Tapio Lohikko

Meillä suomalaisilla on ollut Uusi testamentti omalla kielellämme vuodesta 1548, ja koko Raamattu vuodesta 1642 asti. Se on itsestään selvä osa länsimaista kulttuuriamme. Emme ehkä tule ajatelleeksi, miten tärkeä se olisi myös niille kansoille, joilla ei ole vielä yhtään Raamatun osaa omalla kielellään.

Raamatun kääntäminen on iso prosessi, koska ennen käännöstyötä pitää usein luoda kokonainen kirjakieli. Eli lähteä siitä, ettei kyseisellä kielellä ole kirjoitettuna yhtään mitään, eikä myöskään valmista kielioppia. Kielen säännöt on poimittava puhutusta kielestä. Ensimmäisenä kirjana julkaistaan aapinen, jonka avulla kansa opetetaan lukemaan.

Raamatunkääntäjien tekemä työ on ollut ensiarvoisen tärkeää. Ei ole ihme, että nuorten kansojen johtajat ovat usein tulleet kristillisistä taustoista. He ovat päässeet opin tielle kirkkojen ja seurakuntien perustamissa kouluissa, joissa ovat saaneet kristinuskon lisäksi sivistystä muussakin. Ne ovat opettaneet ihmisille lukutaidon lisäksi muitakin elämän perusasioita.

Helluntain ihme jatkuu

Kun apostolit ja muut Jeesuksen lupauksen toteutumista odottaneet täyttyivät Pyhällä Hengellä, he puhuivat vierailla kielillä. Sanoman vaikeaselkoisuus ei kuitenkaan ollut kovin suuri ihme, sellainen kun on kovin tavallinen kokemus näissä ympyröissä nykyäänkin. Ihme oli päinvastoin se, että kuulijat ymmärsivät mitä puhuttiin! Se, jos mikä, on osoitus Pyhän Hengen ihmeellisestä vaikutuksesta. ”Me kuulemme kukin omaa kieltämme…” (Ap.t. 2:8).

Samaa periaatetta toteuttaa raamatunkäännöstyö. Kääntäjät opiskelevat vieraan kansan kielen, ja sitten opettavat sen puhujat lukemaan omaa kieltään. Sen jälkeen he voivat lukea omalle kielelleen käännettyä Jumalan Sanaa, ja myös ymmärtää sitä!

Kun kansa saa Uuden testamentin tai jopa koko Raamatun omalle kielelleen käännettynä, se ei enää ole riippuvainen siitä, että joku on aina opettamassa heitä. Heillä on silloin Kirja, jota voivat itse lukea. Evankeliumilla saavutetut kansat menetetään, jos he eivät saa tätä Kirjaa omalla kielellään luettavaksi.

Eli raamatunkäännöstyö on korvaamatonta kansojen pysyväksi saavuttamiseksi. Sillä on ensisijaisen tärkeä ja perustava asema maailmanlaajuisessa lähetyksessä. Ei siis tule vain evankelioida kansoja (mikä sekin on tärkeää) vaan ajatella paljon pitemmälle. Saavutettujen pitää tulla opetuslapsiksi ja oppia Jumalan Sanasta jatkuvasti lisää, jotta he vuorostaan voivat tulla lähettäjiksi.

Jeesus tulee takaisin, kun työ on tehty

Meidän tulee pitää mielessämme Jeesuksen antama käsky tehdä kaikki kansat (etniset ryhmät) hänen opetuslapsikseen. Sinä, joka odotat Jeesusta tulevaksi ja sanot sydämessäsi ”tule, Herra Jeesus!” (Ilm. 22:20), ota huomioon Jeesuksen antama tehtävä: kansat tulee saavuttaa! Evankeliumi pitää ensin saarnata kaikille kansoille, vasta sitten tulee loppu (Matt. 24:14). Ei maailmanloppu, vaan Jeesuksen palatessa tapahtuva nykyisen aikakauden — sotien, ristiriitojen ja ahdistusten ajan loppu.

En usko, että Jeesus voi tulla ”milloin tahansa”. Olen kuullut uskoon tulostani, vuodesta 1972 lähtien, että Jeesus voi tulla ”minä hetkenä hyvänsä, oletko valmis?” — Ymmärrän, että tämän kehotuksen tarkoitus on ollut muistuttaa, että meidän tulee odottaa Herraa Jeesusta ja olla valmiita vastaanottamaan hänet.

Mutta jos hän voisi saapua milloin hyvänsä, tulisi meidän nähdä evankeliumilla saavuttamattomien kansojen hätä! Jos Herra voisikin tulla yhtäkkiä, kun valtava määrä kansoja on vielä saavuttamatta, tulisi lähetystehtävän polttaa sydämissämme. Näin siksi, että kansat ennättäisivät kuulla pelastussanoman ennen kuin hän saapuu. — Jos taas hän ei voi tulla ennen kuin kansat on saavutettu, tulisi meidän siinäkin tapauksessa antaa lähetystehtävän polttaa sydämiämme. Näin siksi, että Jeesuksen tuloa viivyttävä tekijä poistuisi. Siis se, että lähetystyö on vielä kesken.

En yritä saada meitä ajattelemaan, että Herra ei tule pitkään aikaan, koska vielä on paljon kansoja saavuttamatta. Me emme tiedä kuinka kauan siihen menee, koska lähetystyön tekemiseen osallistuu koko ajan uusia kansoja. Ja ennen kaikkea, me emme tiedä elämämme mittaa emmekä omaa aikaamme, milloin Herra tulee meitä noutamaan. Koska lähtömme on varma, toivottavasti haluamme käyttää elämämme hänen antamassaan tehtävässä, siten jouduttamassa hänen tuloaan.

Lähetystyölle on tilaus

Hengellinen työ saa osakseen myös vastustusta. Joskus tuntuu siltä, ettei sanomallemme ole minkäänlaista tilausta. Päinvastoin koemme, että se halutaan työntää pois. Mutta kun Jumalan Pyhä Henki kirkastaa ihmisille heidän syntisyytensä, näyttää heille heidän janonsa ja tyhjyytensä, silloin he tulevat tietoisiksi siitä, että he tarvitsevat Jeesusta.

Eli lähetystyölle on sittenkin tilaus, sillä Jumala on pannut iankaikkisuuden kaikkien ihmisten sydämiin! Mutta työ ei silti ole helppoa, sillä raamatullinen lähetystyö merkitsee aina rajojen ylittämistä. Meillä on sisäisiä ja ulkoisia rajoja, eikä niiden ylittäminen käy ihan leikiten. Mutta Jumala auttaa meitä, kun haluamme palvella häntä.

Kansoilla on aikansa

Ollessaan toisella lähetysmatkallaan Paavali näki näyn, jossa makedonialainen mies tuli hänen tykönsä ja pyysi: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä” (Ap.t. 16:9). Sama pyyntö kuuluu ajallaan kaikista kansoista. Joskus puhutaankin siitä, että on jonkun kansan ”aika”. Joitakin vuosia sitten sanottiin olevan kiinalaisten aika. Sillä tarkoitettiin sitä, että Kiinassa hengellinen työ meni voimakkaasti eteenpäin, ja myös monissa muissa maissa asuvien kiinalaisten keskuudessa oli herätystä.

Paavalin käydessä Ateenan Areiopagilla hän sanoi siellä oleskeleville, että Jumala on pannut ihmiset asumaan kaikkialle ja ”säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää — hänet, joka ei kuitenkaan ole kaukana yhdestäkään meistä” (Ap.t. 17:26-27).

Voihan olla, että ”määrätyt ajat” tarkoittaa yksinkertaisesti ihmisille annettua elinaikaa. Voi myös olla, että se tarkoittaa ihmisille tai kansoille annettua aikaa, jolloin ne erityisellä tavalla kiinnostuvat Jumalasta, eli etsikkoaikaa! Makedonialaisen miehen kutsuessa häntä, oli Paavali ensin menossa muualle. Pyhä Henki ei kuitenkaan sitä sallinut, koska silloin oli makedonialaisten aika! Toisten kansojen aika tuli myöhemmin.

Jumala on määrännyt kansoille ajat. Hänen kansanaan saamme luottaa siihen, että meillekin on varattu ajat, jolloin meitä erityisellä tavalla kutsutaan hänen työhönsä kansojen saavuttamiseksi. Silloin Jumala osoittaa keskuudestamme heidät, jotka hän on tarkoittanut lähtemään — niin kuin on tapahtunutkin. Kun heidän aikansa sitten on lähteä, saamme olla varmoja siitä, että on myös tullut sen kansan aika, jonka tykö heidät on lähetetty!

Nyt on se aika! Syttykäämme kaikkeen siihen, mihin Jumala meitä kutsuu. Niin oman kansamme kuin muidenkin kansojen keskuudessa.

Kirjoitus on muokattu Tampereen baptistikirkossa 8.1.2017 pidetyn lähetysjuhlan puheesta.