”Onko olympiaurheilun katsominen uusi lihansyönti?” kysyttiin Ylen Mistä maailma puhuu -podcastissa hiljattain. Suurkisojen seuraamista ei ole enää yhtä luontevaa levitellä sosiaalisessa mediassa kuin ennen. Tätä tekstiä kirjoitettaessa Kiinassa kisaillaan jo – siis maassa, joka sortaa surutta vähemmistöjään ja kontrolloi kiihtyvästi kaikkia kansalaisiaan. Ensi kesänä potkitaan maailman sekä parasta että kenties epäeettisintä jalkapalloa Qatarissa. Kisapaikkojen työmailla ei ole siirtotyöntekijöiden turvallisuudesta ja oikeuksista piitattu.

Yhä useampi penkkiurheilija pohtii, siirtyäkö seuraamaan reilun pelin lähiurheilua. Toisaalta huippu-urheilijoiden vuosikausien työtä on hyvä kunnioittaa. Ei ole heidän syynsä, että urheiluorganisaatiot sulkevat silmät ihmisoikeusloukkauksilta. Ei urheiluviihteestä nauttivilta penkkiurheilijoiltakaan kysytty, viedäänkö kisat Pekingiin ja Qatariin.

Koska koronapandemia on kutistanut kisaturismin olemattomiin, penkkiurheilija voi boikotoida kisoja vain sulkemalla ruudun. Pekingin olympialaisissa nähdään myös poikkeuksellisen vähän eri maiden korkean tason valtiollisia edustajia. Se ei johdu vain pandemiasta. Päätöksillä viestitään, että ihmisoikeuksien surullinen tila Kiinassa on tiedostettu. Uiguurien vaino on ollut viime aikoina täydestä syystä näkyvästi esillä länsimedioissa.

Kiinan valtiollinen vaino ei kuitenkaan rajoitu etnisiin vähemmistöihin. Kohteeksi joutuu kaikki, mikä liikkuu potentiaalisesti virallista ideologiaa vastaan. Kiina tasapainoilee talouskasvun ja yhteiskuntarauhan välisen keskinäisriippuvuuden trapetsilla. Kasvava talous pitää kansan rauhallisena, mutta Kiinan talouskasvu hidastui jo ennen pandemiaa. Sittemmin talous on piristynyt, mutta sitä vaivaavat merkittävät rakenteelliset ongelmat. Talous painottuu palveluiden sijaan investointi- ja tehdasteollisuuteen ja velkaantumistahti on huolestuttavan nopea, mistä seuraa tyypillisesti talouskriisi. Ylimääräistä hiekkaa rattaisiin ei kerta kaikkiaan kaivata, joten Kiina on tiukentanut viime vuosina voimakkaasti uskonnollisten yhteisöjen ja kansalaisjärjestöjen valvontaa.

Ei urheiluviihteestä nauttivilta penkkiurheilijoiltakaan kysytty, viedäänkö kisat Pekingiin ja Qatariin.

Edellä kuvatun kehityksen seurauksena Kiina sijoittuu jo toista vuotta peräkkäin vainottuja kristittyjä tukevan Open Door -järjestön itsenäisen tutkimusyksikön laatiman vuosittaisen World Watch List -raportin sijalle 17. Se on seitsemänneksitoista vaarallisin maa kristityille, joita Kiinassa on sata miljoonaa, mahdollisesti jopa 150 miljoonaa. Ateistiselle Kiinalle kristinusko näyttäytyy länsimaisena uskontona, johon liittyy ”ulkomaisen soluttautumisen” uhka. Virallisesti hyväksyttyjä kirkkoja velvoitetaan asettamaan valtiolippu ristien rinnalle ja liittämään opetukseen sosialistisia arvoja. Tuhoiskuista kirkkoihin raportoidaan. Aiemmin kirkot olivat valtiovallalle uhka, mikäli niistä tuli liian suuria, poliittisia tai kansainvälisiä yhteyksiä solmivia. Enää seurakunnan koolla tai kansainvälisyydellä ei vaikuta olevan merkitystä.

Kun maailma tarkentaa olympialaisen katseensa Kiinaan, sorat lakaistaan lattianrakoihin. Open Doors tiedotti ennen olympialaisia, että Kiinan viranomaiset velvoittavat seurakuntia minimoimaan toimintansa kansainvälisen huomion aikana. Pastoreiden pitäisi pysyä hiljaa ja poissa julkisilta paikoilta, muutoin heidän seurakuntansa voitaisiin lakkauttaa. Seurakuntien johtajille ja pastoreille uskalias toiminta voi merkitä Kiinassa tuntikausien kuulusteluja, yötä putkassa ja sakkorangaistusta. Pidätys saattaa kestää kaksikin viikkoa.

Moni julkaisee Kiinaa kritisoivat somepäivityksensä laitteella, joka on valmistettu Kiinassa kokonaan tai komponenttiensa osalta.

Kristitty penkkiurheilija on hämmentynyt ja voimaton: Mitä Pekingin tai Qatarin kisoista pitäisi ajatella, ja mitä voi tehdä – jos mitää? Ongelmia on jossain määrin kaikkialla, mutta Kiinan ongelmat ovat erityisen hyvin tiedossa ja erityisen vakavia. Toisaalta moni julkaisee Kiinaa kritisoivat somepäivityksensä laitteella, joka on valmistettu Kiinassa kokonaan tai komponenttiensa osalta. Samalla päällä saattaa olla uiguurien työhön pakotettujen käsien kautta käynyttä puuvillaa. Tällainen on maailma, jossa elämme ja urheilemme: hyvään kietoutuu aina myös pahaa.

Jos Pekingin olympialaisista seuraa hienojen urheiluviihdehetkien ohella jotakin muuta hyvää, se voisi näyttää tältä: Monet kisojen vuoksi Kiinaan muualta matkustaneet näkevät kenties kiillotetun kisapinnan läpi varjon siitä valvonnan määrästä, jolla Kiina kansalaisiaan kaitsee – eivätkä pysy hiljaa. Vainottujen vähemmistöjen kokema kärsimys on jo noussut kisojen ansiosta poikkeuksellisen laajasti esiin länsimaissa, eikä teema jää toivon mukaan kokonaan urheilun jalkoihin kisojen aikana tai niiden jälkeen. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: jospa useammasta penkkiurheilevasta kristitystä tulisi kiinalaiskristittyjen penkkiystäviä. Voimme myötäelää ja auttaa etäältäkin. Rukouksesta sopii aloittaa.