Vanhassa testamentissa (4. Moos 13-14) kerrotaan kuinka Israel lähetti 12 vakoojaa vakoilemaan luvattua maata ja kun he palasivat he kertoivat kansalle mitä olivat nähneet. Luvattu maa on kuva taivaasta, johon seurakunta on matkalla.

”He vaelsivat ja tulivat Mooseksen, Aaronin ja kaiken Israelin kansan luo Paaranin erämaahan Kaadekseen. Ja he tekivät heille ja kaikelle kansalle selkoa matkastaan ja näyttivät heille sen maan hedelmiä. Ja he kertoivat hänelle sanoen: “Me menimme siihen maahan, jonne meidät lähetit. Ja se tosiaankin vuotaa maitoa ja mettä, ja tällaisia ovat sen hedelmät.

Mutta kansa, joka siinä maassa asuu, on voimallista, ja kaupungit ovat lujasti varustettuja ja hyvin suuria; näimmepä siellä Anakin jälkeläisiäkin. Amalekilaiset asuvat Etelämaassa ja heettiläiset, jebusilaiset ja amorilaiset asuvat vuoristossa, ja kanaanilaiset asuvat meren rannalla ja Jordanin varsilla. Ja Kaaleb koetti tyynnyttää kansaa napisemasta Moosesta vastaan ja sanoi: “Menkäämme sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme”.

”Mutta ne miehet, jotka olivat käyneet hänen kanssaan siellä, sanoivat: “Emme me kykene käymään sen kansan kimppuun, sillä se on meitä voimakkaampi”. Niin he saattoivat israelilaisten keskuudessa pahaan huutoon sen maan, jota olivat olleet vakoilemassa, sanoessaan: “Se maa, jota olemme kierrelleet ja vakoilleet, on maa, joka syö omat asukkaansa; ja kaikki kansa, jota me siellä näimme, oli kookasta väkeä.”

Epäuskon saarnaajat

Raamatun kertomuksessa kahdestatoista vakoojasta matkalla luvatussa maassa on jotain tuttua. Vakoojat olivat tehneet pitkän ja vaikean matkan. Paluumatkalla kansansa pariin he ymmärsivät kuinka vaikeaa on valloittaa tuota maata ja alkoivat epäuskossa miettiä oliko ollut alun perin virhe lähteä pois Egyptistä. Ja kertoessaan matkansa tuloksista kansalle vakoojat valehtelivat ja liioittelivat vaaroja ja vaikeuksia ja levittivät negatiivista kuvaa luvatusta maasta.

He eivät puhuneet totta, koska olivat matkan aikana itse menettäneet toivonsa. Kansa kuitenkin uskoi vakoojien epäuskon saarnan, se alkoi itkeä ja parkua ja valitti koko yön. He nurisivat Moosekselle ja Aaronille: ”Kunpa olisimme saaneet kuolla Egyptissä! Kunpa edes saisimme kuolla täällä autiomaassa!”

Millaisen tulevaisuuden näemme edessämme?

Maailma on muuttunut rajusti muutamassa vuodessa. On talouskriisi, inflaatio, kulkutaudit, energiakriisi, nälänhätä, sota ja kansat jakaantuvat. Samoin seurakunnissa tapahtuu jakaantumista liberaalien ja konservatiivien kesken. Uutiset pelottavat. Mitä tapahtuu huomenna? Olemme kuulleet kuinka Putin mobilisoi armeijaa ja nuoret pakenevat Venäjältä suurin joukoin ja pyrkivät Suomeen…

Samaan aikaan olemme suurten kysymysten edessä seurakunnissa. Kuinka saavuttaa ihmisiä Kristukselle? Noiden vakoojien tavoin näemme edessämme suuria jättiläisiä, kuinka voisimme ne voittaa? Fokus ja näköala on tärkeä. Millainen on edessämme oleva tulevaisuus? Millaisena sen näemme?

Raamattu kertoo kuinka kaksi vakoojista näkivät tilanteen toisin. Kun Joosua ja Kaaleb katselivat luvattua maata he näkivät kuinka tuo maa oli hyvä maa ja Jumala antaa sen meille. He näkivät ihanan maan, joka vuotaa hunajaa ja maitoa. Kuinka me näemme tulevaisuuden hengellisinä johtajina?

Luota Jumalaan

Jos katsomme vain ongelmia ja vaikeuksia ja mitä on tulossa mekin vaivumme epätoivoon. Mutta me emme saa antaa periksi, meillä on yhä sama tehtävä osoittaa Jumalan rakkautta ja armoa ja julistaa evankeliumia. Emme halua juuttua aikaisempien sukupolvien menetelmiin, mutta sanoma on sama ja muuttumaton.

Koronan jälkeen on tullut yllättäen uusia haasteita. Ihmiset ja aika on nyt toinen. Talous on haaste ja rahat ovat lopussa. Mutta Jumalan voimaa ja apua emme koe jos jäämme vain katselemaan olosuhteita. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin sanat viholliselle ja hänen oma esimerkkinsä, kun Kiovaan hyökättiin on puhutellut. Hän sanoi: ”Me emme tule perääntymään, emmekä käännä teille selkäämme, näette koko ajan edessänne meidän kasvomme.”

Meillä on suuri Jumala. Raamattu kehottaa pakenemaan syntiä ja kiusauksia. Sana myös käskee menemään rohkeasti pelkojen ja vaikeuksien keskelle. Siellä saatte kokea Jumalan avun. Joosua ja Kaaleb uskoivat suureen Jumalaan. Tämä oli ero heidän ja kymmenen muun vakoojan välillä. Nämä kaksi uskoivat, että Jumala oli yhä heidän keskellään ja haluaa johdattaa luvattuun maahan.

Jumala ei muutu ja saamme luottaa hänen apuunsa. Meidän toivomme on Jumalassa. Samoin kuin pohjantähti pohjoisella taivaalla ohjaa merenkävijöitä myrskyjen ja pimeyden keskellä, kun myrskypilvet hälvenevät on tuo sama tähti yhä paikallaan ja sen valossa voi jälleen suunnistaa. Samoin Kristus on muuttumaton ja hän ohjaa ja auttaa vaikeuksien keskellä – me emme ole yksin.

Kaspars Sterns, puhe EBF:n vuosikokous syyskuu 2022.