Kaksi opetuslasta kulkee tietä Jerusalemista Emmaus-nimiseen kylään. Toinen heistä on Kleopas, joka ehkä asui tuolla Emmauksessa. Toinen heistä on nimeämätön. Jeesus tunsi heidät. Jeesus tunsi heidän tilanteensa ja tiesi heidän epätoivonsa. Jeesus seurasi heidän kannoillaan ja liittyi seuraan. Opetuslapsille kulkija oli vain muukalainen.

Jeesus herätti keskustelua opetuslasten kanssa. Hän kuuli tai muuten tiesi heidän puheensa ja kysyi aiheesta, Jerusalemin tapahtumista, lisää kysymyksiä. Miehet osasivat vastata aivan oikein. He tiesivät kaiken naisten, opetuslasten ja enkelien todistuksesta, ja ylösnousemuksesta. Tämä totuus ei kuitenkaan tehnyt heitä vapaaksi ja iloiseksi, vaan he olivat murheissaan. He eivät ymmärtäneet.

Jeesus ei ilmoittanut itseään heille tyyliin ”Da-daa, it is me!” Hän vie heidät takaisin kirjoituksiin. Heidän sydämensä ”paloivat”, kun he kuulivat innostavaa saarnaa. He eivät silti päässeet ymmärrykseen. Heidän silmänsä eivät avaudu.

He eivät kuitenkaan halua päästää tätä muukalaista menemään. Jotakin erilaista hänessä oli. Hän murtaa majapaikassa leivän ja he ymmärtävät sanojen ja teon yhteyden, ja se koskettaa heitä. He tunnistavat Vapahtajan. He ovat valmiit ryntäämään heti takaisin Jerusalemiin kertomaan oman todistuksensa: ”Jeesus elää!”

Jeesus kulkee myös sinun matkassasi mukana. Oletko valmis, että hän ilmestyisi ja koskettaisi sydäntäsi, ja odotatko sitä? Me tunnemme kyllä Sanan. Jeesus on valmis tuomaan siihen elämän ja valon, ja hän tahtoo lähettää sinut ja meidät jakamaan sitä:

”Jeesus on kuollut ja sovittanut meidät. Jeesus on noussut kuolleista. Hän tuntee tiemme ja hän on kanssamme. Ja Jeesus tulee takaisin!”

Lainasin kirjoitukseeni ajatuksia skotlantilaiselta Alan Donaldsonilta, joka on EBF:n pääsihteeri. Hän kirjoitti hartauden Euroopan baptistiliiton pääsiäisen jälkeisessä kiertokirjeessä.