Sananlaskujen kirjassa sanotaan: ”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.” Mutta millainen on hyvä ystävä?

 

Hyvä ystävä ottaa osaa toisen iloon ja suruun. Hän ei koskaan kadehdi, vaan seisoo vierellä ja auttaa hädässä. Ystävä on valmis puolustamaan, kun toiset syyttävät. Hän on neuvonantaja ja luotettu.

Ystävyys onkin arvokas ja kallis asia, jota ei voi rahalla ostaa.

 

Daavid ja Joonatan

Raamatun klassinen kuvaus ystävyydestä on Daavidin ja Joonatanin kiintyminen toisiinsa. Nykyajan ajattelussa läheisyys valitettavasti yhdistetään usein seksiin ja aistillisuuteen. Läheisyys merkitsee pohjimmiltaan kuitenkin sitä, että meillä on ystävä, jonka kanssa voimme jakaa elämämme ongelmat, ilot ja surut. Ystävyyteen sisältyy luottamus.

Läheinen ystävyys ja kiintymys näkyvät erityisesti avioliitossa, mutta myös kaikissa muissa läheisissä ystävyyssuhteissa.

Joonatan rakasti Daavidia kuin omaa sieluaan ja kiintyi nuoreen paimenpoikaan. Joonatan oli prinssi ja kuningas Saulin poika. Hän katseli sotaväen kanssa, kun Daavid taisteli suurta Goljatia vastaan vain linko aseenaan ja kukisti jättiläisen. Se oli suuri voitto koko Israelille.

Joonatan, joka oli ehkä paljon vanhempi kuin Daavid tuli tämän luokse kiitollisena ja tahtoi tehdä liiton hänen kanssaan. Joonatan halusi olla Daavidin ystävä ja oikea toveri. Hän laski rauhan merkkinä maahan Daavidin eteen koko sotilasvarustuksensa, viittansa, asetakin, miekan, jousen ja vyön.

 

Kateus

Daavidin voitettua Goljatin Israelissa alkoi suuri juhla. Naiset virittivät kiitoslaulun ja sanoivat: “Saul voitti tuhat, mutta Daavid kymmenen tuhatta”.

Kuningas Saul kuuli soiton ja laulun ja vihastui. Daavidin menestyksestä johtunut kateus ja pettymys nousivat pintaan: “Daavidille he antavat kymmenen tuhatta, ja minulle he antavat tuhat; nyt puuttuu häneltä enää vain kuninkuus”.

Kauna ja viha täyttivät Saulin sydämen, vaikka seurakunta oli saanut suuren voiton vihollisesta.

Iloitseminen toisten onnistumisista ja saavutuksista on vaikeaa. Kateus estää iloitsemisen, mutta ystävyyteen ei sovi kateus ja kauna. Kaveruudesta tulee silloin kateellista kyräilyä ja ystävistä uhka.

Kadehtiminen ja katkeroituminen pilaavat ystävyyssuhteet kotona, työpaikalla ja seurakunnassa. Joonatanissa Daavid oli saanut ystävän, joka ei pettänyt, eikä ollut kade.

 

Kahden tulen välissä

Kuningas Saul vihastui Daavidiin ja heitti häntä kahdesti keihäällä. Daavid onnistui kuitenkin väistämään ja pakeni pois.

Saul purki pojilleen vihaansa ja kaunaansa Daavidia kohtaan ja pyrki saamaan heidät puolelleen. Hän ei julkisesti voinut parjata Daavidia, mutta yksityisesti mustasi Daavidin mainetta omassa kodissaan ja yritti katkeroittaa lapsiaan. Joonatan ei voinut kääntyä isäänsä vastaan, mutta hän puolusti Daavidia, kun isä puhui hänestä pahaa.

Martin Luther King jr. kirjoitti: ”Pahinta ei ole ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” Jokainen tarvitsee rinnalleen ystäviä, jotka avaavat suunsa ja puuttuvat pahan puhumiseen ja vihapuheeseen. Joonatan oli tällainen. Hän oli Daavidin todellinen ystävä. Huomatessaan Joonatanin mielenlaadun Saul kääntyi poikaansa Joonatania vastaan ja yritti surmata hänet keihäällä, mutta epäonnistui.

 

Paras ystävä

Joonatan auttoi Daavidia ja pelasti hänen henkensä. Daavidin edessä olivat nyt vuodet henkipattona pakolaisena Saulin armeijan yrittäessä saada hänet kiinni.

Daavid pelkäsi kuollakseen kohtaloaan. Hän oli yksin ja avuton. Silloin Joonatan tuli hänen luokseen. He halasivat ja itkivät yhdessä.

Kuolemanpelossaan Daavid alkoi täristä. Hän vapisi itkien hillittömästi. Joonatan lohdutti ja kehotti Daavidia elämään Jumalaan luottaen. Hän vakuutti ystävyyttään Daavidille. He rukoilivat ja lupasivat auttaa ja tukea toistaan, eivätkä missään tilanteessa pettää.

Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin perheensä luokse. Tuo ystävyyden liitto kesti, eikä koskaan pettänyt.

Meillä on vielä suurempi liitto ja ystävä, joka kuulee ja auttaa meitä aina. Jeesus sanoi: ”Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.”

Kuva: Pixabay