Hillervo Boberg

En odottanut mitään erityistä. Halusin vain tuntea kuuluvani vähän laajempiin ympyröihin ja yrittää selviytyä huonolla englanninkielen taidollani. Kotimainen matkaseura oli mukavaa ja puitteet konferenssipaikalla loistavat.

Kuten aina, puheet häipyvät melko nopeasti päästäni, vaikka olisivat kuinka hyviä. Sellaiset, joissa on mukana jotain konkreettista, jäävät paremmin mieleen. Oikein hyvin muistan, miten hollantilainen Wies raahasi kivikassia (kivet kuvasivat huolia ja murheita). Hän otti ne kassista, esitteli Jumalalle ja laittoi sitten takaisin kassiin ja jatkoi raahaamista. Sitä kiveä, jota hän esitteli ystävälleen, hän oikein kiillotti housunlahkeeseen. Se oli jotenkin herkullinen kuvaus siitä, millaisia me olemme. Meistä jokainen sai ottaa yhden kiven jokaista huoltamme kohti, ja sitten veimme ne seinällä olleen ristin juurelle ja jätimme sinne.

Ehtoolliskokouksessa Toivo Pillillä oli mukanaan täytetty kolmioleipä. Sitä hän käytti aasinsiltana, että me mielellämme syömme vain täytteet leivästä, kinkut ja juustot, ja leipä jää syömättä. Hän vertasi meitä myös Nalle Puhiin, joka Kanin kysyessä, haluaako Puh leivälleen hunajaa, vastasi, että hunaja riittää.

Samassa kokouksessa oli naispuhuja, eestiläinen Helle Liht, Euroopan Baptistiliiton pääsihteerin sihteeri, jolla oli suolapurkki mukanaan. Hän kertoi, että hän laittaa myös kaikkiin makeisiin leivonnaisiin hiukan suolaa. Se tekee niistä herkullisempia. Ja suola parantaa haavat. Jos suolaa käytetään seurakunnassa sopivina annoksina, se on hyödyllistä, mutta pitää varoa, ettei suolata liikaa.

Suosittelen kaikille osallistumista tällaisille konferensseille. Sieltä saa uusia ystäviä, voi verrytellä kielitaitoaan ja tuntea yhteenkuuluvuutta yli rajojen.