Vallanvaihdos vuosijuhlassa

52-vuotiskonferenssin aikana kirkkokunnalle valittiin uusi johtaja. Hän on Rev. Dr. Samuel G.A. Kargbo. Hän on korkeasti koulutettu, opiskellut teologiaa Sierra Leonessa ja tehnyt tohtorin tutkintonsa Yhdysvalloissa. Hän toimi Juin evankelisen seminaarin johtajana 7 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän on pastorina Wellingtonin seurakunnassa Freetownissa. Hän on työskennellyt myös koulutuksen parissa Edify.org maajohtajana.

Hän on kuuden pojan isä. Vanhin pojista opiskelee Yhdysvalloissa. Muut pojat olivat mukana konferenssissa.

Uusi johtaja otettiin vastaan juhlallisesti useammankin kulkueen voimin. Jinnah oli järjestänyt meidän oman kulkueemme Lunsarin alueen koululaisista. Kun kaikki koululaiset eivät aamulla ehtineet ajoissa lähtöpaikalle, menimme poimimaan heitä mopokyydeillä asiaa jouduttaaksemme.

Kuvassa olen kahden presidentin keskellä uuden konferenssirakennuksen edessä. Itse arvostan suuresti väistyvää presidenttiämme Rev Dr. Joseph Samuel Fornahia. Hän on ollut toimessaan tämän kymmenen vuoden ajan, jolloin olen ollut maassa pidempiä jaksoja. Olemme asuneet samalla compoundilla ja olen saanut häneltä paljon tukea. Hän on vahva johtaja, mutta hän on myös huumorintajuinen ja helposti lähestyttävä. He has been my Executive president. Siirtymäkauden ajan hän on presidenttini vielä käytännössäkin.

Työn juhlaa

Iloitsin, miten hyvin Lunsarin käsityökoulun tytöt olivat oppineet virkkaamaan. Muovinarua kasseja varten vietiin lisää, mutta seuraavan kerran näimmekin verkkokassit jo valmiina. Yhdessä Jinnahin vaimon, Fatun kanssa menemme opettamaan heille seuraavaksi monikäyttöisen isoäidinneliön tekemistä.

Kolmas pajareissu on nyt takanapäin. Pajat ovat aina hyvin rohkaisevia kokemuksia. On mukavaa tavata opettajia, rehtoreita ja pastoreita, joista osan olen tuntenut vuosien ajan. Olen sanonut selvästi, että työpajoja en enää jaksa hoitaa. Silti siellä aina toivotetaan uudelleen tervetulleeksi, jos vaikka jokin ihme (nuortuminen) tapahtuisi.

Konon pajassa sain lahjan stipendiaatiltamme Rebeccalta ja hänen perheeltään. Äitikin kävi paikalla kiittelemässä stipendistä tyttärensä kanssa. Rebecca valmistuu päteväksi opettajaksi tämän lukuvuoden jälkeen. Hän, kuten muutkin viisi stipendiaattiamme, suorittaa tutkintoaan työnsä rinnalla.

Konon pajassa palkitsimme myös tehokkaan ekaluokan opettajan, jonka lapset osasivat miltei lukea ja olivat lisäksi hyvin kohteliaita. Tämän havainnon teimme, kun vierailimme Konon alueen kouluilla.

Yllättävä juhla lahjoineen

Olin Lempäälässä lukenut sanomalehdestä, että miltei naapurista Sastamalasta on lähdössä hurjapäinen ryhmä miehiä ajamaan autolla Afrikkaan helmi-maaliskuulla ja osallistumaan Budapest-Bamako -ralliin. Bamakossa, Malin pääkaupungissa, on nyttemmin sen verran rauhatonta, että rallin päätepiste on jo useamman vuoden ajan ollut Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa.

Olin yhteydessä Team Tyrvääseen ja seurasimme Jinnahin kanssa heidän mielenkiintoista matkaansa yli Saharan autiomaan. Freetownin Lumleyn rannalla tapasimme heidät onnistuneen matkan jälkeen. Oli mukava tutustua ja rupatella suomen kielellä.

Jinnah ja Fatu Kampbell olivat mukana. Jussi, Veli ja Tommi olivat suunnitelleet myyvänsä auton täällä ja lentävänsä takaisin. Meillä ei ollut valitettavasti autoon varaa, vaikka se olisikin tullut monella lailla tarpeeseen. Auto oli nyt kuitenkin myyty ja se piti tyhjentää. Miehet olivat mielissään yhteydenotostani, koska he mielellään antoivat pois matkatarvikkeet ja lahjoitustavarat niin, että tiesivät niiden jatkokäytöstä. Saimme heiltä käytettäväksi Lunsarin toimintakeskuksella tai kouluilla ja myös omassa käytössä ruhtinaallisesti hyvää, vaikka vähän hiekkaistakin tavaraa; teltan, makuupussit, makuualustat, tyynyt, ensiapupakkauksen, lääkkeitä, työkaluja, retkipöydän ja -tuolit, grillin ja vaatteita. Lahjoitustavaraksi he olivat saaneet mukaansa koulutarvikkeita ja karkkeja. Itse sain ruokaa, kuten hernekeittopurkkeja, marokkolaista mansikkahilloa, kahvia, riisikakkuja ja Elovena-patukoita. Lämmin kiitos tästä yllättävästä juhlahetkestä!

Juhlien välissä arkea

Hyttyset ja muurahaiset ovat tähän asti olleet eläimistä suurin kiusani maassa. Torakoita ja hämähäkkejä on vain satunnaisesti vilahdellut. Tämän reissun uusi tuttavuus ovat olleet rotat. Muutaman vilahduksen jälkeen tämä on mielestäni vain hiiri, mutta sitä sanaa ei täällä tunneta. Vilahdusten jälkeen on pimeänä aikana ilmestynyt jätöksiä sinne tänne, vaan ei onneksi tiiviiseen makuuhuoneeseeni. Aloin taistelemaan hiiriä vastaan. Keittiöön asennettiin uudet alahyllyt ja vessan seinän reikä muurattiin umpeen. Eipä ole paljon auttanut. Jostakin hän ilmestyy. Ruokamme on kovasti suojattu, joten nälissään hän on syönyt jopa lattiamattoa.

Ennen Konon reissua Kingtomin alueelle laskeutui pimeys. Jotakin possahti voimalaitoksella. Siitä on tätä kirjoittaessani yli kaksi viikkoa. Aluksi kärvistelimme ilman generaattoria, joka oli epäkunnossa. Nyttemmin se on korjattu. Ei se toki yhtenään ole päällä, mutta jääkaapin ruuat säilyvät. Toisekseen matalassa kodissani on kuuma, joten varsinkin alkuyöstä on tärkeää olla tuuletin. Toki tähän lämpöön väsähtää helposti muutenkin ja hitaasti tekemällä pitää kaiken kaikkiaan edetä. Onneksi minulla on uudet sähköiset laitteet, joilla pystyn työskentelemään.

Afrikka kasvattavaa kärsivällisyyttä tai ainakin toivon niin. Miten voisin kertoa näistä elämän haasteista Suomessa niin, että siellä osattaisiin iloita siitä, mitä meillä on. Lähiparakeilla ja kokkini Sarahin kotona ei ole tätäkään generaattorin mahdollisuutta, vaan täysi pimeys ja kuumuus.

”Jos joku teistä kärsii vaivaa, rukoilkoon: Jos joku on hyvillä mielin, laulakoon kiitosta.”

Jaakob 5: 13

Taivaan Isän huolenpitoa kaiken keskellä on tämäkin; Auto hajosi ja menin penkan yli karambola-puun varjoon. Minulle tuotiin tuoli ja isäntä pudotteli kepillä tähtihedelmiä syötäväksi.

Sittemmin valo tuli. Siunausta kaikille lukijoille!