Ennen uskoontuloani elin itsekästä elämää, jossa laitoin etusijalle omat mielihaluni. Empatia ja lähimmäisenrakkaus eivät olleet tunteita, joita tunsin kovinkaan usein. Lapsuudessa koetut hylkäämiset vaikuttivat niin, että en osannut tai pystynyt rakentamaan pysyviä ihmissuhteita. Koin usein sisäistä yksinäisyyttä ja ikävää, jota en kyennyt pukemaan sanoiksi. Rikkinäisyydessäni haavoitin usein muita ja samalla itseäni. 

Jeesusta en tuntenut lapsuudessani kuin isoäitini makuualkovin seinällä olevasta krusifiksista ja taulusta, jossa Jeesus rukoilee Getsemanessa. Jäin usein pitkäksi aikaa katselemaan niitä. Isoäitini oli opettanut minulle myös Levolle lasken Luojani -iltarukouksen. Ymmärsin, että rukouksen Luoja oli Jumala. Rippikoulusta muistiini oli jäänyt Isä meidän -rukous ja uskontunnustus. Jeesus pysyi kuitenkin minulle vielä historian henkilönä. 

Viimeinen oljenkorsi 

Elämän suorittaminen ja liian kova vauhti alkoivat uuvuttaa minua. Kiireisen työpäivän jälkeen oli ehdittävä kotiin huolehtimaan perheestä ennen iltaopiskelun alkamista kauppaopistossa. Jumpat ja muu itsensä kehittäminen oli vielä saatava mahtumaan johonkin. Voin pahoin henkisesti ja fyysisesti. Aloin kärsiä jatkuvasta unettomuudesta ja sairastuin lopulta uupumukseen. Lääketieteellisen avun lisäksi minun oli saatava helpotusta pahaan olooni jostain muualtakin. 

Lapsuuteni hylkäämiset vaikuttivat niin, että en pystynyt rakentamaan pysyviä ihmissuhteita.

Kokeilin kaikkea New Agesta idän filosofioihin. Näistä en apua saanut, vaan päinvastoin, voin entistä huonommin. Illalla nukkumaan mennessäni ryhdyin rukoilemaan Isä meidän -rukousta. Kuin viimeisenä oljenkortena tartuin erään tutun kutsuun lähteä sanan ja rukouksen iltoihin. Tämä oljenkorsi olikin Jumalan armahtava ja auttava käsi, joka alkoi vetää minua Jeesuksen tykö. 

Herra korjaa 

Opin tuntemaan Jeesuksen ensin Vapahtajana – ja vähitellen kulkiessani Hänen seurassaan myös Herrana, jolle olen saanut luovuttaa elämäni hallintavallan. Vapahtajani ja Herrani on opettanut minua sanansa kautta luottamaan Hänen huolenpitoonsa elämäni eri alueilla. Jeesus on hoitanut sen ikävän ja sisäisen yksinäisyyden haavan, jota olin tuntenut lapsuudesta saakka. ”Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätköön, niin Herra minut korjaa.” Ps. 27:10 

Saan olla Jeesuksen opetuslapsi, ja Hän on vaikuttanut minussa rakkautta sekä myötätuntoa lähimmäisiäni kohtaan. Kivisydämen tilalle on tullut lihasydän. Jeesus on opettanut minut myös rakastamaan ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Juuri tällaiseksi Jumala on minut luonut. 

Isoäitini krusifiksi on tänä päivänä omalla seinälläni. Se muistuttaa minua Jeesuksen muuttavasta voimasta elämässäni. ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra; rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer.29:11