Oletko joskus ostanut huonekalun, joka pitää kotona itse koota mukana tulleiden ohjeiden mukaan? Siinä tapauksessa olet saattanut joutua tilanteeseen, jossa kesken kokoamisen olet huomannut, että huonekalusta on tulossa eri näköinen kuin pitäisi, jokin osa puuttuu tai jotkin reiät ovat väärässä paikassa. Tarkemmin asiaa tutkittuasi sinulle on sitten selvinnyt, että äärimmäisen yksinkertaistettuja ohjeita on ollut vaikea tulkita ja olet siksi tehnyt niiden seuraamisessa virheen.
Huonekalun kokoamisessa tehtyä virhettä on vaikea olla huomaamatta, ja asia on yleensä myös helppo korjata. Joissain toisissa asioissa ohjeiden seuraamisessa tehty virhe voi olla vaikeampi huomata, eikä tilanteen korjaaminen välttämättä onnistu kovin helposti. Yksi tällainen yksinkertainen mutta monille ilmeisen hankalasti tulkittava (tai seurattava) ohje on Jeesuksen seuraajilleen antama käsky, joka löytyy Matteuksen evankeliumin lopusta:
18 Jeesus tuli heidän luokseen ja sanoi: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikista kansoista minun oppilaitani. Tehkää se kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettamalla heidät noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja muistakaa: minä olen teidän kanssanne joka päivä aikojen loppuun asti.” (Matt. 28:18-20, UT2020)
Kyseisen tekstijakson kreikankielisen alkutekstin kaikkia vivahteita on vaikea tuoda esille yhdessä käännöksessä, olipa käännös kuinka hyvä tahansa. Siitä huolimatta kaikista käännöksistä käy yleensä selville tietyt ydinasiat. Niihin ei kuitenkaan välttämättä tule kiinnitettyä riittävästi huomiota, etenkin kun jo ajattelemme tietävämme varsin hyvin, mitä tässä tutussa tekstissä sanotaan.
Jeesuksen sanoissa on kolme asiaa, joiden merkitystä kannattaa pysähtyä miettimään. Ensimmäinen niistä on se, että opetuslapseuttamisen ensimmäisenä vaiheena mainitaan kaste. Me kuitenkin yleensä ajattelemme, että ensimmäisenä tulee evankeliointi, joten miksi Jeesus ei aloita sillä? Onko evankeliointi siis edes tarpeen, vai voisimmeko kenties jättää sen välistä ja aloittaa kasteella, kuten osa kirkkokunnista tekee?
Sekä evankeliumit että muu Uusi testamentti osoittavat, että evankeliumin kertominen, sen kuuleminen ja sen vastaanottaminen tosiaankin edeltävät kastetta, joten evankeliumista kaikki alkaa. Mutta sille on syynsä, että Jeesus mainitsee nimenomaan kasteen. Kaste on näkyvä merkki ja muistutus siitä, että uskoontullut ihminen on identifioitunut Jeesuksen kuolemaan ja yhdessä hänen kanssaan noussut uuteen elämään. Paavali kiteyttää hyvin, mistä on kyse: Minut on ristiinnaulittu yhdessä Kristuksen kanssa, enkä enää elä minä, vaan Kristus elää minussa (Gal. 2:19b-20a).
Toinen huomionarvoinen asia opetuslapseuttamiskäskyssä on, että opetuslapsia opetetaan “noudattamaan kaikkea”, mitä Jeesus on eri tavoin seuraajilleen välittänyt, käskenyt tai ohjeistanut. Toisin sanoen, opetuslapseuden ytimessä on kuuliaisuus Jeesukselle. Kun siis Jeesuksen seuraajia opetetaan, huomiota pitäisi kiinnittää siihen, oppivatko opetettavat olemaan kuuliaisia (eli toimimaan sen mukaan kuin on opetettu). Usein on kuitenkin käynyt niin, että ohjeen osa “opettamalla heidät noudattamaan kaikkea” onkin muuttunut muotoon “opettamalla heille kaikkea”. Niinpä meillä ei yleensä ole tiedollisia puutteita sen suhteen, mitä Jeesus opetti sanoin ja teoin, mutta ajoittain suuria vaikeuksia toimia niiden mukaan.
Kolmas seikka, joka Jeesuksen käskyssä on jäänyt vähälle huomiolle, on se, mitä käskyn oikeasta noudattamisesta seuraa. Jos ja kun opetuslapset toimivat Jeesuksen sanojen mukaan, syntyy opetuslapsia tekeviä opetuslapsia. Jos näin ei kuitenkaan tosiasiallisesti meidän yhteisöissämme tapahdu, niin sitten ohjetta on joko tulkittu väärin tai sitä ei ole seurattu lainkaan. Tällöin on syntynyt jotain muuta.
Jeesuksen antaman ohjeen seuraamisessa on hankalaa se, että olemme niin pitkään harjoittaneet kristillisyyttämme ilman sitä. Niinpä ihminen voi esimerkiksi rukoilla ja lukea Raamattua joka päivä, maksaa kymmenyksiä säännöllisesti ja osallistua seurakunnan toimintaan monta kertaa viikossa ilman, että yksikään edellä mainituista kolmesta seikasta välttämättä toteutuu.
Me kaikki kaipaamme ja rukoilemme Jumalan siunausta itsellemme ja yhteisöllemme. Mutta entäpä jos se suurin siunaus tuleekin sitä kautta, että annamme Kristuksen elää meissä, noudatamme hänen käskyjään ja ryhdymme tekemään opetuslapsia tekeviä opetuslapsia?
Kirjoittajan muut artikkelit löydät täältä.
