Pääsiäisviikko on menossa. Olemme valmistautumassa kristikunnan suurimpaan juhlaan. Useimmille suomalaisille se merkitsee vain ylimääräisiä vapaita, jolloin voi tehdä mitä haluaa. Kodeissa se näkyy pääsiäiskoristeina ja rairuohona. Ihan hyviä asioita, mutta jos pääsiäisen todellinen merkitys on himmentynyt, jotain oleellista jää puuttumaan tämän kristityksi kutsutun kansan juhlapyhien vietosta.
Tähän on tultu, koska maallistuminen, sekularisaatio on saanut niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa monet kääntämään selkänsä kristillisyydelle, sen arvoille ja samalla monille sen juhla-ajoille. Kristillisyyden katsotaan olevan aikansa elänyttä, rajoittavaa ja turhaa. Tätä näkemystä vahvistaa muun muassa se, että monet eroavat kirkoista ja uskonnollisista yhdyskunnista, joihin heillä on jopa sukupolvien mittaiset siteet.
Maallistumiskehityksen on ajateltu lopulta vievän uskontojen katoamiseen. Mutta onko todella käymässä niin? Tämän näkemyksen vastaisia selviä merkkejä on nimittäin myöskin havaittavissa. Kun helmikuulla kaksi nuorta menetti henkensä Sastamalassa toisen osapuolen aiheuttamassa tahallisessa kolarissa, kirkko täyttyi ihmisistä, jotka asiasta järkyttyneinä halusivat hiljentyä muistamaan nuorten traagista kuolemaa ja saamaan lohdutusta murheeseensa. Kyse ei ole yksittäisestä tapauksesta, vaan sama on koettu toistuvia kertoja muidenkin samankaltaisten, ihmisiä järkyttäneiden tilanteiden yhteydessä.
Hyvä uutinen on myöskin Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) helmikuun lopussa julkistama tiedote siitä, että Raamattu kannesta kanteen -ohjelma, joka on jatkunut jo 20 vuoden ajan, kerää yhä 100 000 — 150 000 kuulijaa viikoittain. Näin siitä huolimatta, että ohjelma ei tulekaan Ylen taajuksilta, vaan Radio Deistä, joka on selkeästi kristillinen kanava. Ohjelman saaman kuulijapalautteen mukaan kuuntelijat edustavat eri kirkkokuntia ja taustoja. Heissä on poliitikkoja, professoreita, johtajia, televisiosta tuttuja ja aivan tavallisia kansalaisia. Siis kaikenlaisia suomalaisia.
— Heitä yhdistää halu tuntea Raamatun Jumala ja kristinuskon sisältö, toteaa Sansan mediakehitysjohtaja Ilkka Kastepohja, joka on ollut Raamattu kannesta kanteen -ohjelman suunnittelu- ja kehitystyössä alusta asti.
Kristinusko, eivätkä uskonnot yleensä ole sittenkään häviämässä mihinkään. Tästä huolimatta emme saa jäädä toimettomiksi, vaan uskon tulisi yhä näkyä ja kuulua. Jeesuksen sanat opetuslapsilleen: ”Te olette tämän todistajat” (Lk. 24:48), on annettu meillekin.
Maallistunut aikamme tarvitsee kristittyjä, jotka elävät uskoansa todeksi niin arjessa kuin juhlassakin. Ihmisiä, joiden usko Jumalaan on luonnollista, lämmintä ja puoleensa vetävää. Kyse ei ole vain siitä, että uskollisesti kuljemme omaa kirkkotietämme. Näkyvämmäksi ja kuuluvammaksi sen tekee se, että usko ilmenee elämässämme. Ei välttämättä aina sanoina, vaan oikeina valintoina ja asenteina. Ja todellisena lähimmäisestä välittämisenä.
Jeesus kulki koko julkisen toimintansa ajan oman kansansa parissa. Hän eli elämänsä heidän keskellään. Jakoi heidän ilonsa ja murheensa. Osallistui niihin. Samaan hän kutsuu meidätkin.
Anneli Lohikko
