Tämän kesän naistenleirillä oli aiheena talentit ja lahjat, jotka Jumala on meille antanut. Talentit viittaavat Jeesuksen esittämään talenttivertaukseen, jossa isäntä lähti muille maille ja antoi palvelijoilleen rahaa taloudesta huolehtimiseen kullekin kykyjensä mukaan: Ensimmäiselle viisi, toiselle kolme ja viimeiselle yhden talentin. (Matt.25:14-30)

Talentti oli antiikin ajan suurin rahayksikkö ja painomitta (n.30-40 kiloa hopeaa) ja vastasi n.30 vuoden työmiehen palkkaa. Jo yksikin talentti oli valtava alkupääoma. Isäntä saapui aikanaan ja halusi talenttinsa takaisin. Kaksi ensimmäistä oli tuplannut sijoittamalla talenttinsa ja sai isännältä kiitokset ja kehut uskollisuudesta. Kolmas oli kelvoton palvelija, joka oli laiskuuttaan tai välinpitämättömyyttään haudannut talenttinsa maahan. Hän ei kiitosta saanut, vaan hän menetti talenttinsa ja hänet heitettiin ulos pimeyteen.

Mitä ne talentit sitten ovat tänä päivänä

Jossain ilmaistiin asia niin, että talentti on luonnollinen ominaisuus, jonka ihminen on saanut syntyessään ja jota voi kehittää opiskelemalla tai harjoittamalla (esim. musikaalisuus ja matemaattinen kyky). Talentti auttaa arkisessa elämässä, työssä, kulttuurissa, yhteiskunnassa jne.

Elämä itsessään on jo suuri lahja ja talentti. Kaikki mitä meillä on, on Jumalan lahjaa. Myös usko on Jumalan antama suuri lahja. Sitä ei ole tarkoitettu maahan piilotettavaksi hätävaraksi. Usko ei ole vain pieni siivu elämämme leivästä, vaan uuni, jossa elämän leipä kypsyy.

Talentteja on suuri määrä esim. aistit, läheiset, yhteiskunta, mihin olemme saaneet syntyä, olosuhteet, työ, omaisuus, kyvyt ja vahvat ominaisuutemme (ruumis, persoona), koetukset, seurakunta, jonka pää on Kristus ja me sen eri jäseniä.

Talentti on lahja, mitä tulisi arvostaa eikä antaa sen surkastua käyttämättömänä. Emmehän laita lamppuakaan vakan alle.

Vertauksen mukaan talentti on meillä lainassa ja lahjan antaja tulee pyytämään lahjaansa takaisin eli se ei ole meidän omaisuuttamme, jolla kerätään kunniaa ja mainetta vain itsellemme. Se on annettu käyttöä varten ja siitä on tehtävä tili Isännälle, meidän Jumalallemme. Talentit on annettu sitä varten, että tekisimme Isännän entistä rikkaammaksi: Lahjan tulee kirkastaa Jumalaa ja Hänen kunniaansa.

Olemme saaneet lahjan, emme ansainneet sitä. Se on lahja, jota ei voi käyttämällä hävittää. Meille jokaiselle annetaan kykyjemme mukaan eikä vaadita sen enempää, mihin pystymme. Jeesuksen ohje talenteista ei ollut ensisijaisesti se, miten taloutta hoidetaan, vaan miten käytämme lahjoja omassa elämässämme: pidämmekö kaiken itsellämme vai jaammeko toisille sitä hyvää ja iloa, mitä itse olemme saaneet. Meidän saamamme talentit voivat olla jopa pelastukseksi iankaikkiseen elämään toisille ihmisille.

Lähtökohdat elämälle ovat hyvin erilaisia. Toiset saavat paremmat eväät jo lapsena. Kullekin annetaan kuitenkin kykyjensä mukaan. Omia talentteja ei pidä vähätellä, hävetä tai vertailla toisiin, vaikka kokisikin, että ne ovat vähäisiä ja arkisia. Tärkeintä on olla uskollinen omalla paikallaan ja omassa tehtävässään, uskollinen myös vähässä ja muistaa mitä Isäntä on meille tulevaisuudessa luvannut: ”Vähässä olet ollut uskollinen. Minä panen sinut paljon vartijaksi. Tule Herrasi ilojuhlaan!” (Matt.25:23)

Talentti voi olla myös taakka. Siitä voi tulla risti, joka meidän on kannettava. Toisaalta se voi olla ”ristinä” lahja, joka sitoo meidät tiukemmin Jumalaan, lahjan antajaan. Ristin kantaminen on Jeesuksen seuraamista, itsekkyydestä luopumista (talenttien käyttöä muiden hyväksi). Se on valinta elää uskon mukaisesti vastoinkäymisistä huolimatta. Se voi olla Jeesuksen tähden koettua pilkkaa, vastustusta ja vainoa. Se on itsensä kieltämistä, omien itsekkäiden halujen, ylpeyden ja synnillisten ajatusten alistamista Jumalan tahdolle. Se on suostumista heikkouteen, luopumista vaatimuksesta, että elämän pitää aina olla helppoa, menestyvää ja kivutonta. Meillä kullakin on oma ristimme. Ristit ja talentit eivät ole samanlaisia eri ihmisillä. Jumala voi muuttaa ristin talentiksi, työkaluksi elämämme työkalupakkiin. Jumala johdattaa meitä erilaisia polkuja erilaisiin tehtäviin. Toisinaan hyvin loogisesti ja suorasti, toisinaan hyvin käsittämätöntä ja yllättävää polkua.

Koetukset ja vaikeudet voivat olla talentteja. Siis mahdollisuuksia, jotka Jumala on uskonut meille henkilökohtaisesti. Sinun tai minun olosuhteet voivat olla niin ainutlaatuisia, että vain sinä tai minä pystyn ne suorittamaan Jumalan tarkoituksen ja suunnitelman mukaan. Jumala antaa meille mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa vaikeuksien ja koettelemusten kautta. Hän on antanut meille myös tarvittavat työkalut: Jumalan Sana opettaa, mitä meidän on tehtävä. Pyhä Henki antaa voiman sen suorittamiseen, Jeesus on edellä juoksija ja näyttää tien. Jokaisessa tilanteessa, jokaisen talentin kanssa voi Jeesuksen nimi tulla kirkastetuksi ja Jumalan tahto tehdyksi.

Mitä eroa on talenteilla ja armolahjoilla

Mietin vielä, mitä eroa on talenteilla ja armolahjoilla. Monesti ne menevät itselläni sekaisin tai jollakin tavalla muistuttavat kovasti toisiaan, sillä ne ovat kummatkin Jumalalta saatuja lahjoja. Löysin jonkun viisaamman määrittelemän eron näille sanoille:

Talentti on luonnollinen ominaisuus, jonka ihminen saa syntyessään ja jota voi kehittää opiskelemalla ja harjoittamalla. Armolahja on Pyhän Hengen antama lahja, joka liittyy uskonelämään ja jota ei voida saavuttaa pelkällä omalla harjoituksella.

Talentti auttaa arkisessa elämässä, työssä ja kulttuurissa, hyödyttää koko ihmiskuntaa ja yhteiskuntaa. Armolahja annetaan ensisijaisesti seurakunnan rakennukseksi ja hengelliseen palveluun, kuten uskon vahvistamiseen tai seurakunnan auttamiseen. Se on Pyhän Hengen antama erityinen kyky hengelliseen palveluun. Se on lahja, ei palkkio, eikä se liity mitenkään ihmisen omaan ominaisuuteen.

Mitä lahjamme sitten ovatkin, niin tärkeintä olisi muistaa Paavalin sanat:

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelten kieltä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulle olisi profetoimisen lahja ja tietäisin kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” 1Kor.13: 1-3

Kirjoittaja, Irmeli Torro, on tässä kuvassa aika tunnistamaton. Hän esittää siinä sketsiä naistenleirin juhlaillallisella.

Katso myös: https://baptistinaiset.org