Jes.9:1 “Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.” 

Joulun sanoma kertoo meille armollisesta Jumalasta. Hän ei jätä luotujaan pimeään, ei kuoleman varjoihin. Hänen rakkautensa ja armonsa on iankaikkinen, ja ne pysyvät iankaikkisesti. Hän lähettää Poikansa syntiemme sovitukseksi, että pääsisimme pimeästä valoon, kuolemasta elämään. Hän itse on Valkeus, joka tulee maailmaan, valo, joka loistaa sydämiimme. Betlehemin pimeässä yössä lammaspaimenten edessä seisoo yllättäen enkeli, ja ilmoittaa Vapahtajan syntymästä.  

Paavali kirjoittaa galatalaisille: Gal.4:4-5. ”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan.”  

Aika on täytetty, Hän tulee maailmaan. Vaikka Jeesus on lähtöisin kirkkaudesta, Hän syntyy kuin salaa, huomaamatta. Vain paimenille enkeli ilmoittaa, että juuri tämä lapsi on Vapahtaja, Kristus, Herra. 

Joka joulu ajattelen sitä, miksi vain paimenet, ja juuri he, saivat kuulla riemullisen sanoman. Enkeli sanoi heille henkilökohtaisesti: – Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja – heille siinä arkisen työn keskellä. 

Jesajan kirjassa sanotaan: Jes.29:19 ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.” 

Olivatko paimenet niitä nöyriä ja köyhiä, jotka iloitsevat saadessaan kuulla Vapahtajan syntymästä? He kuulivat, ja uskoivat. Ne, jotka uskovat Häneen, jotka tarvitsevat Häntä, näkevät jotain Hänen todellisesta kirkkaudestaan. Tosin iloinen uutinen oli tuleva lopulta ”kaikelle kansalle”, mutta Jeesuksen syntymän jälkeen vain paimenet näkivät Herran kirkkauden loistavan ympärillään, ja enkelin ja taivaallisen sotajoukon. Heille sanottiin myös. Älkää pelätkö!  

He lähtivät kiireesti Betlehemiin, löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Ja he kertoivat siellä, mitä heille oli sanottu lapsesta, ja ”kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.” Sillä paikalla, tai lähellä sitä, oli muitakin, kuin lapsen vanhemmat. Ehkä hekin kätkivät sanat sydämeensä Marian tavoin, ehkä uskoivat. Minäkin olen saanut kuulla, että Jeesus syntyi maailmaan. Olen saanut uskon Vapahtajaan, syntieni sovittajaan.   

Luin galatalaiskirjeestä, että olemme Jeesuksen lunastustyön tähden päässeet lapsen asemaan. Seuraavassa jakeessa sanotaan: Gal.4:6 ”Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: “Abba! Isä!” 

Johannes kirjoittaa, että niille, jotka ottivat Jeesuksen vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi. Jeesus itse sanoo. että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Hän avasi ristinkuolemansa kautta tien Isän Jumalan yhteyteen. Syntini on annettu anteeksi. Saan luottavaisesti rukoilla, tuoda Hänelle pyyntöni ja myös kiitokseni. Pimeydessäkin ja kuoleman varjossa saan huutaa Häntä avukseni. Hän on luvannut auttaa, tukea ja johdattaa. Tie on auki iankaikkiseen elämään asti, Hänen kirkkauteensa.  

Kun Jeesus syntyi, enkelit ylistivät Jumalaa, ja myös paimenet kiittivät ja ylistivät Häntä. Johannes kirjoittaa:1 Joh.4:9 ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.” 

“Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”