25-vuotias kahden pojan kotiäiti Susanna Holmström tuli Espoon kotikirkkoon vuonna 2014. Hän tutustui seurakuntaan ensin internetissä.

– Ajattelin, että Kotikirkosta voisi tulla seurakuntani muuttaessani Skotlannin opintojeni jälkeen taas Suomeen. Kävin Skotlannissa baptistikirkossa.

Kotikirkossa Susanna ihastui ihmisten avoimuuteen ja rehellisyyteen. Hän tunsi olevansa tervetullut.

– Olemme pieni seurakunta. Tunnemme toisemme nimeltä ja olemme suunnilleen perillä, mitä toisille kuuluu.

Kotikirkon perhekeskeiset arvot sopivat Susannan elämäntilanteeseen. Paimenetkin saavat tunnustusta.

– Olemme siunattuja paimeniemme ja heidän Raamattuun pohjaavan opetuksensa kautta.

 Seurakuntaelämää

Susanna käy perheineen niin jumalanpalveluksissa kuin kotipiirissäkin, jossa Raamattuun perehtymisen ohella vietetään aikaa ja syödään yhdessä. Hän osallistuu naistentapahtumiin ja muihin yksittäistilaisuuksiin, seminaareihin ja leireille.

Käytännönläheinen Susanna on kokenut ruuanlaiton ja leipomisen tavakseen palvella. Hän hoitaa sunnuntaikahvituksen kerran kuussa ja leipoo ehtoollisleivät.

– Tykkään myös kutsua ihmisiä kylään, joten kotipiiri on usein meillä.

Susanna kokee seurakuntansa vastaavan hänen tarpeisiinsa.

– Voin tuoda minkä vain ongelman tai tarpeen seurakuntani, paimeneni tai paimeneni vaimon eteen ja saada apua. Toki pienessä seurakunnassa on se miinus, ettei kovin monia säännöllisiä tapahtumia voi olla. Äiti-lapsi-piirissä käyn toisessa seurakunnassa.

Tukiverkosto

Kanssaseurakuntalaisia Susanna kuvailee ”värikkääksi poppooksi”.

– Moni sanoo, ettei olisi tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa, ellei Pelastaja yhdistäisi.

Susanna kuitenkin huomauttaa, että suurin osan seurakuntalaisista on perheellisiä. Lapset ovat kouluikäisiä tai nuorempia.

– Seurakuntalaiset ovat tukiverkostoni, todellakin uskon sisaria ja veljiä. Vaikken tietäisi heidän arkensa yksityiskohtia, tunnen heitä syvällisellä tavalla, kuten vanhoja ystäviä tuntee.

Unelmia

Susanna toive on, että Kotikirkko kasvaisi niin koossa kuin toisten jäsenien ja Jumalan tuntemisessakin.

– Olimme hiljattain mukana Raittikarnevaalissa. Teki tosi hyvää evankelioida yhdessä. Saisimmepa lisää sellaisia mahdollisuuksia.

Susannalla on toinenkin hyvin tunnistettava toive; seurakunnassa on muutamia naisia, joiden puolisot eivät ole vielä uskossa.

– Unelmamme on, että joku päivä miehetkin ylistäisivät Jumalaa kanssamme.

Maija Latvala