Entisellä Britannian baptistien pääsihteerillä David Coffeylla oli etuoikeus tavata Hänen Majesteettinsa kuningatar Elisabeth II ja seurata häntä useasti kansallisissa tilaisuuksissa. Ehkä joku vielä muistaa, että Coffey oli Baptistikirkon kesäjuhlien puhujavieraana Jurvassa 1999. Coffey muisteli, kuinka ensimmäinen tapaaminen kuningattaren kanssa tapahtui heinäkuussa 1986 Buckinghamin palatsin puutarhajuhlissa.

Minut nimitettiin Baptistiliiton puheenjohtajaksi saman vuoden huhtikuun lopussa. Toukokuussa olin jäsenenä Britannian kirkkojohtajien ekumeenisessa delegaatiossa, joka vieraili Neuvostoliitossa. Mihail Gorbatšov aloitti johtajuutensa vuonna 1985 ja glasnostin ja perestroikan prosessi oli alkanut.

Puutarhajuhlassa

Vaimollani Janetilla ja minulla ei ollut aavistustakaan etukäteen, että tapaisimme kuninkaallisen perheenjäsenen, saati kuningattaren. Yllättäen lordi Airlie ja lordi Chamberlain lähestyivät puutarhajuhlien vieraita ja kutsuivat heitä seisomaan toiselle puolelle tervehtimään kuningatarta. Vaimoni ja minä olimme valittujen vieraiden joukossa ja muutamaa minuuttia myöhemmin huomasimme olevamme keskustelemassa kuningattaren kanssa.

Hänen Majesteettinsa oli erittäin kiinnostunut kuulemaan äskettäisestä vierailustani Neuvostoliittoon. Pystyin kertomaan, että seisoessamme Punaisella torilla ryhmä vanhempia venäläisiä naisia huomasi meidän olevan Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja huudahti heti: “Rakastamme kuningatartasi ja kuninkaallista perhettäsi!”

Selvitimme, että nämä vanhemmat naiset olisivat olleet 10-vuotiaita, kun Venäjän kuninkaallinen perhe murhattiin julmasti vuonna 1918. Kuningatar kommentoi venäläisiä sukulaisiaan ja sanoi, että hän ei ollut koskaan käynyt Neuvostoliitossa, mutta rakastaisi sitä mahdollisuutta jonain päivänä. Kahdeksan vuotta myöhemmin hän teki valtiovierailun Venäjälle lokakuussa 1994, ensimmäisenä hallitsevana Britannian monarkkina, joka astui Venäjän maaperälle.

Dine and sleep

Maaliskuun ja huhtikuun kuukaudet Windsorin linnassa tunnettiin aiemmin pääsiäishovina. Tänä aikana kuningatar ja Edinburghin herttua prinssi Philip isännöivät “dine and sleep” -tapahtumia linnassa. Vieraat saapuivat varhain illalla, nauttivat illallisen, nukkuivat yön linnassa ja lähtivät aamiaisen jälkeen.

Janet ja minä olimme etuoikeutettuja saadessamme kutsun “dine and sleep” -tapahtumaan huhtikuussa 1995. Valitettavasti vuoden 1992 tulipalon tähden ei ollut mahdollista yöpyä Windsorin linnassa. Silti saimme nauttia epävirallisesta illallisesta kuninkaallisen parin ja heidän 14 vieraansa kanssa. Olomme aterialla oli hyvin rentoutunut kun samaan aikaan ruokapöydän alla corgit odottelivat koko aterian ajan toivoen ruuantähteiden tippuvan pöydältä. Oriel Collegen Oxfordin provosti ja hänen vaimonsa olivat myös kutsuvieraita, ja kuningatar oli huvittunut siitä, ettemme tunteneet toisiamme emmekä olleet matkustaneet yhdessä Oxfordista!

Illallisen jälkeen meidät vietiin Grand Corridoriin, jossa yksittäiset tavarat olivat esillä pöydissä. Ne oli valittu jokaiselle vieraalle Windsorin linnan kirjastosta ja ne olivat henkilökohtainen viesti liittyen omaan ​​elämäämme ja taustaamme. Ensimmäinen saamamme esine oli käsinkirjoitettu muistiinpano kuningatar Viktorialta William Gladstonelle. Viestissä Viktoria pyysi pääministeriään “olkaa ystävällinen keskuudessamme oleville eriuskolaisille, koska he tekevät hyvää työtä meitä kohtaan.”

Toinen esine oli valokuva nuoresta Charles Haddon Spurgeonista yhdessä vaimonsa Susannahin kanssa. En ollut nähnyt tätä nimenomaista muotokuvaa Spurgeonista ja hänen vaimostaan ja oli vaikuttavaa huomata, että kirjaston henkilökunta tutki huolellisesti pastorin työni taustoja. Kun sitten jokainen vieras katsoi saamiaan lahjoja kuningatar ja herttua prinssi Philip tulivat viereen katsomaan reaktioitamme. Myönnän, että oli helpompi kommentoida Spurgeonia kuin Gladstonea ja jos olisin etukäteen tiennyt lahjasta olisin voinut selvittää perusteellisemmin kunnioitusta, jota 1800-luvun nonkonformistit osoittivat Gladstonea kohtaan.

Jumalanpalvelus

Kolmas muistoni Hänen Majesteettinsa kuningattaresta oli havainto, kun osallistuin jumalanpalvelukseen Westminster Abbeyssa lokakuussa 1995. Olin yksi ekumeenisista vieraista Englannin kirkon 6. yleissynodin avajaisissa. Saarnaajana oli pastori Oliver O’Donovan, jonka saarnan teemana oli puheen merkitys kristinuskossa.

Hän kehotti saarnassaan synodin jäseniä olemaan hätäilemättä määräaikojen tähden ja olemaan panikoimatta kiireellisten tehtävien tähden. Saarna olisi voinut olla viesti, joka on suunniteltu rohkaisemaan juuri tätä baptistipastoria.

Jumalanpalvelus päättyi ehtoolliseen. Kun kuningatar astui esiin ja polvistui vastaanottaakseen leivän ja viinin arkkipiispalta, kuoro lauloi hymninä sanat: ‘Ole hiljaa, sillä Herran läsnäolo liikkuu tässä paikassa… ei Hänelle mikään työ ole ylivoimainen. Ota se uskossa vastaan Häneltä.

Minulle kuva polvistuvasta hallitsijasta oli erittäin koskettava, sillä muutama päivä aiemmin prinsessa Diana oli antanut nyt surullisen kuuluisan BBC Panorama -haastattelun Martin Bashirille, jossa hän puhui avoimesti katkenneesta aviosuhteestaan. Ohjelmaa katsoi 23 miljoonaa katsojaa, ja maailmanlaajuiseksi katsojamääräksi arvioitiin 200 miljoonaa ihmistä 100 eri maassa.

Sinä aamuna Abbeyssa näin uskovan naisen polvistuvan rukoukseen ja hänen kätensä olivat avoinna vastaanottamaan leipää ja viiniä, mikä symboloi yhden perheen hengellisiä tarpeita, jotka tarvitsevat Jumalan armoa julkisen kriisin aikana. Monissa julkisissa kunnianosoituksissa kuningattarelle on korostettukin hänen vahvaa kristillistä uskoaan, jota tukevat hänen henkilökohtaisen todistuksensa sanat: “Jeesuksen Kristuksen elämä on ollut inspiraatio ja ankkuri elämässäni.”

Lähde: David Coffey, Baptist together: “Personal memories of Her Majesty Queen Elizabeth II ” 2022 joulukuu.