Katri Liukko

Suomen- ja ruotsinkielisten baptistien yhteyttä tämäkin: Sara ohjaajana suomenkielisten leireillä. Saran mielestä kokemus oli hyvä ja antoi varmuutta puhumiseen, eikä sekään enää haittaa, jos kaikki ei mene puhuessa ihan oikein.

Vaajakosken baptistiseurakunnan leirikeskuksessa Kesärannassa on tänä kesänä muutamalla leirillä ollut avustamassa uusi kasvo. Sara Högberg on Larsmosta kotoisin oleva nuori nainen, joka halusi oppia puhumaan sujuvampaa suomea. Niinpä Sara päätyi Keski-Suomeen ja Kesärantaan auttamaan lasten ja nuorten leireille. Lähes kolme intensiivistä viikkoa leireillä ovat nyt ohi. Siinäpä tehokas suomen kielen kielikylpy. Tähän alkuun on myös mainittava, että Sara puhuu suomea oikein sujuvasti. Se on erittäin kiva juttu, koska haastattelijan ruotsi on ruosteessa.

Mistä oikein sait idean tulla tänne, kysyn Saralta.

— Jos kerron ihan alusta, Sara aloittaa, — Vietin lukion jälkeen välivuotta raamattukoulussa Ruotsissa. Huomasin siellä, että haluan oppia suomea, koska oli ärsyttävää olla siellä suomalaisena, kun kaikki luulivat että osaan suomea. Sen jälkeen on ollut haave oppia suomea, mutten tiennyt miten se onnistuisi.

Raamattukouluvuoden jälkeen Sara vietti toisen välivuoden Larsmossa. Nykyään hän opiskelee teologiaa Turussa. Suomen opiskelu kesälomalla oli luonteva vaihtoehto.

— En halunnut enää mennä vuodeksi minnekään opiskelemaan suomea, koska välivuosia on jo takana.

Miten sitten päädyit juuri tänne leireille?

— Tajusin, että ainoa tapa oppia kieltä on puhua sitä jossain, missä en voi käyttää omaa äidinkieltäni.

— Olen ollut leirityössä myös ruotsinkielisillä leireillä, esimerkiksi seuriksilla (seurakuntakoululeiri). Meillä seuriksella on kolme eri tasoa: perustaso ja kaksi jatko-osaa. Olen ollut leiriläisenä, isosena ja viime vuonna myös opetin leireillä.

— Jouluna keskustelin Peter Sundqvistin (pastori Pietarsaaren ruotsinkielisessä seurakunnassa) kanssa ajatuksesta osallistua suomenkielisille leireille. Hän lupasi selvittää asiaa ja kolmisen viikkoa myöhemmin sain sähköpostia Keski-Suomesta. Mietin asiaa hetken, mutta tiesin heti, että tämä on jotain mitä täytyy tehdä nyt, koska tämä oli sellainen mahdollisuus, jota ei välttämättä tulisi enää uudestaan.

Millä leireillä olit mukana?

— Olin mukana seuriksella, sekä junnu- ja varkkarileireillä.

Leirityö pitää sisällään kaikenlaista puuhaa. Pääasiassa Sara on viettänyt aikaa leiriläisten kanssa, ja auttanut muita vetäjiä ohjelman järjestämisessä.

— Luulen, että olen ollut vähän niin kuin isonen. Jutellut leiriläisten kanssa, vahtinut lapsia, ollut uimavalvojana, suunnitellut yhden iltanuotiohetken. Oli myös tarkoitus, että pitäisin sellaisen tietokilpailun, mutta se ei onnistunut, koska huomasin puolituntia ennen kilpailua, että en pysty puhumaan kaikkien edessä suomea. Junnuleirillä tehtiin keppihevosia ja sen sellaista, Sara luettelee.

Oliko vaikeaa sopeutua siihen, että yhtäkkiä kaikki oli suomeksi?

— Joo, olin tosi väsynyt aluksi. Olin tosi hämmästynyt siitä, että kieli sujui tosi hyvin jo heti alussa. Ei ollutkaan niin vaikeaa uskaltaa puhua. Nyt olen oppinut puhumaan sujuvasti väärin, joten ei voi kestää kovin kauaa kun opin puhumaan sujuvasti oikein, Sara nauraa.

— Se on ehkä mun suurin haaste, että en ole ennen uskaltanut puhua. Nykyään mulla on suomenkielisiä kavereita Turussa, ja olen yrittänyt puhua suomea vähän. Se oli yksi askel eteenpäin. Täällä olen ottanut aika monta lisää. Mutta luulen että olen sanonut aika paljon hassuja juttuja.

— Yksi leiriläinen varkkarileirillä ei ollut tajunnut, että suomi ei ole mun äidinkieli. Mutta junnuleirillä eräs tyttö totesi, että ”sä puhut vähän eri tavalla”.

Suomen kieli on konstikasta. Onko ollut sellaisia hetkiä, ettet ole ymmärtänyt mitään?

— Oon kyllä ymmärtänyt melkein kaiken mitä on sanottu. Ei ole ollut montaa kertaa, jolloin en olisi ymmärtänyt mitään. Mutta kerran Elon Timo kysyi multa, että ”kannattiko tää Jyväskylän keikka”. Ymmärsin joka sanan, mutten tajunnut, mitä lause tarkoitti. (Keikka kun yhdistyy helposti musiikkiin.)

No, kannattiko se?

— Joo, on ollut tosi mukava kokemus! Ja olisi ollut kiva olla koko kesä täällä, mutta kesätyöt kutsuivat Larsmossa isän yrityksessä.

Entä mitä teit leirien välissä?

— Lähinnä rentouduin. Asuin Elon perheen luona ja pääasiassa puhuin heidän kanssaan suomea, mutta kyllä me välillä puhuttiin vähän myös ruotsia. Ja poikien kanssa puhuin myös välillä ruotsia, jotta he saisivat harjoitella sitä.

— Kävin myös kesäjuhlilla Vaasassa, siellä sai taas puhua omalla äidinkielellä. Sen jälkeen oli vähän vaikeaa palata takaisin suomen kieleen. Taidan olla aika väsynyt.

Eikä ihmekään. Näin intensiivinen kielikylpy väsyttäisi varmasti kenet tahansa. Leireillä Sarasta on kuitenkin ollut iso apu. Siitä suuri kiitos hänelle!