Kristuksessa pysymisen perusedellytyksiksi on kuvattu neljä asiaa:
1. Jumalan Sana: sen lukeminen, kuuleminen ja opiskelu
2. Rukous
3. Uskovien yhteys ja
4. Uskosta todistaminen
Haluan tässä käsitellä näistä kolmatta eli uskovien yhteyttä. Yhteyteen ja erityisesti seurakuntaan on kätketty jotain, jota ei voi inhimillisesti selittää. Se on Jumalan suunnitelma ja Jumalan rakennus. Ihmisvoimin sellaista asiaa, kuin Jumalan tahtoa toteuttava seurakunta, ei voi olla olemassa.
Olen pohtinut asiaa erityisesti Efesolaiskirjeen pohjalta. Efeso oli vanha kreikkalainen satamakaupunki. Se oli Rooman valtion rikkaimman provinssin Aasian pääkaupunki. Se oli tuona aikana jo todellinen suurkaupunki, yksi Rooman suurimmista. Väestö oli taustaltaan ja uskonnollisesti kirjavaa. Efesoksen yleistä moraalia pidettiin huonona. Siellä oli epäjumalanpalvelusta, esimerkiksi he palvelivat Artemista, joka oli hedelmällisyyden jumalatar.
Efeso oli Paavalille tärkeä kaupunki. Paavali viipyi kolmannella lähetysmatkallaan siellä kolme vuotta (Apt 19:1–10). Missään muualla hän ei vaikuttanut yhtä pitkään. Kun Paavali kirjoitti Efesolaisille, hän oli vankeudessa. Paavali kirjoitti vankeudessa myös Kolossalaisille, Filippiläisille, Filemonille ja toisen kirjeen Timoteukselle. Paavalin sävy Efesolaiskirjeessä ei ole vankeudesta huolimatta mitenkään katkera tai toivoton. Päinvastoin, Paavali kirjoittaa Efesolaisille hyvin tiiviin ja opettavaisen kirjeen, jossa hän osoittaa, miten tärkeä on tuntea Kristuksen armo ja Jumalan suunnitelma seurakuntaa kohtaan. Sitä pidetään myös jonkinlaisena yleiskirjeenä koko alueen seurakuntia kohtaan. Noissa vankeuskirjeissä on näkyvissä myös Paavalin jäähyväiset. Hän tietää, että loppu on lähellä, mutta hän haluaa lisätä toivoa ja vahvistaa seurakuntaa. Efesolaiskirjeessä ei osoiteta nuhteita tai oteta esille erityisiä ongelmia, kuten Korinttolaiskirjeissä.
Efesolaiskirjeen luvussa 1, alkutervehdysten jälkeen hän kertoo Jumalan suunnitelmasta, joka Jumala teki jo ennen maailman perustamista ja määräsi meidät yhteyteensä. Paavali osoittaa yhteyden palauttajan, joka tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kautta, Jumalan hyvän tahdon mukaan. Jakeissa 8–10 sanotaan: ”Tätä armoa hän on kaikessa viisaudessaan ja ymmärryksessään antanut meille ylen runsaasti. Hän on ilmoittanut meille tahtonsa salaisuuden: päätöksensä mukaan, jonka hän oli Kristuksessa suunnitellut, siitä taloudenhoidosta, jonka hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mikä on taivaissa ja maan päällä”.
Yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki. Tässä on tiivistettynä koko yhteyden salaisuus, yhteyden perusta, lähtökohta ja sen koossa pitävä voima. Se on vain ja ainoastaan Kristus ja hänessä toteutuva yhteys, joka erottaa seurakunnan kaikista muista yhteyttä luovista asioista. Seurakunta ei ole klubi, seura tai jäsenyys, jonka voi ostaa, vaan Jumalan tahdon päätös, joka on suunniteltu Kristuksessa ja jossa toteutuu Jumalan armo. Jeesuksen verellä ostettu joukko.
Paavali jatkaa jakeissa 17 ja 18 ottamalla esiin sen toivon, joka meille kuuluu Kristuksessa: ” Minä rukoilen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, jotta tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, miten suuri on hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään”. Eli seurakunnassa.
Jumala on päättänyt jotain hämmästyttävän suurta sen suhteen, mitä Hän on varannut seurakunnalle
Tuossa paikassa on jotain, joka pysäyttää miettimään myös sitä Henkeä, jota Paavali rukoilee seurakunnalle. Me olemme itsekin rukoilleet usein tuota ilmestyksen Henkeä ja uutta näkyä. Mutta koen vahvasti, että meidän tulisi tänä aikana rukoilla myös erityistä viisautta. Tässä ajassa on jotain sellaista, joka pyrkii vahvasti hajottamaan seurakunnan yhteyttä, ja me tarvitsemme Jumalan viisautta ja kärsivällisyyttä.
Jakeissa 22 ja 23 Paavali tuo esille sen, että Jeesus on kaiken yläpuolella: ” Jumala on alistanut kaiken hänen jalkojensa alle ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle, pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa ja täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää”. Paavali jatkaa samasta aiheesta luvussa 2; 21:” Hänessä koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa. Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä”.
Rakentuminen Jumalan asumukseksi on tarkoitettu tapahtumaan yhdessä muiden kanssa
Sillä on tietty tarkoitus ja päämäärä. Luvussa 3, jakeesta 10:” Näin Jumalan moninainen viisaus tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille, sen ikuisen suunnitelman mukaisesti, jonka Hän on tehnyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.
Pistää nöyrästi pohtimaan, mitä minun kauttani tulee tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille osana seurakuntaa. Tuo ajatus taivaallisista hallituksista ja valloista on jotain, joka avaa paljon suuremmat näkökulmat kuin minun pieni osani, josta minun tulee pitää huolta. Kyse ei enää olekaan siitä, mitä minä voin saada, vaan lisäksi myös siitä, mitä minun ja seurakunnan kautta toteutuu Jumalan suunnitelmassa.
Paavali vahvistaa vielä tuon ajatuksen laajuuden. Luvusta 3; jakeesta 17:” Rukoilen, että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittää, mitä on leveys, pituus, korkeus ja syvyys ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä. Näin te tulette täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä”.
Paavali osoittaa, että Jumalan rakkaus on täydellinen ja ylittää ihmisen kokemuksen. Se on leveämpi kuin meidän kokemusmaailmamme, se saavuttaa koko maailman, se on pitkä, se jatkuu koko elämän ajan. Se on korkea, se ylittää meidän kykymme käsittää ja se on syvä. Niin syvä, että se kantaa masennuksen ja kuoleman yli. Paavali kehottaa meitä vaeltamaan kutsumuksemme arvoisesti: nöyrinä, lempeinä, pitkämielisinä ja kärsimään toisiamme rakkaudessa.
Yhteyttä varten on annettu lahjoja ja virkoja. Neljännessä luvussa Paavali luettelee virkoja: “Hän antoi toiset apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi”. Miksi? 4;12: “Tehdäkseen pyhät valmiiksi palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. Paavali viittaa jo toisessa luvussa, jakeessa 10 hyvissä teoissa vaeltamiseen: “Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmis-tanut, vaeltaaksemme niissä”. Sitä ennen hän viittaa siihen, että me olemme armosta pelastettuja, uskon kautta, eikä tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Tuo kohta voidaan ilmeisesti kääntää myös “elääksemme niissä” eli kyse ei ole lain vaatimista teoista. Vaan, kun ihminen on oikeassa suhteessa Jumalaan ja muihin ihmisiin, niin hyvät teot ovat seurausta uskosta.
Kutsumuksen ja palvelutehtävän toteutuminen vaatii yhteyden
Kutsumus ei tapahdu tyhjiössä. Yhteys ei pelkästään ole kuitenkaan sama asia kuin kutsumus. Kutsumuksen syntyminen vaatii näkyä. Ilman näkyä mikään yhteys ei johda kutsumuksen toteuttamiseen. Apostolien teoissa 26:19 Paavali toteaa kuningas Agrippalle, että hän ei voinut olla tottelematta taivaallista näkyä.
Miten yhteys toteuttaa yksilön kutsun tai mahdollistaa sen? Yksi parhaista kuvauksista, jonka olen kuullut tästä, oli silloin, kun eräs tuntemani työntekijä sai kutsun lähteä lähetystyöhön ja hänen läksiäisissään eräs henkilö totesi, että lähetysnäyn toteuttaminen on koko seurakunnan asia. Hän vertasi sitä siihen, että rakentajan kädessä lähetti on kuin vasara, joka lyö naulat mutta seurakunta on se käsivarsi, joka lyö sillä vasaralla.
Jeesus itse puhui seurakunnasta ja yhteydestä. Johanneksen evankeliumissa on luvussa 17 kuvattuna Jeesuksen rukous ennen Jeesuksen vangitsemista. Koko luku on otsikoitu: Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous. Sen jakeesta 11:” Minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun luoksesi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka olet antanut minulle, että he olisivat yhtä niin kuin me”.
Rukous jatkuu jakeissa 20 ja 21:” Mutta minä en rukoile ainoastaan näiden puolesta, vaan myös niiden, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut”.
Jeesus rukoili meidän olevan maailmassa ja hän lähettää meidät maailmaan. Hän lähettää Markuksen evankeliumissa opetuslapset kaikkeen maailmaan. Hän ei siis suostu siihen, että uskovat ja seurakunta kääntyisivät itseensä päin ja pitäisivät keskenään hauskaa. Hän ei pyydä edes varjelemaan meitä maailmalta. Hän sanoo Johannes 17:15:” En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta”. Yksi keskeinen tekijä sen suhteen, joka meitä varjelee, on Jumalan Sana ja sen tunteminen. Jeesus jatkaa rukoustaan ja sanoo jakeessa 17:” Pyhitä heidät totuudessa. Sinun sanasi on totuus”.
Raamatun sanan mukaan me olemme siis maailmassa, mutta emme maailmasta
Monta vuotta sitten Helluntaikonferenssin lähetysjuhlassa kroatialainen Peter Kucmic herätti ajattelemaan lähetyksen tekstiä ja kontekstia eli asiaa ja yhteyttä, johon se kuuluu. Hän sanoi, että mikäli me emme huomioi maailmaa, me petämme sanan – koska sana lähettää meidät maailmaan.
Menkää kaikkeen maailmaan! Olen ajatellut, että se tarkoittaa sitä, että me menemme kaikkiin kieliin, maihin, kulttuureihin jne. Mutta myös sitä, että pyrimme löytämään ne ”maailmat”, joita emme tavoita niillä keinoilla, joita tähän asti on käytetty. Hyvä esimerkki on internet-työ. Jos kansaa ei tavoita yhden työmuodon kautta, niin meidän tehtävämme on tavoittaa heidät toisen työmuodon kautta.
Jumalan taisteluvarustus on edelleen sama, jonka Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeen kuudennessa luvussa. Sanan Totuus, vanhurskauden haarniska, rauhan evankeliumin antama alttius, uskon kilpi, pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan Sana. Tämä on edelleen voimassa tänä päivänä. Varustus on sama ja Henki on sama. Jokaista taistelua ja sotaa varten tulee kuitenkin löytää oma strategia ja taktiikka.
Edelleen kaikki eivät tee samoja asioita, jokaiselle on annettu oma tehtävä
Hyvä esimerkki on se, että Daavid yritti ensin lähteä taisteluun Goljatia vastaan Saulin varustuksilla, mutta ei kyennyt toimimaan niissä. Jumala varustaa kunkin omaan taisteluunsa. Se voi joskus näyttää vähältä, niin kuin Daavidin pieni linko Saulin suurien aseiden rinnalla, mutta, jos se on Herran antama varustus, niin siitä seuraa voitto!
Yhteys on vahvistava asia. I Korinttolaisille 14:26:” Kuinka siis on veljet? Kun kokoonnutte yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen selitys. Kaikki tapahtukoon rakentumiseksi.”
Samoin Jumalan antamat lahjat on tarkoitettu jaettaviksi! I Korinttilaisille 12:7:”Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” Yhteydessä on hoitava mahdollisuus: saada tukea, lohdutusta ja rohkaisua. Heprealaiskirje 10:24:” Pitäkäämme huolta toisistamme rohkaisuksi rakkauteen ja hyviin tekoihin.”
Ja sitten kirje Filemonille 7 jae: ”Olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, veljeni, sillä pyhien sydämet ovat saaneet virvoitusta sinun kauttasi.” Itse liitän tämän paitsi hyvään yhteyteen, myös hyvin toimivaan sielunhoitoon. Sielunhoidosta ei erityisesti puhuta Raamatussa esimerkiksi erillisenä virkana, vaan sen kuvaus on kaikkialla, missä puhutaan yhteydestä.
Yhteys on suoja vihollista vastaan: I Pietarin kirja 5:8:” Olkaa raittiita, valvokaa. Teidän vastustajanne, Paholainen, kulkee ympäri kuin ärjyvä leijona etsien, kenet voisi niellä.” Vertaus leijonaan tai mihin muuhun petoon tahansa on hyvä. Luonnossa pedoilla on usein juuri sellainen saalistustapa, että ne tarkkailevat laumaa ja kiinnittävät huomionsa juuri niihin, joiden yhteyden muihin ne voivat katkaista ja sen jälkeen, kun yhteys on katkaistu, ne hyökkäävät. Pedot etsivät aina myös heikkoja ja heikkouksia. Siksi on syytä tuntea ja tunnistaa omat heikkoutensa, koska niihin sielunvihollinen yrittää iskeä. Oikea paimen pyrkii kokoamaan lauman, koska yhtenäiseen laumaan on vaikea hyökätä.
Viime aikoina on noussut esiin monenlaisia teorioita ja käsityksiä, joista osa on ollut sellaisia, jotka jakavat myös uskovaisia voimakkaasti. On aika hämmästyttävää, että monista asioista muodostetaan ensin joku käsitys ja sitten niille etsitään sopiva raamatullinen selitys. Esimerkkeinä voi sanoa, vaikka koronaviruksen, rokotukset, USA:n presidentinvaalit ja viimeisimpänä Ukrainan sota ja mahdollinen Nato-jäsenyys. Sosiaalisessa mediassa on melkoinen kirjo teorioita asioista puolesta ja vastaan. Mikä tahansa asia näyttää kelpaavan väittelyn aiheeksi ja on pakko kysyä, keskittyykö Jumalan kansa siihen, mikä on tärkeintä?
Paavali kirjoitti Timoteukselle, että: “Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. Olet myös jo lapsuudestasi asti tuntenut pyhät Kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”. (2 Tim. 3: 14) Siis ensin Sana ja luotettavat lähteet!
Monenlaisten oppien mukana tulee myös monenlaisia profetioita. Yksi asia, johon meidän tulee kiinnittää enemmän huomiota, on profetioiden arvosteleminen. On totta, että meidän pitää tavoitella armolahjoja ja Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen mukaan Henkeä ei saa sammuttaa, eikä profetoimista väheksyä, mutta lisää sen jälkeen, että koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää. Yksi sielunvihollisen strategia on sumuttaa ja luoda epäluuloa ja saada aikaan vastakkainasettelua.
Näinä aikoina tarvitaan vahvasti myös Henkien erottamisen armolahjaa. Viime vuosina levottomuus on lisääntynyt myös hengellisellä kentällä. Tulee mieleen se vertaus erilaisista neitsyistä, jotka joutuivat odottamaan. Sulhanen viipyi ja levottomuus lisääntyi. Silloin oli tärkeää kaksi asiaa: valvominen ja se, että lampussa oli riittävästi öljyä.
Rukousyhteys on tärkeä asia!
Matteus 18:19–20 sanoo:” Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä sopii keskenään mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.”
Jumalan lupausten toteutuminen Jeesuksen antaman sanan mukaan yhteisen rukouksen kautta. Jeesus sitoi tämän erikoisella tavalla, että jos me sovimme keskenään anovamme jotain, niin Isä antaa siihen vastauksen. Tuossa Jeesuksen sanassa on hyvä reunaehto – täytyy kyetä sopimaan! Se taas vaatii kykyä keskustella asioista ja ottaa myös muita huomioon.
Roomalaiskirjeen 15:5 sanoo: “Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan”. Kolossalaiskirjeen 3:15 viittaa yhteen ja yhteiseen ruumiiseen:” Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhdessä ruumiissa kutsuttu ja olkaa kiitollisia”!
Seurakuntaruumiiseen on tarkoitettu Kristuksen rauha ja kiitollisuus! Lopulta myös meidän osamme herätyksessä ja evankeliumin menestyksessä riippuu siitä, kykenemmekö ottamaan vastaan ihmisiä omaan yhteyteemme! Uskon, että jokainen uskovainen vilpittömästi toivoo ja tiedän, että monet rukoilevat herätystä ja evankeliumin eteenpäin menemistä. Tämän ajan maailma on sellainen, että jos ja kun Jumala uskoo meille herätystä, niin meidän tulee varautua siihen, että me kohtaamme paljon rikkinäisyyttä ja monet ovat aivan uudenlaisen sielunhoidon tarpeessa.
Kuten alussa totesin, niin Paavali ei tuonut esiin Efesoksessa olleita ongelmia. Efesoksen seurakunta mainitaan kuitenkin myöhemmin Ilmestyskirjan toisessa luvussa, sen alussa:” Efesoksen seurakunnan enkelille kirjoita: ” Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään ja joka käyskentelee seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi, vaivannäkösi ja kestävyytesi. Tiedän myös, ettet voi sietää pahoja ihmisiä, ja että olet koetellut niitä, jotka sanovat olevansa apostoleja, vaikka eivät ole ja olet havainnut heidät valehtelijoiksi. Sinulla on kestävyyttä ja paljon olet kärsinyt minun nimeni tähden, etkä ole väsynyt. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hylännyt ensirakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, tee parannus ja tee niitä ensimmäisiä tekoja.”
Efeson seurakunta oli tehnyt paljon hyvää, nähnyt vaivaa, vastustanut vääriä apostoleja, ei sietänyt pahoja ihmisiä. Seurakunta oli kärsinyt paljon eikä ollut väsynyt. Se vastusti myös Nikolaiittojen oppia, joka sai aikaan luopumusta. Silti kaiken yläpuolelle nousi jotain vielä tärkeämpää ja se oli ensirakkaus!
Meillä on vielä paljon työtä ja vaivannäköä edessäpäin. Meitä kohtaavat monenlaiset vaivat ja meitä koe-tellaan monella tavalla. Tulee vääriä apostoleja ja vääriä profeettoja. Meidän tulee välttää ja varoittaa vääristä opeista. Nyt on aika koota rivejä ja mennä eteenpäin!
Kaiken sen keskellä meidän tulee vaalia sitä kaikista tärkeintä, rakkautta Kristusta kohtaan, ensirakkautta ja tehdä niitä ensimmäisiä tekoja.
Vielä lopuksi, ikään kuin saatesanoiksi Filippil: 2:1–2: ”Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta ja Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, tehkää minun iloni täydelliseksi, niin että olette samaa mieltä, teillä on sama rakkaus, olette sopuisat ja yksimieliset.”