Lähden Sierra Leonen matkalle 13.1-29.4. Uskon, että tämä on viimeinen pitempi matka, jolloin pidän pajoja ja teen yhteistyötä koulujen kanssa. Samalla puran pientä, kaunista kotiani lähetysasemalla eli compoundilla ja jaan sieltä pois omia tavaroitani. En tiedä sitten, mikä tulee olemaan sen talon käyttö jatkossa. Paljon olen sen hyväksi tehnyt, kuten rakennuttanut pihakeittiön ja viime reissulla päällystin sohvakalusteet. Rakennuksen katto on ollut kehnossa kunnossa ja viimeksi, kun olin lähdössä ja sadekausi alkoi, vettä tuli sisälle. Vähän epäilen, että sille asialle ei ole paljon tehty, ellei nyt pieniä korjauksia ihan viime tipassa.
Pihapiirin isossa talossa on asunut kirkkokunnan presidentin perhe. Tämä reissu on sikäli jännittävä, että johtaja vaihtuu minun maassa ollessani. Mitä nyt olen puhunut puhelimessa pastori Fornahin kanssa, hän vaikuttaa olevan aika allapäin. Hän on saanut kaiken, mihin asti kirkkokunnan puitteissa voi yltää ja tavalliseksi pastoriksi putoaminen on kova paikka. Mietin, mitähän hän keksii seuraavaksi. Hän on ollut hyvä, mutta voimakas johtaja. On tuntunut jälleen hyvältä ja oikealta lähteä liikkeelle, hankkia matkalippu, viisumi, rokotukset ja malarialääkkeet.
Matkan kulut vaikuttavat kalliilta. Joudumme matkoillemme ottamaan vuokra-auton, koska kirkkokunnan autot ovat miltei kaikki pois kuvioista. Vuokra-autosta joudumme pajareissuilla maksamaan paitsi päivittäisen vuokran n.86 €, myös polttoaineet, ja kuskille yöpymiset ja päivärahat (ruoka). Vähän jo mietin, voisinko itse ajaa, mutta en halua tehdä sitä pääkaupunkiseudulla. Muualla ehkä uskaltaisin, jos ajamista ei jätetä pimeään aikaan. Kaikissa liikenteessä olevissa autoissa kun ei ole valoja. Tämä presidentti tuskin antaa minun ajaa. Vastuukysymys, hän on tähän asti vastannut. Toki haluaisin mahdollisimman monta pajaa pitää, kun kerran maahan menen. Jinnah myös odottaa sitä, koska näin hänenkin reissunsa ovat paremmin mahdollisia. Riisirahaa on myöskin vasta aika vähän. Viime reissulla iloitsin siitä, että riisirahaa oli antaa tai lähettää kaikille sitä tarvitseville opettajille. Moni perhe on vaikeuksissa ja olen kuullut, että hintojen noustua kaikissa perheissä ei pystytä syömään joka päivä. Riisirahalla voimme auttaa edes näitä palkattomien opettajien perheitä. Joku saattaa tulla pajaan innostuen siitä, että olemme jakaneet välipalaksi päivittäisen keksipaketin ja pari juomaa. Useimmiten se keksipaketti on viety tuliaisiksi kotiin. Tällä kertaa saatamme muuttaa välipalankin rahaksi.
Kiitos, jos pystyt avustamaan kehy-tiliämme. Vaikka puhun nyt viimeisestä reissusta, olen melko varma siitä, että Sierra Leonen asioista en pääse eroon elinaikanani. Siitä pitävät huolen muutamat jakamani whatsapp-numerot. Kehy-tili pysyy siis voimassa myös matkan jälkeen ja toivon, että jatkamme tärkeän ja rakkaan yhteistyökumppanimme tukemista rahallisesti ja rukouksin. Toki voin pienellä reissulla vielä viedä niitä klinikoiden vauvanvaatteitakin!
