”Huomenna, jos Jumala suo, on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla.” Näin alkaa perinteinen joulurauhan julistus, joka on kaikunut jo 1300-luvulta asti Suomen Turusta. Jälleen tämänkin vuoden jouluaattona, jos Jumala suo tuomiokirkon kellojen lyötyä kaksitoista ilosanoma Vapahtajan syntymästä kajahtaa Brinkkalan talon parvekkeelta Turun kaupungin protokollapäällikön lukemana. Vanhalle Suurtorille kerääntyy vuosi vuoden jälkeen tuhansia ihmisiä kuuntelemaan tuota maailmanhistoriaa mullistaneesta tapahtumasta julistavaa ihanaa sanomaa. Tilaisuutta voi seurata myös radion, television ja internetin kautta ympäri maailmaa. Tämä mahtava perinne sykähdyttää ja ilahduttaa minua suunnattomasti yhä uudelleen.

Ensimmäisen kerran ilouutinen Vapahtajan syntymästä kajahti noin 2020 vuotta sitten enkelin ilmoittamana, noin 3400:n kilometrin päässä meidän asuinsijoiltamme. Saamme olla kiitollisia menneille sukupolville siitä, että uutinen on pysynyt voimissaan ja tavoittanut meidät. Saamme myös olla kiitollisia siitä, että sitä yhä kaiutetaan rakkaassa kotimaassamme. Kirjoitan tätä juttua isänpäivänä 12. marraskuuta. Mieleni valtaa ylenpalttisen suuri ilo ja kiitollisuus myös omia esi-isiäni kohtaan, isääni ja isoisiäni sekä äitiäni ja isoäitejäni. Suvussani on sukupolvien ajan eletty tuota sanomaa todeksi ja välitetty sitä lapsille ja lastenlapsille. Olen erityisen onnekas saatuani niin mittaamattoman arvokkaan perinnön ja parhaan mahdollisen kasvualustan. Toivon, rukoilen ja uskon, että siunaus ei pysähdy minun sukupolveeni.

Jostain syystä en aiemmin tykännyt ollenkaan laulusta ”Maa on niin kaunis…”. Äitini kuoltua tapahtui täyskäännös sen suhteen. Laulun sanoma, varsinkin toinen säkeistö alkoi elää ihan uudella tavalla. ”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.” Siinä on juuri jotain olennaista siitä, mitä oman perheeni ja sukuni keskellä olen saanut kokea. Ihan mahtavaa!

Tuota samaa siunausta olemme Suomessa saaneet kansakuntanakin kokea. Ennen joulurauhan julistusta tilaisuudessa lauletaan virsi ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aina…”. Kansamme ja maamme ainoa todellinen linna ja turva näinäkin aikoina on Jumala. Hänelle saamme olla kiitollisia vapaasta ja itsenäisestä isänmaasta. Siniristilippummekin kertoo suuren sanoman. Nyt on meidän vuoromme sukupolvien ketjussa pitää rohkeasti esillä ilosanomaa Vapahtajasta ja sitä tosiasiaa, missä on todellinen turva ja parantava muutosvoima niin yksilön kuin kansakuntienkin elämässä.

”Kyl me Jeesuksesta lauletaan. Vaikka maailma tahtoo vaientaa, me lauletaan.” Näin naseva teksti löytyy Suomen, ellei koko maailman, pitkäikäisimmän bändin Pro Fiden uunituoreesta julkaisusta. Siinäpä suosikkibändiltäni mainio malli meillekin!

Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Ei ole muuta tietä Jumalan luo. Ei ole muuta perimmäistä totuutta. Vain Hänessä voidaan löytää todellinen elämä, joka kantaa kuolemankin yli. Edelleen on voimassa enkelin aikoinaan kertoma ilouutinen. Meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa, kuten oli luvannutkin jo ihmiskunnan historian alkuaikoina. Ja tämä kaikki ihan vaan lahjana!

Ihanaa, että saamme iloiten viettää Vapahtajamme syntymäjuhlaa tänäkin jouluna. Annetaan ilon pulputa niin, että maailma näkee ja kuulee. On todellakin aihetta juhlaan.

Toivotan riemullista ja siunattua juhla-aikaa kaikille!

Pirkko Kaskinen