Jeesuksen syntyessä vallitsi Rooman valtakunnassa rauha, jota kesti runsaat kaksisataa vuotta: keisari Augustuksen valtaannoususta (27 eKr.) keisari Marcus Aureliuksen kuolemaan (180 jKr.). Ajanjakso oli ihmeenomainen, sillä tunnetussa historiassa ei ollut koskaan aiemmin koettu niin pitkää rauhan aikaa. Historiankirjoituksessa sitä kutsutaan latinankielisellä termillä Pax Romana, Rooman rauha. 

Ei Pax Romanakaan täydellinen ollut; sen sanotaan olleen ”suhteellinen rauha”. Valtakunnan sisäosat olivat rauhalliset, mutta ulkorajoilla sodittiin. Rauhan aikana imperiumi laajeni suurimmilleen. Hyvä tiestö ja meriyhteydet takasivat pääsyn kaikkialle, ja Rooman aseiden turvaaman rauhan vallitessa kaupankäynti ja talous kukoistivat. 

Kun Jeesus syntyi, oli Pax Romana kestänyt kolmisenkymmentä vuotta. Tilanne Israelissa ja Rooman valtakunnassa oli Rauhanruhtinaan saapumiselle otollinen: Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen. 

Suurimman hyödyn Pax Romana tarjosi Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemisen jälkeiselle lähetys- ja seurakuntatyölle. Ensimmäinen seurakunta perustettiin Jerusalemissa seitsemän viikkoa ylösnousemisen jälkeen. Työ kasvoi nopeasti. Se herätti uskonnollisten juutalaisten vihan. Vaino alkoi Stefanuksen kivittämisestä. Seurakunta hajaantui ympäri Juudeaa ja Samariaa. Samalla lähetystehtävä siirtyi seuraavaan vaiheeseen. Jeesus oli sanonut, että te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa… 

…ja aina maan ääriin saakka. Tähän vaiheeseen siirryttiin, kun evankeliumia alettiin julistaa muillekin kuin juutalaisille. Vainon hajaannuttamat uskovat julistivat nimittäin myös kreikkalaisille, minkä johdosta Antiokiaan syntyi juutalaisista ja kreikkalaisista koostunut seurakunta. Siitä tuli merkittävä tuki lähetystyölle ja apostoli Paavalin kotiseurakunta. Antiokiasta hän lähti lähetysmatkoilleen, ja sinne hän myös palasi – paitsi viimeiseltä matkaltaan, joka päättyi Roomassa mestauspölkylle. 

Viime ajat ovat muistuttaneet, ettei sota Euroopassa ole mahdoton ajatus.

Apostolien teoissa kerrotaan, miten kristinusko levisi ja vahvistui apostolisen lähetystyön johdosta. Se oli määrätietoista liikettä uusille alueille. Näin kristinusko levisi ja vakiinnutti asemansa. 

Apostolien teoissa on Jeesuksen lupaus: kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. 

Pakanain apostoli Paavali sai osansa Jeesuksen todistajille luvatusta voimasta. Sen avulla hän kykeni toteuttamaan valtavan julistus- ja opetustyön Rooman valtakunnan itäosissa. Siitä työstä mekin olemme päässeet nauttimaan lukemalla Uudesta testamentista hänen kirjoittamiaan opetuskirjeitä. 

Se, mitä emme löydä Uudesta testamentista auki kirjoitettuna – rivien välistä kylläkin – on Pax Romanan aikaansaama edullinen tilanne, joka osaltaan mahdollisti kristinuskon leviämisen ja vahvistumisen. Vaikka valtakunnan ulkorajoilla sodittiin, sisäosien vakaat olosuhteet mahdollistivat kristinuskon vakiintumisen. Näin ei olisi käynyt sotien raivotessa. Pax Romana oli mitä ilmeisimmin Jumalan antama otollinen aika. 

Rauhan säilyminen on tärkeää – myös maailman evankelioimiseksi.

Jouluyön julistus ”maassa rauha ihmisten kesken” on taas ajankohtainen. Viime aikoina olemme tulleet muistutetuiksi siitä, ettei sota Euroopassa ole mahdoton ajatus. Olemme eläneet maailmansotien jälkeen maanosassamme pitkän ”suhteellisen rauhan” ajan (Pax Europaea). Rauhan säilyminen on tärkeää – myös maailman evankelioimiseksi. 

Vuonna 1910 pidettiin Edinburghissa lähetyskonferenssi, joka muistetaan optimismistaan. Sen tunnuslauseeksi muodostui Maailman evankelioiminen tämän sukupolven aikana. Optimismi perustui lähetystyön valtavaan etenemiseen 1800-luvulla. Mutta maailma muuttui tavalla, joka ei edistänyt lähetystä. Syttyi ensimmäinen maailmansota, ja toinen. Maailmanlähetys taantui, kuten sodan oloissa tapahtuu. Hiljattain on uutisoitu, että lähetysjärjestöt ovat sotatilan tähden evakuoineet työntekijöitään Etiopiasta. 

Lähetyskäskyn mukaan kaikkien kansojen tulee kuulla evankeliumi. Tessalonikalaiskirjeessä meitä kehotetaan rukoilemaan, että Herran sana leviäisi nopeasti. Evankeliumilla on kiire, ja se leviää parhaiten rauhan olosuhteissa. Ja vaikka rauha ei olisikaan täydellinen, suhteellinen rauha auttaa jo paljon! 

Pax et Bonum!