Katkeruus vangitsee mielen, anteeksi antaminen vapauttaa.

Raamatun tuttu pyhäkoulukertomus Kainista ja Aabelista on yhä surullisen ajankohtainen. Kain surmasi veljensä Aabelin. Päivän lehdestä voimme lukea sisällissodista ja mellakoista ja siitä kuinka perheen sisällä koetaan väkivaltaa. Suomi on tilastojen mukaan Euroopan väkivaltaisimpia maita. Väkivaltaa on kaikkialla yhteiskunnassa, ja sitä ilmenee monin tavoin niin fyysisenä kuin henkisenä. Väkivaltaa ovat myös vähättely, uhkaileminen, nöyryyttäminen ja toisen mitätöiminen. Kaiken väkivallan, niin fyysisen kuin henkisen, taustalla on viha ja katkeruus, jota ei kyetä kontrolloimaan. Tässä on meille kaikille kristityille haastetta elää todeksi anteeksiantamusta ja sovintoa.

Kain ja Aabel

Kain ja Aabel olivat veljeksiä ja kasvoivat yhdessä. Kain oli vanhin lapsi ja hänen nimensä tarkoittaa kiitosta ja siunausta. Eeva kiitti Jumalaa kun oli saanut lapsen Jumalan avulla. Pojan syntymä oli suuri ilon aihe. Luojan luomistyö jatkui. Nimi Aabel taas tarkoitti poikaa tai henkäystä. Nimi oli annettu ehkä jälkeenpäin kuvaamaan Aabelin lyhyttä ja turhaa elämää. Molemmat tekivät työtä ansaitakseen elantonsa toinen lammaspaimenena ja toinen maanviljelijä.

Kain vihastui veljeensä, kun Jumala ei hyväksynyt hänen lahjaansa. Hän loukkaantui ja alkoi sisimmässään vihata veljeään. Hän oli katkera ja kaunainen. Jumala varoitti Kainia ja sanoi synnin olevan ovella vaanimassa. ”Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa”. Synti on todellisuutta. Jumala sanoo jokaiselle, joka hautoo pahaa: hillitse itsesi! Jokainen ihminen on vastuussa teoistaan. Emme voi piiloutua heikkouksiemme taakse.

Katso tekojasi

Jumala kutsuu meitä tulemaan valoon omasta pimeydestämme. Ihmisen pimeästä puolesta kertoo osuvasti vanha babylonialainen kuvaus pahoista hengistä, jotka tulevat kolkuttelemaan talon ovella odottaen jos joku aukaisisi oven ja päästäisi ne sisälle. Me päätämme itse mitä päästämme sisimpäämme hallitsemaan. Annammeko vihan, katkeruuden ja kaunan hallita itseämme vai tahdommeko antaa anteeksi ja siunata?

Kain ei halunnut kuunnella omaatuntoaan eikä Jumalaa. Hän kävi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet. Silloin Herra kysyi Kainilta: Missä on veljesi Abel? Kain vastasi: En tiedä. Olenko minä veljeni vartija? – Viha tekee ihmisen sokeaksi ja tunnottomaksi. Katkeruus ja kovuus antavat luvan mitätöidä toisen ihminen. Kain ei nähnyt tekojensa seurauksia heti. Mutta Jumala vei Kainin katsomaan silmästä silmään pahuuttaan: ”Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?” Etkö näe, olet surmannut pikkuveljesi ja häntä ei enää ole? Kun Kain näki tekonsa hän sanoi ettei jaksa kantaa syyllisyyttään. ”Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa.”

Puhdista sydämesi

Mistä tämä kaikki väkivalta lähtee? Jeesus tunsi ihmissydämen ja sanoi: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” Raamattu varoittaa myös katkeruudesta ja kaunasta, jotka helposti kasvavat sydämessä. Sana kehottaa meitä yli kaiken varjelemaan sydämemme. Haavoitettu ja katkera mieli etsii tilaisuutta kostaa, haavat vuotavat verta. Katkeruus ruokkii ihmisen ylpeyttä, mutta kuka voi hillitä ja estää kaunaista ihmistä tekemästä pahaa?

Katkeruus on synti

Katkeruus on synti, josta on tehtävä parannus.”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi”.

Aabelin veri huutaa kostoa ja tuomiota, mutta Jumalan Pojan kuolema huutaa rakkautta taivaasta maan päälle. Kristus on sovittanut ja maksanut syntivelkamme, hän ei kosta. ”Heidän syntejään ja vääriä tekojaan minä en enää koskaan muista. Missä synnit on annettu anteeksi, siellä ei enää tarvita syntiuhria.” – Kun Jumalan rakkaus vallitsee seurakunnissa ja perheissä koemme yhteyttä ja ystävyyttä kaikkien kesken.