisen konferenssin välisen intensiivisen vuoropuhelun ansiosta. Tämä vuoropuhelu johti raporttiin “Healing Memories. Implications of the Reconciliation between Lutherans and Mennonites”, joka julkaistiin vuonna 2016.
Myöhemmin järjestettiin kolmivuoropuhelu LML:n, Mennonite World Conference -konferenssin ja Rooman katolisen kirkon välillä. Tämä keskustelu tuotti raportin “Baptism and Incorporation into the Body of Christ, the Church”, joka julkaistiin vuonna 2020 ja joka keskittyi erityisesti kasteeseen.
Mennonite World Conference muistaa anabaptistiliikkeen 500-vuotisjuhlaa 29. toukokuuta 2025 Zürichissä, Sveitsissä teemalla “Rakkauden rohkeus: Anabaptismi@500.“
Baptistit ja anabaptistit
Ensimmäinen baptistiseurakunta syntyi Amsterdamissa 1600-luvun alussa ja seurakunta toimi läheisessä yhteydessä mennoniittaseurakunnan kanssa. Baptisteja ja anabaptisteja yhdistää erityisesti käsitys uskovien kasteessa, joka tapahtuu henkilökohtaisen uskontunnustuksen perusteella. Anabaptisteja on tänä päivänä yli 2 miljoonaa 80 eri maassa.
LÄHDE: LFW/Weyermüller: Germany: Commemorating 500 years of the Anabaptist movement
