Pääsiäinen on yksi niistä juhlista, jotka ovat tulleet osaksi länsimaista kulttuuria, ja tämä on omiaan hämärtämään pääsiäisen kristillistä sanomaa. Uskonnollisesta taustasta riippumatta perheet ympäri maailman kokoontuvat juhlimaan pääsiäistä ja kevään koittamista pääsiäismunien, perinneruokien, pääsiäistipujen ja -pupujen merkeissä. Myös seurakunnat juhlivat – onhan pääsiäinen toinen kirkkovuoden kahdesta tärkeimmästä juhlasta. Mutta vaikka lapset nauttivatkin tästä juhlasta, onko pääsiäisen merkitys heille selkeä, vai katoaako se juhlahumun alle? Lapsellakin on oikeus tietää pääsiäisen sanomasta, mutta tietävätkö he?

Pääsiäisen puitteet
Australiassa on ongelma – sinne tuodut jänikset ovat lisääntyneet, ja täyttävät nyt maan riesaksi asti. Jänis onkin tunnettu lisääntymiskyvystään, ja tästä on syntynyt pääsiäispupu – keväällä, pääsiäisen aikaan, on monissa kulttuureissa juhlittu talven päättymistä ja kesän voittoa, uutta elämää ja kasvua. Jänis on virkeänä ja viriilinä eläimenä sopinut mainiosti elämän symboliksi, ja onkin jäänyt elämään osana myös kristillistä pääsiäistraditiota. Pääsiäismunat ja -tiput taas ovat kristillistä symboliikkaa – ne kuvaavat Jeesuksen ruumista ja kalliohautaa sekä ylösnousemusta. Kuollut nousi eloon, ja kivikova kananmuna on elämää antavaa ruokaa. Mutta paraskaan symboliikka ei avaudu edes aikuiselle, saati sitten lapselle, jos sitä ei selitetä. Pääsiäisen perinteet, askartelut ja koristeet kannattaakin hyödyntää osana kristillistä kasvatusta. Mutta selittämätön symboliikka ei ole suurin haasteemme.

Pääsiäisen sanoma
Kristinuskon sanomaa silotellaan usein miellyttävämmäksi. Vanhurskauden vaatimus häviää ja Jumalasta tulee tekosyy toteuttaa omia halujaan. Joskus me itsekin silottelemme ristin sanomaa vähemmän julmaksi, paremmin siistiin ja sivistyneeseen nykyaikaan sopivaksi. Tosiasia kuitenkin on, että se, mitä tapahtui pääsiäisenä 2000 vuotta sitten, oli kammottavaa. Jeesus naulittiin ristille hirvittävällä tavalla, ja hänen kärsimyksiään emme osaa kuvitella. Meidän ei tule silotella hänen kuolemaansa, koska silloin hukkaamme jotain todella tärkeää kristinuskosta – synnin kauheuden. Jeesuksen kuolema oli kauhea, koska synti on kauheaa ja sen seuraus kammottava. Jeesus kuoli, jotta me emme joutuisi kohtaamaan synnin seurauksia.

Lapsella on oikeus tietää, mihin hän uskoo. Ei vain epämääräisiä tarinoita Taivaan Isästä, vaan totuus ihmisten synnistä ja siitä hinnasta, jonka Jeesus maksoi. Ei vain toteamusta ”Isä rakastaa”, vaan pääsiäiskertomus siitä, miten paljon hän uhrasi rakkaudesta. Jos me haluamme kasvattaa lasta uskomaan, meidän tulee selittää kunnolla, mihin uskomme – ilman syntiä ei ole rangaistusta, ilman rangaistusta ei ole pelastusta, ja ilman pelastusta ei ole tarvetta uskolle. Lapsella on oikeus tietää koko tarina.

Pääsiäistarina
Lapsen ei toki tarvitse katsoa Mel Gibsonin Passion Of The Christia, vaan saada kuulla tarina ikäkautensa edellyttämällä tavalla. Mutta myös liiallinen asioiden kiertely tai epäjohdonmukainen kerronta ovat haitallisia. Ehkäpä tänä pääsiäisenä Jeesuksen ajan tapahtumia voisi lähestyä tarinan keinoin:

Raamattu kertoo meille, että Jumala on rakkaus. Rakkaus ei kuitenkaan ole pelkästään pumpulia ja toffeeta, vaan rakkaus on myös reiluutta ja oikeudenmukaisuutta. Kuvitellaanpa, että joku kiusaa sinua – haukkuu sinua ja lemmikkejäsi, varastaa lounaasi ja vieläpä lunttaa sinulta kokeessa. Eräänä päivänä opettaja sitten saa hänet kiinni, ja odotat, että hän saisi rangaistuksen ja sinä saisit lounaasi takaisin, mutta opettajapa ei teekään näin! Sen sijaan hän sanoo: ”Voi, voi teitä! Mutta annetaan tämän nyt olla, annetaan hieman armoa! Ei nyt viitsitä antaa jälki-istuntoa!” ja lähettää teidät pois.

Tekikö opettaja oikein? Ei tietenkään. Osoittiko hän rakkautta sinulle? Ei – lounaasi oli vielä kiusaajalla! Entä osoittiko hän rakkautta kiusaajalle? Ei hänellekään – hän ei opi virheistään, jos niistä ei ole seurauksia. Jumalan täytyy siis olla myös oikeudenmukainen, jotta hän voisi olla rakastava.

Kuvitellaanpa nyt, että poliisi ottaisi tämän lounasrosvon kiinni ja antaisi hänelle sakkoja. Mutta ei hänellä tietenkään olisi ollut rahaa maksaa niitä, joten itkuhan siinä oli tulossa. Sitten paikalle tuli pitkätukkainen ja parrakas, valkoasuinen opettaja, joka huomasi tilanteen, ja kysyi, mikä oli hätänä. Kuultuaan sakoista hän tarjoutui maksamaan ne. Mitä luulette, kieltäytyikö poliisi rahasta sen takia, että maksajana oli opettaja? Eipä tietenkään. Sakot oli maksettu ja rikos hyvitetty, ja päivä jatkui onnellisesti.

Pääsiäinen on ihan kuin tämä tarinamme tilanne. Jokainen meistä on tehnyt jotain, jota Jumala ei olisi halunnut meidän tekevän, eli syntiä. Jumala ei kuitenkaan voi vain unohtaa sitä, sillä se ei olisi oikein eikä rakastavaa. Hän ei kuitenkaan myöskään halua tuomita meitä kuolemaan, ikuiseen eroon Jumalasta. Niinpä Jeesus tuli kaksi tuhatta vuotta sitten maan päälle ja maksoi meidän sakkomme – hän kuoli meidän puolestamme, jotta meidän ei tarvitsisi. Kuolema ei varmasti ole mukavaa, ja ristillä kuoleminen on oikein erityisen epämukavaa, mutta Jeesus rakastaa sinua ja minua niin paljon, että halusi tehdä sen puolestamme. Hän ei kuitenkaan jäänyt kuolleeksi, vaan elää tänään ja haluaa olla kanssasi.

Aaron Kortteenniemi