Perinteiseen tapaan miestenpäivät pidettiin Tampereen baptistiseurakunnan leirikeskuksessa Kurun Lähdekorvessa. Tällä kertaa miestenpäivien ajankohtaa siirrettiin viikolla myöhäisemmäksi, jotta myös miestentyön puheenjohtaja pääsisi mukaan päiville.
Syyskuun viikonlopuksi sää oli erityisen hyvä. Sadepisaroita tuli pienen hetken, mutta pääosin saimme nauttia poutaisesta ja lämpimästä säästä. Myös järvivesi tuntui tavanomaista lämpimämmältä. Lauantaina Kiva on kuulla kuulumisia eri puolilta Suomea ja tavata veljiä mukavassa ympäristössä.
Murkinasta vastasi Tampereen baptistiseurakunnan sisaret, kuten monena vuonna aiemminkin. Ruokataukoja oli riittävästi ja ruoka oli monipuolista. Keittiöllä huomioitiin myös erityisruokavaliot. Noin puolet veljistä yöpyivät yhden yön Lähdekorvessa ja vajaa puolet yöpyivät kaksi yötä sekä puolet vieraista olivat vain lauantaina paikalla. Opetuksen lomassa oli aikaa yhdessäololle, jolloin suurin osa miehistä pysytteli ulkosalla nauttien lämpimästä syksystä, jalkapallosta ja frisbeegolfista. Lauantai-aamun hartauden piti Erkki Oksanen omakohtaisista kokemuksista ja lauantai-illan iltahartaudesta vastasi Bernard Gerlich.
Päivien teemana oli sovitus ja alla on aiheesta tiivistelmä opetuksista.
Jarmo Salo puhui sovituksesta yleensä ja huomio käsitteen suuren merkityksen Raamatun sanomassa. Suomen kielen sana sovitus viittaa sekä uhrin kautta tapahtuvaan syntien sovitukseen että suhteen korjaantumiseen. Englannissa ja kreikassa käytetään eri termejä: atonement (hilasmos) kuvaa uhria ja reconciliation (katallage) suhteen eheytymistä.
Sovitus on keskeinen käsite koko raamatussa, koska siinä on sanoman ydin. Olemme Jumalan vihollisia siihen saakka kunnes otamme vastaan Jeesuksen uhrikuoleman kautta meille tarjotun pelastuksen. Jeesuksen uhrikuolemassa meidän syntimme sovitetaan esim. 1. Joh. 2:2, tällaisesta sovituksesta käytetään kreikan kielessä siis termiä atonement. Suhteen korjaantumisesta puhutaan esimerkiksi Roomalaiskirjeen luvussa 5 jakeissa 10 ja 11, joissa taas käytetään termiä katallage.
Sovituksen kautta saamme sovinnon Jumalan kanssa, vaikka kamppailemme edelleen vajavaisuuksiemme kanssa. Paavali kirjoittaa tästä mm. 2. Kor. 5:18–20, jossa hän kutsuu meitä Kristuksen puolesta: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.”
Sovitusoppi – Rangaistus, Rakkaus ja Kristus Voittajana
Jari Portaankorva käsitteli puheessaan sitä, minkälaisena sovitus on ymmärretty eri aikakausina. Sovituksessa voimme nähdä monien piirteiden toimivan yhtenä kokonaisuutena, jolloin voimme samalla välttyä ymmärtämästä asiaa liian yksipuolisesti. Sovitusoppi on kristinuskon ydin: synti rikkoi ihmisen ja Jumalan suhteen, ja Kristuksen työ palauttaa sen. Raamattu korostaa sekä Jumalan oikeudenmukaisuutta että hänen rakkauttaan: ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa” (Room. 6:23).
Rangaistus ja hyvitys ja Jumalan pyhyys edellyttää synnin rankaisemista. Kristus kantoi rangaistuksen meidän sijastamme: ”Hänen haavojensa kautta olemme parantuneet” (Jes. 53:5). Anselm Canterburylainen (1033–1109) korosti, että ristinkuolema on täydellinen hyvitys Jumalan kunnialle, johon ihminen ei itse pysty.
Rakkaus ja armo Abelard (1079–1142) näki sovituksen Jumalan rakkauden suurimpana tekona: risti ei ole vain velan maksu, vaan kutsu jäljitellä Kristuksen uhrautuvaa rakkautta. ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa…” (Joh. 3:16). Reformaatiossa Luther painotti armon ja uskon merkitystä: ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta” (Ef. 2:8), kun taas Calvin korosti Jumalan suvereenia tahtoa ja valittujen pelastusta.
Kristus Voittajana Varhaiskirkko korosti Christus Victor -näkemystä: Kristus voitti synnin, kuoleman ja paholaisen vallan. Risti ja ylösnousemus tuovat ihmiselle uuden elämän ja vapauden: ”Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:57).
Moniulotteinen sovitus Sovitus yhdistää useita näkökulmia: Kristus kantoi rangaistuksen, palautti kunnian, ilmaisi Jumalan rakkauden, vapautti synnin vallasta ja voitti kuoleman. Oikeudenmukaisuus, rakkaus ja voitto eivät ole vaihtoehtoja vaan toisiaan täydentäviä.
Päätös Sovituksessa Jumalan oikeus ja rakkaus kohtaavat. Kristus ei jäänyt kuoleman vangiksi, vaan on Voittaja, jonka lahjan saamme uskossa: ”Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös elävämme hänen kanssaan” (Room. 6:8).
Sovituksen Sanan lähettiläät (2. Kor. 5:17–21)
Tuomo L. käsitteli puheessaan sitä, mitä tarkoittaa sovituksen sana ja sovituksen virka. Paavali kirjoittaa, että Jumala on uskonut meille sovituksen viran ja sovituksen Sanan. Sovitus tarkoittaa Jumalan ja ihmisen välistä sovintoa Kristuksen ristin työn kautta: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (j. 19). Tämä on ennen kaikkea Jumalan teko, josta nousee kristityn identiteetti uutena luomuksena. Vasta tästä identiteetistä käsin seuraa tehtävä: olla Kristuksen lähettiläs.
Sovituksen virka – identiteetti ja tehtävä
Lähettiläänä oleminen lähtee henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan. Vain sovitettuna voi viedä sovituksen sanomaa eteenpäin. Kristityt ovat ”pienlähettiläitä”, joiden kautta Jumalan voima tulee näkyviin. Paavali muistuttaa, että opetuslapseus edeltää opetuslapseuttamista: vain tuntemalla Kristuksen voimme olla hänen todistajiaan.
Sovituksen Sana – yksinkertainen evankeliumi
Sovituksen Sana ei ole monimutkainen oppirakennelma vaan evankeliumin ydin: Kristus kuoli syntiemme tähden, hänet haudattiin, hän nousi kuolleista ja elää (1. Kor. 15). Tätä yksinkertaista sanomaa olemme kutsutut välittämään. Tehtävä ei ole helppo, sillä siihen liittyy torjuntaa, kärsimystä ja jopa vainoa, mutta samalla Jumala lupaa Pyhän Hengen voiman (Luuk. 11:13, Ef. 6:19).
Ykseys lähettiläiden kesken
Sovituksen viran toteutuminen vaatii myös sovintoa seurakunnan sisällä. Paavalin kirjeen taustalla oli Korinton seurakunnan hajaannus. Vain yhdessä pysyen voidaan uskollisesti tuoda evankeliumia eteenpäin.
