Lokakuun 30. päivä Turussa järjestetyn päivän teemana oli parhaillaan valmisteilla oleva Suomen baptistikirkon uusi uskontunnustus. 

Tilaisuudessa kuultiin kolme etukäteen pyydettyä puheenvuoroa: Mikko Sivonen avasi reformoidun eli kalvinistisen baptismin uskonkäsityksen peruspiirteitä, Pauli Rahkonen käytti Sivosen esitelmään liittyvän kommenttipuheenvuoron ja Iisak Liukko piti kriittisen puheenvuoron uskontunnustuksen uudistamisprosessista ja tunnustusluonnoksesta. Aiheista käytiin vilkasta keskustelua. 

Ytimeltään liittoteologiaa 

Jyväskylän reformoidun baptistiseurakunnan pastori Mikko Sivonen totesi, että virhekäsityksistä poiketen predestinaatio, eli ennaltamäärääminen, ei ole kalvinistisen teologian ydinkysymys, eikä niin sanottu ”kerran pelastettu, aina pelastettu” -oppi vähennä motiivia kilvoitella. Ihmisen omalla tahdolla, rukouksella ja evankeliointityöllä on merkitystä myös reformoidussa baptismissa. Sivonen korosti, että eroista huolimatta usko on yksi ja jakamaton. 

Reformoitu uskonkäsitys on ytimeltään liittoteologinen. Isä Jumalan ymmärretään tehneen liiton Poikansa kanssa ennen maailman perustamista. Liiton mukaisesti hän pelastaa valitsemansa ihmiset ja lähettää Poikansa maailmaan lunastaakseen heidät. Jumala solmi liiton myös ensimmäisen ihmisen kanssa. Sen siunauksen jatkuminen riippui Adamin ja Eevan kuuliaisuudesta. Kuuliaisuuden vaatimus koskee myös 

Adamin jälkeläisiä. Adam edustaa koko ihmiskuntaa niin luomisessa kuin kiroukseen ja kuolemaan johtavassa lankeemuksessakin. 

Isän ja Pojan välistä vapautuksen liittoa ja luomisen liittoa seuraa armon liitto, jota koskeva lupaus annetaan heti lankeemuksen jälkeen. Käärmeen pää – Saatana, synti ja kuolema – tullaan murskaamaan yksin armosta. Lupaus täyttyy Jeesuksessa Kristuksessa, joka on toinen Adam, Abrahamin luvattu siemen ja Daavidin Poika. Jokainen ihminen on joko luomisen liiton rikkoutumista seuraavan kirouksen tai armon liiton siunauksen alla – Adamissa tai Kristuksessa. Vaikka reformoituja on toisinaan syytetty Pyhän Hengen vähättelystä, Hengellä nähdään olevan merkittävä rooli tuoda ihminen armon liittoon ja pitää hänet uskossa. 

Virhekäsityksistä poiketen predestinaatio ei ole kalvinistisen teologian ydinkysymys.

Reformoidut baptistit ymmärtävät Jeesuksen ristinkuoleman sovittaneen ne, jotka tulevat hänen luokseen. Sovituksen laajuus rajoittuu seurakuntaan, mutta se on rajoittamaton voimassaan pelastaa. Jumalan armo musertaa epäjumalanpalveluksen ja ylpeyden ja tuo äimistelemään Jumalan majesteettisuutta. Kristityt etsivät Jumalan kunniaa, halajavat hänen läsnäoloaan ja elävät Jeesuksen Kristuksen esimerkin mukaan. Elämän tarkoitus on Jumalan kunnioittaminen ja hänestä nauttiminen iankaikkisesti. 

Yksimielisyyttä ja eroja 

Suomen Raamattuinstituutin rehtori Pauli Rahkonen toi kommenttipuheenvuoronsa aluksi esiin laajan yksimielisyyden useimmista asioita kalvinistien ja arminiolaisten välillä. Arminiolaiset uskova Kristuksen kuolleen kaikkien – ei vain tietyn valitun joukon – puolesta, vaikka vain uskovat pelastuvat. Rahkonen kohdisti kritiikkinsä muun muassa ennaltamääräämiseen. Raamattu ilmaisee Jumalan tahtovan, että kaikki tulevat parannukseen ja pelastuvat. Arminiolaisetkin myöntävät, ettei ihminen voi päättää itse uskoontuloaan. Jokainen Jeesuksen vastaanottanut saa kuitenkin voiman tulla Jumalan lapseksi – ei toisin päin. Vastaanottaminen on ratkaiseva tekijä uudelleensyntymisessä. 

Rahkosen mukaan sekä Luther että Calvin toistivat kirkkoisä Augustinuksen ajatuksia, mutta arminiolaiset baptistit perustavat predestinaation kieltäneiden anabaptistien perintöön. Raamattu kehottaa parannukseen; elävää uskoa ennen parannusta ei ole. On syvällinen näkemysero, mikäli katsotaan, että vasta kun Jumala on uudestisynnyttänyt, ihminen voi uskoa. Arminiolaisetkaan eivät pidä ihmisen tahtoa täysin vapaana. Jumalan armosta antama kutsu, etsikkoaika, on pelastuksen perusta, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden kieltäytyä. 

Kerran pelastettu, aina pelastettu -oppia Rahkonen kritisoi viittaamalla Heprealaiskirjeeseen, joka varoittaa vahvasti luopumisen mahdollisuudesta. Tietoisesti syntielämää jatkava kohtaa pisteen, jossa hän joutuu pois armosta. Myös kalvinistinen oppi Pyhästä Hengestä on suppea ja keskittyy uskossa pysymiseen. Ajatus armolahjojen sammumisesta Raamatun valmistuttua ei ole Rahkosesta uskottava; lahjat sammuivat katolisen kirkon alkaessa hahmottua ja eräiden harhaoppisten opettajien noustua esiin jo ennen Raamatun kaanonin valmistumista. 

Tunnustuksen tarkoitus 

Vaajakosken baptistiseurakunnan pastori Iisak Liukko kysyi kriittisessä puheenvuorossaan, mikä on uuden uskontunnustuksen tarkoitus. Valtion vaatima tunnustus on jo olemassa. Toivotaanko uudella tunnustuksella olevan vaikutusta seurakuntien elämään? Liukko on asiasta eri ihmisten kanssa keskusteltuaan tulkinnut, ettei uutta tunnustusta koeta erityisen tärkeänä. Se voi johtua siitäkin, ettei prosessi ole ollut täysin tiedossa, eikä tunnustustyöryhmässä ole edustajaa Keski-Suomen seurakunnista. 

Seurakunnat voivat sitoutuvat tunnustukseen vain vapaaehtoisesti.

Liukon mukaan hyvä syy uuden tunnustuksen laatimiseen olisi, että se ohjaisi seurakuntien opetusta ja käytäntöä. Ongelmaksi voi muodostua baptistinen paikallisseurakuntien autonomia. Seurakunnat voivat sitoutuvat tunnustukseen vain vapaaehtoisesti. Se edellyttää, että joka seurakunnan kanssa keskustellaan riittävän syvällisesti, jolloin prosessi on pitkä. Sen puitteissa olisi kuitenkin mahdollisuus käydä läpi kaikkia baptistiseurakuntia yhdistäviä uskon perusteita. Näin muodostuisi myös mittatikku, jonka pohjalta seurakunnassa annettavaa opetusta on mahdollista arvioida. Liukosta olisi toivottavaa, että kirkkokunnassa löydettäisiin yhteiset periaatteet esimerkiksi Raamatun tulkintaan. 

Uskontunnustusluonnoksen sisältöön viitaten Liukko pohti, olemmeko kirkkokuntana paaluttamassa kuulumistamme protestanttisuuden reformoituun siipeen. Tunnustuksessa on reformoiduille tyypillisiä piirteitä. Tunnustuksen rinnalle olisi hyvä laatia laajempi sen sisältöä ja käsitteitä avaava dokumentti. Tunnustusluonnoksessa linjataan vain miesten toimivan paimenina ja vanhimpina. Kirkkokuntaamme kuuluu kuitenkin suuri kareniyhteisö, jolla on naispastoreita. Tunnustustyöryhmässä ei ole ollut yhtään karenijäsentä.