Olen usean vuosikymmenen aikana pohtinut: Miten baptistien työ on tullut Multialla. Suullinen perimätieto voi säilyä sukupolvelta toiselle noin 150 vuoden ajan, mutta kirjoitettu tieto voi kantaa historiaa eteenpäin jopa vuosisatojen päähän.
Petäjäveden baptistiseurakunnan synnystä on kulunut 120 vuotta. Varhaisista vaiheista on säilynyt enää vain vähän suullista muistitietoa, mutta kirjalliset lähteet täydentävät kuvaa merkittävästi. Seurakunnan matrikkelit ja pöytäkirjat ovat säilyneet, ja myös Totuuden Kaiku -lehti on digitoitu Kansallisarkiston verkkopalveluun. Tämän historiikin tarkoituksena on elävöittää seurakunnan vaiheita ja tuoda menneisyys lähemmäksi nykypäivän lukijaa.
Mistä kaikki alkoi
Aleksius Hiljanen syntyi 23.9.1868 Vesangan Sahiniemessä, jossa asui myös Petäjäveden vanhan kirkon rakentaja Jaakko Kelemetinpoika Leppänen reilut 100 vuotta aikaisemmin.Hiljanen aloitti työnsä paperitehtaalla jo 11-vuotiaana. Tehdastyötä kertyi 17 vuoden ajan, ja työpäivät saattoivat venyä jopa 12-tuntisiksi. Sisarensa kuolinvuoteen äärellä hän koki voimakkaan hengellisen herätyksen ja tunsi itsensä suureksi syntiseksi, mutta lopullinen ratkaisu jäi vielä tekemättä. Myöhemmin Hiljanen muutti Keski-Suomesta Tampereelle parempien työmahdollisuuksien perässä. Tampereella hän liittyi työväenliikkeeseen ja oli aktiivisesti mukana erilaisissa harrastuksissa, mutta sisäinen rauha jäi yhä löytymättä.
Maaliskuun 12. päivä vuonna 1897 muodostui Hiljasen elämässä ratkaisevaksi käännekohdaksi. Tampereen baptistiseurakunnan rukoushuoneella hän koki pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen. Heti tämän jälkeen hän alkoi kertoa muille kokemastaan voitosta. Seuraavana vuonna hänet valittiin pyhäkoulutyön johtajaksi ja saarnaajaksi. Tästä alkoi hänen laaja työkenttänsä Keski-Suomesta Karjalaan.
Rautatieyhteydet ohjasivat Hiljasen kulkua Haapamäen ja Keuruun asemille. Hän tutustui nopeasti paikallisiin ihmisiin, ja yhteyksien myötä syntyi mahdollisuuksia järjestää hengellisiä kokouksia.Keuruulainen runoilija kuvasi Hiljasta kirjassaan Piironki ja Peili kaunopuheiseksi puhujaksi, jolla oli laaja ja havainnollinen kuvakieli.Walfred Karala (27.9.1867–13.4.1942) oli kelloseppä, asioitsija ja saarnaaja.
Karalan tutustuminen Hiljaseen vuonna 1905 johti hengelliseen murrokseen: sanoma kosketti häntä syvästi, ja hän tuli uskoon. Pian tämän jälkeen Karalan tuvassa alettiin pitää hengellisiä kokouksia. Vuoden 1906 alkupuolella 12 henkilöä Multialta vieraili Tampereen baptistiseurakunnassa ja otti kasteen Jeesuksen kehotusta noudattaen.
Multialla Karalan tuvassa pidetyistä tilaisuuksista alettiin pitää pöytäkirjaa. Tapahtumien seurauksena ja Raamatun ohjeisiin nojaten päätettiin kutsua koolle seurakunnan perustava kokous 19.6.1906. Perustavassa kokouksessa pidettiin ensin kastetilaisuus Sinervän rannassa. Sen jälkeen koolla olleet 28 henkilöä perustivat seurakunnan, jonka nimeksi tuli Multian baptistiseurakunta. Tampereelta mukana olivat saarnaajat Jonas Anderson ja Aleksius Hiljanen. Seurakunnan johtajaksi valittiin kelloseppä Walfred Karala ja saarnaajaksi Samuli Rantanen.
Seuraavana päivänä perustettiin Keuruun baptistiseurakunta, johon liittyi 27 jäsentä. Sen vanhimmaksi valittiin Antti Saikkonen. Multian ja Keuruun seurakuntien yhteistyö oli alusta lähtien tiivistä, ja molempien jäsenmäärä kasvoi kahden seuraavan vuoden aikana merkittävästi. Aleksius Hiljanen muuttaa perheineen Keuruun Kalettomalle. Samaan rakennukseen tulee perustettavalle seurakunnalle rukoushuone.
Kokoaikaisena saarnaajana Hiljanen kiersi julistamassa evankeliumia muun muassa Laukaassa ja Karjalassa. Asiakirjojen mukaan seuraavana vuonna ensimmäinen tilaisuus Petäjävedellä pidettiin Saksasen torpassa Heikkilän perällä. Kun Hiljanen nousi puhumaan, paikalle saapui rämäpäisyydestään tunnettu päihtynyt mies. Hän alkoi häiritä tilaisuutta ja kohotti käsiaseensa ampuakseen Hiljasen. Miehen hervoton käsi vapisi, ase laukesi ja luoti osui talon koiraan. Seuraväki kauhistui, mutta Hiljanen rauhoitteli tilannetta, ja mies poistui paikalta.
Samana kesänä Saksasen torpassa pidettiin jälleen tilaisuus. Sama mies saapui paikalle nyt raittiina ja synnintuskissaan. Hän kysyi, voisiko näin suuri syntinen saada anteeksi. Mies ja Hiljanen polvistuivat pirtin lattialle, ja Hiljanen julisti hänen syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä. Myöhemmin mies kastettiin, ja myös hänen sukulaisiaan tuli uskoon. Vastustus kuitenkin jatkui. Pengerjoella Halla-ahon täyteen ahdettu riihi sytytettiin tuleen. Naapurit hälytettiin sammuttamaan paloa, ja lopuksi tuvassa juotiin kahvit. Myös sytyttäjä istui hiljaa pöydässä. Kun syyllisyys selvisi, hän lähti vähin äänin ja pakeni aina Amerikkaan asti.
Pilhlajavedellä Hiljanen oli sanajulistus matkalla, kun miesporukka asetti tien varressa olevaan kivikasaan dynamiittia. Hänen siinä kävellessä kasa räjähti. Siinä oli Taivaan Isän varjelusta, etteivät kivet satuttaneet häntä, mutta mutaa lensi hänen päälleen.
Baptistiyhdyskunnan lehdessä vuodelta 1906 kerrottiin vuosijuhlien keskustelunaiheista. Yksi niistä koski sitä, voiko uskova tarttua murha-aseeseen. Kysymys oli tulkinnanvarainen, mutta elettiin Venäjän vallan aikaa. Pitkän keskustelun jälkeen päätös oli kielteinen. Päätös osoittautui kauaskantoiseksi. Vuoden 1918 sisällissodan pyörteissä baptistien vakaumus joutui koetukselle. Aiempi päätös aseisiin tarttumisesta oli yhä ajankohtainen, ja siihen luotettiin molemmin puolin.
Ensimmäisten baptistien ammatit Multialla jakautuivat monipuolisesti. Joukossa oli torppareita, palstatilallisia, maa- ja metsätyöläisiä sekä käsityöläisiä, kuten suutareita.
Vuonna 1927 Petäjävedellä alkoi niin sanottu nuorisoherätys. Kastetilaisuuksia pidettiin Pengerjoen Haukilahden suvannossa sekä myöhemmin Heinämäentien varressa sijaitsevassa Järvenpäässä, jonne Hiljasen tytär Sylvi avioitui. Karala muutti kirkonkylään nykyisen Matkailutien varrella sijaitsevaan Puutaloon. Petäjäveden Karalasta muodostui tämän jälkeen uusi säännöllinen kokouspaikka. Karalassa järjestettiin vuonna 1930 raamattukurssi, johon osallistui lähes 30 henkilöä. Moni heistä lähti Karalan ja Hiljasen mukana kenttätyöhön harjoittelemaan seurapuhujina ja vastuunkantajina.
Ilmari Toivola suuntasi Pohjanmaalle, muun muassa Vaasaan, ja myöhemmin Viipuriin työntekijäksi. Aino ja Matti Lehtonen palvelivat Vaajakosken jälkeen Kauhajoen seurakunnissa. Akseli Halla-aho toimi kuoronjohtajana Vaasassa. Aino Mantsinen, o.s. Aaltonen, toimi naisevankelistana, ja Jaakko Kalliomäki palveli myöhemmin Kajaanin baptistiseurakunnan paimenena.
Pengerjoen Hanhelassa toimi kuoro, jossa oli noin kymmenen erilaista soitinta. Hanhelan jälkeen kesäjuhlia järjestettiin Akseli Halla-ahon kesäpaikassa, joka sai nimekseen Sointukallio. Kesäjuhlat ja monet kastetilaisuudet kokosivat parhaimmillaan useiden satojen kuulijoiden joukon.
Hallinnollisesti seurakuntaa johti Tampereen baptistiseurakunta vuoteen 1928 saakka. Sen jälkeen Keski-Suomen baptistiseurakuntien toiminta siirtyi Petäjäveden vastuulle, ja seurakunnan nimeksi tuli Petäjäveden baptistiseurakunta.Walfred Karala toimi vuosina 1913–1916 Vaajakoskella asioitsijana. Hänen tehtäväänsä voi verrata tuon ajan poliisin lupapalveluun. Virallisiksi uskontokunniksi rekisteröityneiden seurakuntien, kuten baptistien, tuli pitää väestökirjanpitoa. Seurakunnan vastuulla oli myöntää jäsenille virkatodistuksia, hoitaa avioliittoon kuulutukset sekä kirjata syntyneet ja kuolleet valtion viranomaisia varten. Karala hoiti tätä tehtävää tunnollisesti kuolemaansa, vuoteen 1942 saakka.
Karalan kuoleman jälkeen seurakunnan nimeksi tuli Keski-Suomen baptistiseurakunta. Petäjävedellä hengellisen työn johtajaksi nousi Ilmari Toivola, ja Vaajakoskelta tullut Matti Lehtonen otti vastuun yhteisen Keski-Suomen baptistiseurakunnan johdosta. Uuden lain myötä väestökirjanpito siirtyi 1970-luvulla seurakunnilta valtiolle, mikä vapautti voimavaroja seurakunnan varsinaiseen tehtävään.
1980-luvulla työ Petäjävedellä virkistyi. Seurakunta hankki entisen kauppakiinteistön ja remontoi sen rukoushuoneeksi. Ilmari Toivolan rinnalla aloitti Pauli Rahkonen, ja hänen jälkeensä Pentti Survo kouluttautui raamattuopistolla seurakunnan työntekijäksi.Vuonna 1991 seurakunta järjestäytyi uudelleen ja otti käyttöön vanhan nimensä. Seurakunnan pastoriksi tuli Erkki Luoto. Vaajakosken seurakunnasta saatiin tärkeää tukea, kun Martti Järvinen ja Jorma Lempinen auttoivat toiminnan laajentuessa. Myöhemmin työntekijöinä ovat toimineet Pauli Hyppönen, Jukka Reinikka ja Arto Liukko. Nykyisin näitä tehtäviä on hoitanut allekirjoittanut.
Kun katsomme taaksepäin näihin 120 vuoteen, näemme enemmän kuin nimiä, vuosilukuja ja tapahtumia. Näemme ihmisiä, jotka ovat uskoneet, rukoilleet, palvelleet ja kantaneet vastuuta omana aikanaan. Heidän työnsä ei ole jäänyt vain menneisyyteen, vaan se elää siinä perinnössä, jota saamme tänään vaalia ja jatkaa. Petäjäveden baptistiseurakunnan historia muistuttaa, että Jumalan työ rakentuu usein uskollisten ihmisten, pienten alkujen ja kestävän toivon varaan. Siksi tätä historiikkia ei ole kirjoitettu vain muistoksi menneestä, vaan myös rohkaisuksi tulevaan.
”Multian Karalassa, hirsien suojassa, kellot ja sydämet kävivät yhtä aikaa.Walfrid Karala, kelloseppä tarkka, ajan mittasi — ja enemmänkin: ihmisten odotuksen. Sinne toi kellonsa Aleksander Halla-aho, ajan kulun, mutta myös oman rauhattomuutensa.— Kahden viikon päästä se on valmis, Karala sanoi.— Silloin tulee myös Andersson. Jonas Andersson Tampereelta saapui,saarnaaja ja rakentaja,mies, joka pystytti taloja ja toivoa.Hän toi mukanaan sanoman, joka rakensi näkymättömiä perustuksia. Hallanen valjasti hevosensa, lähti Karalaan kelloaan hakemaan —mutta sydämensä toi mukanaan. Seuratupa täyttyi, ja sana kaikui Multian metsissä.Kun kutsu lausuttiin, Aleksander nousi. Kätensä kohotti ja sanoi:Tänään on minun aikani. Sinervän rannalla vesi välähti, kun ensimmäinen kastettiin. Petäjäveden baptistiseurakunnan siemen oli laskettu maahan. Kello Hallasen tuvassa alkoi käydäuutta aikaa. Ei vain minuutteja,vaan armoa mittaavaa aikaa. Ja Karalan hirsissä, kellon ja sanan välissä, syttyi liekki,joka on palanut jo satakaksikymmentä vuotta.”
Musiikista juhlakokouksessa vastasivat laulu duo Tiaiset ja Petäjäveden ev.lut seurakunnan tervehdyksen toi Leena Giers Koljonen laulun kera. Lisäksi Ari Torro Vihtavuoren tervehdyksen ja Matti Mantsinen Vaajakoskelta ja Vehniältä Matti ja Eija Kuula.
