Sierra Leonen baptistikirkkokunnan 50-vuotisjuhlallisuudet on nyt pidetty. Kaikessa keskeneräisyydessään juhlat onnistuivat hyvin. Oli koskettavaa nähdä järjestäjien liikutus kaiken tämän valtavan vaivannäön jälkeen. Keskeneräinenkin toimi hyvin ja näytti kauniilta.
Ilmapiiri kaikkien valmistelujen keskellä on kuitenkin ollut viime ajat sen verran stressaava, että olen nyt kovin väsynyt. 3 days to go (home), kuten täällä ennen juhlia laskettiin.
Kuuluin kirkkokunnassa Hospitality- eli vieraanvaraisuusryhmään. Viikkoa aikaisemmin vieraiksi tuli 9 hengen ryhmä EBMI:stä (lähetysliitto) ja Saksan Lunebürg -seurakunnasta. Esittelimme heille kouluja, seurakuntia ja muita kirkkokunnan toimintoja. Itsekin sain siinä ohessa olla turistina Simpanssipuistossa, jossa en ole koskaan ennen käynyt.
Meillä oli vieraita myös Unkarista, Amerikasta ja Afrikan maista. Olin ylpeä siitä, että Aki Liukko ja Jari Portaankorva matkustivat paikalle juhlimaan kanssamme. Meidät huomioitiin hienosti juhlaohjelmassa ja erityisesti useaan kertaan mainittiin Jorma Lempinen, joka on tullut maahan juuri kirkkokunnan perustamisen aikoihin. Häntä arvostetaan täällä suuresti. Toki muutkin lähettimme ovat vielä monen muistoissa.
Juhlallisuudet olivat mahtavat. Ensimmäisen tilaisuuden pukukoodi oli pastoreilla tumma puku, paitsi meidän Jarilla, jonka matkalaukku oli jäänyt matkalle. Torstaipäivä vietettiin Mambolossa entisen lähetyskeskuksen alueella, jossa on yksi suurimmista yläkouluistamme niissä maisemissa, jossa työ kirkkokunnan työ on EBMI:n vaikutuksesta alkanut. Siellä järjestettiin myös juhlakulkue kuumassa auringossa. Minä ja Aki otimme moottoripyöräkyydin takaisin päin.
Lauantai-iltana oli juhlaillallinen ulkona. Pöydissä ja tuoleissa oli juhlaverhoiluna kultaiset liinat. Pukukoodina oli kulta ja musta ja kaikki oli niin prameaa. Tässä tilaisuudessa sain pitää kuvaesityksen koulutyöstä. Sain paljon rohkaisevaa palautetta. Olen itsekin sitä mieltä, että työni on ollut tärkeää. Juhlan aikana suomalaiset vieraammekin huomioivat sen, miten paljon minulla on täällä ystäviä.
Tämän ikäisen naisen pitää jatkossa ajatella lyhyempää työrupeamaa, mikäli vielä on mahdollista matkustaa. Tällä kertaa voin poistua maasta ilman suurempia juhlallisuuksia, koska toimiston väki huilaa juhlan jälkeen. Läheisimpien työtovereiden kanssa laskemme rahoja ja käymme yhdessä katsastamassa peltotilkun Gbendembussa, jossa pastori Allan haluaa viljellä maata, mikäli jää tänä vuonna eläkkeelle. Kuvassa olen Allanin kanssa päätöstilaisuuden kuosissa.
Kiitos, kun olet ollut jälleen mukana. Ilman esirukouksia en olisi pärjännyt. Kiitos runsaasta riisirahasta, ja myös niistä ylimääräisistä lahjoituksista, joiden turviin pystyttiin rakentamaan toiselle hankekoulullemme Mamboloon vessa ja korottamaan Kassirieen rakentamamme koulurakennuksen kattoa, jotta sisälle saadaan lisää valoa.
Palaan helatorstaina. Ensimmäisissä kirjeissäni kerroin lahjoista, joita toin tännepäin. Miesten laukut ovat löytyneet ja siellä oli vielä lisää lahjoja jaettavaksi. Minulla on myös palatessani tuomisia; laukkuja, pussukoita, mekkoja, tunikoita ja puseroita, joita nyt myyn kolmen ammattikoulun hyväksi!
Celebrating God´s faithfulness! Ps.100:5
Raili
