Huhtikuisena iltana sataa hiljaa, maa tuoksuu, joku lintu visertää,

leskenlehti kukkii, kohta näen valkovuokot, ja koivujen silmujen aukeavan,

kevät tulee, ja kesä, kun jaksan odottaa, jaksan toivoa,

ilon häivähdys käväisee sisimmässä kuin yllättävä auringonsäde pilven raosta.

Miksi murehtisin kevään kuulaina iltoina, katsoisin vain harmaita pilviä, kantaisin synnin ja murheen taakkaa?

Miksi en laulaisi muuttolintujen tavoin, iloitsisi, kiittäisi?

Hän nousi kuolleista, Jeesus, Vapahtajani. Hän, maailman Valkeus, Synti on sovitettu, kuolema voitettu, Elämä alkanut. Hän kulkee edelläni kirkkautta kohti.

Sadepilvi on kadonnut, aurinko laskee tänään myöhemmin kuin eilen, sen lämpö viipyy kauemmin hämärtyvässä illassa, maa tuoksuu ja mustarastas laulaa.

Kevät tulee, ja kesä, varmasti, jaksan odottaa, jaksan toivoa.

Ps.55:23 Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.