Paavali julisti ilosanomaa kuolleesta ja ylösnousseesta Kristuksesta siellä, missä toivon sanojen lisäksi kaivattiin myös muuttavaa voimaa.

Pääsiäinen pitää sisällään uskomme ydinsanoman. Sen todistaa monikin kohta Uudessa testamentissa, mutta viitattakoon tässä Ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvun 15 jakeisiin 3–5:

”Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut: että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, ja että hänet haudattiin ja että hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja että hän näyttäytyi Keefaalle, sitten niille kahdelletoista.”

Paavali kertaa katkelmassa lyhyesti korinttolaisille julistamansa evankeliumin ytimen. Näin tiiviiseen muotoon voidaan siis kirjoittaa maailman väkevin, voimakkain ja paras uutinen. Se on kaikille tuttu ristin sanoma. Se, ”jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin”, kuten Paavali samassa yhteydessä kirjoittaa.

Tämä pääsiäisen sanoma on samalla koko kristillisen uskomme perustava julistus. Sitä ei ole tarkoitettu ainoastaan pääsiäisenä julistettavaksi. Päinvastoin, evankeliumi ristillä saavutetusta voitosta on meidän jokapäiväinen leipämme. Se on tarkoitettu julistettavaksi joka päivä, kunnes koko maailma on kuullut hyvän uutisen Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Se on pelastussanoma kaikille niille, jotka sen vastaanottavat.

Kutsuttu

Edellä esiintyvä lainaus on Ensimmäisen korinttolaiskirjeen toiseksi viimeisestä luvusta. Paavali kuitenkin aloittaa ristin sanoman julistamisen heti kirjeen ensimmäisessä luvussa (1:23–24) ja toteaa, että ”saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.”

Erikoista, että sama sanoma oli samanaikaisesti joillekin hullutusta, joillekin taas viisautta – samoin kuin tänäkin päivänä. Paavalin mainitsemat ”kutsutut” ovat niitä, joille sanoman kautta avautuu Jumalan voima ja viisaus. On suuri etuoikeus, jos saa kuulua näihin kutsuttuihin!

Sanoja ja voimaa

Paavalille ristin sanoma oli niin tärkeä, että hän ei ainoastaan julistanut sitä, vaan piti sen muutenkin koko ajan mielessään. Ainakin korinttolaisten luona hänen periaatteensa oli tämä:

”Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.”

1.Kor. 2:2

Tämä lähtökohta oli varmasti Paavalin kaltaiselle pioneerille tärkeä missä tahansa, mutta erityisen tärkeä se oli Korintossa, joka oli huonomaineinen, irstaasta elämäntyylistään tunnettu kaupunki. Jotta sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta tulisi ilmi sanojen lisäksi myös voimana, oli hänet hyvä pitää koko ajan silmiensä edessä. Jos ketkä, niin juuri korinttolaiset tarvitsivat elämänsä muuttumiseen Jumalan voimaa! Sanat eivät yksin riittäneet.

Voimakkaita ilmaisuja

”Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.”

1.Kor. 2:3–5

Nämä Paavalin sanat osoittavat hänen olleen asian ytimessä! Ristiinnaulittu Kristus oli Jumalan voima ja viisaus myös hänelle, ja hänen kauttaan korinttolaisille. Hän palveli heitä julistamalla Jumalan pelastavaa voimaa heidän elämäänsä tavalla, joka todellakin muutti heidät. Vai miltä kuulostavat Ensimmäisen korinttolaiskirjeen kuudennen luvun jakeet 9–11, jossa Paavali opettaa heille lisää tämän uuden uskon asioita:

”Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.”

Paavali laatii varsin murskaavan luettelon paheita, jotka olivat yleisiä Korintossa. Ne olivat tuttuja myös Korinton seurakunnan tuoreille uskoville, jotka olivat Kristuksen puoleen käännyttyään saaneet voiman irrottautua turmeltuneesta elämäntyylistään. Paavali sanoo, että he ovat nyt pyhitettyjä ja vanhurskautettuja – voimakkaita ilmaisuja nekin!

Pääsiäisen sanoma on siis koko uskomme perusta. Jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista, meidän uskomme olisi turha. Mutta koska hän on noussut kuolleista, uskomme ei ole turha. Koska hän elää, mekin saamme elää.