Kirjoittanut Senni Sillanpää

15.-17.7.2022 Nummijärven leiripaikalla havaittiin vuosien takaa tuttu hahmo: leirikärpänen. Leirikärpänen jälleen keräsi kolmen vuoden tauon jälkeen vastustamattomalla viehätys voimallaan yhdeksän leiriläistä ja kuusi aikuista viettämään vauhdikkaan leirin. Tänä vuonna leirin järjestivät Kauhajoen ja Jurvan Baptistiseurakunnat yhteisvoimin. Leiripaikallamme uutuutena oli uusi ekovessa, josta kiitos kuului leirimme käytännön työmiehelle Jukka Palomäelle ja hänen apureilleen.

Heti leirin alkaessa huomasimme leirikärpäsen lentelevän Taivaan Isän asialla. Kuulimme leirin aikana iltahetkissä ja Raamattutunneilla erilaisista henkilöistä, jotka olivat kohdanneet Jeesuksen. Raamattutunneista vastasi Jari Portaankorva, joka mielenkiintoisella tavalla toi esiin Pietarin, Paavalin, Lyydian ja samarialaisen naisen elämän suurimman kohtaamisen ja sen luomat seuraukset.

Leirikärpänen toi meille palasen taivaasta myös vanhojen leirilaulujen myötä, joita perinteisesti Nummijärvellä on jo kauan laulettu. Leirillämme musiikista vastasivat Senni Sillanpää ja Jari Portaankorva, jotka lyhyelläkin varoitusajalla olivat valmiita laulattamaan rytmikkäiden laulujen myötä. Erityisesti leirillä suosioon nousi “Leirikärpänen”, jossa leirikärpänen hyörii ja pyörii Taivaan Isän asialla keräten paljon leiriläisiä kasaan, sekä “Hätälaulu”, jonka mieleen tarttuvan melodian myötä huomataan avun löytyvän puhelinnumerosta 5015 (Ps. 50:15).

Ohjelmasta leirillämme vastasivat Senni ja Virpi Sillanpää, jotka olivat suunnitelleet leirille monenlaista ohjelmaa perinteisistä leikeistä hurjiin seikkailuihin. Leiriläisten mielestä erityisen hauskaksi leikiksi muodostui polttopallo, joka innosti mukaan myös leirin pienimmät osallistujat.

Sunnuntaina päätimme lähteä retkelle viereiselle leirintäalueelle, joka osoittautuikin hurjaksi seikkailuksi. Matkan varrella erityisen sinnikäs sekä märkä pilvi osui kohdallemme ja huomasimme, että vaatetuksemme pääsi todella koetukselle. Löysimme leikkikentältä hurjia laitteita, joiden kosteus teki leikistä vielä jännempää. Matkalla opimme myös paljon uutta. Tiesitkö esimerkiksi, että sinivalaan kakka on pinkkiä, ja kun se homehtuu, se muuttuu sinileväksi? Huomasimme tämän myötä, että ulkopuolisen kuuntelijan kannattaakin kyseenalaistaa kuulemansa erityisen huolella.

Touhukkaiden hetkien jälkeen Ritva Palomäen maukas ruoka toi sekä leiriläiset että ohjaajat saman pöydän ääreen marssien tai jopa erikoisen äänettömästi. Ruokailut olivatkin hetkiä, jotka osaltaan hitsasivat meistä yhtenäistä porukkaa. Leirin päätteeksi huomasimme jokainen saaneen uuden ystävän, joka haluaisi tulla myös ensi vuonna leirille. Voimmekin siis kiittää leirikärpästä, että se muisti tulla taas.

Vaikka leirillämme sattui ja tapahtui paljon, yhdestä olimme yksimielisesti onnellisia. Nimittäin huomasimme, että Jeesus oli todella läsnä leirillämme. Saimme käydä lasten kanssa huikeita keskusteluita sekä rukoilla ja laulaa Jeesuksen kunniaksi. Oli hienoa huomata, miten lapset todella halusivat kuulla Jeesuksesta ja keskustella, miten Häneen voisi tutustua henkilökohtaisesti. Aamuisissa ohjaajien rukoushetkissä kannoimmekin tätä asiaa Jumalan eteen, ja leirin päätteeksi pystyimme sanomaan, että Jumala kuulee rukouksemme.