“Minä olen tosi viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii ja jokaisen oksan, joka kan-taa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän”. Joh.15:1-2
Jeesus käytti paljon vertauksia ja hyvästä syystä, koska hän halusi niiden kautta sanoa ymmärrettävällä tavalla jotain enemmän Jumalan sanasta, ajatuksista ja suunnitelmista. Niin tässäkin paikassa.
Minua alkoi puhutella tämä sananpaikka sillä tavalla, että yritin löytää jotain siitä, miksi Jeesus puhui juuri viinipuusta ja viinitarhurista. Viinin viljeleminen on pitkään tunnettu ammatti ja Jeesus luotti siihen, että ihmiset tietävät, mistä hän puhuu. Jeesus puhui viljelemisestä muutenkin, esimerkiksi kylväjävertauksessa. Lähdin etsimään tietoa siitä, mitä todellisuudessa viinitarhuri tekee saadakseen hyvän sadon. Löysinkin muutamia asioita ja siitä muutama ajatus.
Ensiksi tarvitaan sopiva maaperä ja ilmasto. Kylväjävertauksessa Jeesus toi esille sydämen maaperän jokaisen kohdalla, kun hän puhui neljästä erilaisesta maaperästä. Osa siemenistä putosi tien oheen, osa kalliolle, osa orjantappuroihin ja osa hyvään maahan. Tämä kaikki tarkoittaa ihmisen sydämen tilaa.
Koska seurakunta on Sanan mukaan yksi ruumis, niin on syytä tarkastella myös sitä, millaiseen viinitarhaan taimenet istutetaan!
Maaperän tulee olla hyvin vettä läpäisevä ja lämmin, silloin on hyvät edellytykset hyvälle sadolle. Vastaavasti, jos maaperä on kylmä, saviperäinen ja huonosti vettä läpäisevä, sitä huonompi on myös sato. Vesi on Raamatussa Pyhän Hengen vertauskuva ja seurakunnan tulee olla avoin ottamaan vastaan Pyhä Henki. Kannattaa miettiä, miksi Jumala uskoo joihinkin seurakuntiin herätyksen, paljon sieluja ja miksi toisiin ei. Seurakunnan ilmapiirillä, Pyhän Hengen läsnäololla ja mahdollisuuksilla on merkitystä.
Sitten löysin tiedon, joka sanoo:” Nuorten viiniköynnösten energia suuntautuu lähinnä juuriston kasvuun, jolloin se ei vielä tuota satoa. Oikeilla menetelmillä satoa voidaan saada 5-6 vuoden kuluttua”. Tarkemmin sanottuna viinitarhuri pitää huolen siitä, että nuoren viiniköynnöksen kasvu ei suuntaudu alussa ylöspäin. Viinitarhuri pitää huolen siitä, että juurtuminen tapahtuu mahdollisimman hyvin.
Jeesus puhui kylväjävertauksessa juurtumisesta. Mikäli juurikasvu ei ole riittävän tukeva, niin joko elämän huolet, ahdistus ja vaino tai saatanan hyökkäykset vievät hyvin alkaneenkin kasvun. Kun ihminen tulee uskoon, hänestä tulee opetuslapsi! Hänen tulisi saada kasvaa myös niin kuin opetuslapsi! Jeesus opetti omia opetuslapsiaan noin kolme vuotta ennen ristiä ja senkin jälkeen tarvittiin vaellukseen ja toimintaan “Toinen auttaja” eli Pyhä Henki.
Kaikkein merkittävintä uskonvaelluksen alussa on juurtuminen Jeesukseen!
Meillä on joskus niin kova kiire saada uudesta ihmisestä paljon irti, että unohtuu se, että hän on Jumalan istutus, joka aikanaan tuottaa Jumalalle hedelmää. Erityisesti 80-luvun herätyksessä oli piirre, että useita esimerkiksi viihdemaailmasta tai urheilusta tunnettuja ihmistä nostettiin esille hyvin pian uskoon tulon jälkeen. Sitten, kun oli mennyt hetken aikaa, Suomea oli kierretty ja ”uutisarvo” väheni, he hävisivät johonkin. He astuivat liian pian liian isoihin vastuisiin. Vasta vähän aikaa uskossa olleilta odotettiin jotain liian suurta. Juurta ei ollut tarpeeksi. Eräs pitkän linjan saarnaaja totesi kerran, että:” Kolme vuotta uskossa ollut ei koskaan voi olla niin kuin kolmekymmentä vuotta uskossa ollut, mutta valitettavasti kolmekymmentä vuotta uskossa ollut voi olla niin kuin kolmevuotias.”
Uskon elämässä tarvitaan juurtumista ja sen lisäksi kasvua.
Johannes 15:2:”Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii”. Raamattu Kansalle antaa rinnakkaisen merkityksen: Hän nostaa!
Tämä tulee hyvin lähelle sitä vertausta, jonka Jeesus puhui Luukkaan evankeliumin mukaan viikunapuusta, joka oli istutettu viinitarhaan. Isäntä oli käynyt jo kolme vuotta katselemassa sitä, eikä löytänyt hedelmää ja hän sanoi viinitarhurille, että se pitää kaataa pois. Viinitarhuri kuitenkin pyysi vielä yhtä vuotta lisää ja hän lupasi kuokkia ja lannoittaa maata sen ympärillä.
Vertausta viinitarhurista on käytetty tehokkaana pelotteena siitä, miten toisia karsitaan pois. Eri-tyisesti silloin, kun asioista ei olla samaa mieltä tai joku ei miellytä. Jumala ei kutsu ketään pe-lastukseen siten, että meidän pitäisi olla aina pelossa. Taitava viinitarhuri kuokkii ja lannoittaa, että syntyisi uutta hedelmää. Hän ei latista tai uhkaa, Jumala nostaa!
Jumala ei heti karsi meitä, jos me erehdymme, mutta varmasti hän karsii jotain meissä, että syntyisi hedelmää!
Viinin viljelystä löytyi myös tietoa, että kasvukauden aikana oksia harvennetaan. Samoin liikoja versoja sekä lehtiä vähennetään, koska niistä tulee varjoja niille oksille, jotka kasvavat hedelmää. Meillä uskovilla on joskus paljon intoa ja monet kokevat myös velvollisuutta olla joka asiassa mukana. Siitä ei kuitenkaan ole aina hyötyä, vaikka se voi näyttää samalta kuin tuollainen runsas ja rehevä viiniköynnös. Paljon on näkyvää, mutta touhuaminen joka paikassa vähentää energiaa siltä, mikä kullekin on tarpeellista. Martta tuli aikanaan valittamaan Jeesukselle, että hän joutuu tekemään niin paljon ja Maria ei tee paljon mitään. Jeesuksen vastaus on paljon puhuva:” Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellista on vähän tai yksi ainoa”.
Huolehtimisessa ja vastuuntunnossa ei ole mitään vikaa, mutta pitää suostua myös siihen, että pitää huolen omasta jaksamisestaan ja löytää oman paikkansa.
Yksi ongelmallisimpia ovat nk. ”vesiversot” eli jonkinlaiset ”pistokkaat”. Useat kasvit kehittävät runsaasti haarautuvia versoja ja pistokkaita. Niiden ongelma on se, että ne kuluttavat varsinaista kasvua ja imevät energiaa rungosta, mutta eivät tuota aitoa ja kestävää hedelmää.
Hengellisessä kentässä esiintyy samantapaista pistokkaiden syntyä. Ne saavat usein alkunsa rungosta ja erityisesti silloin, kun seurakunnassa on ollut kasvua ja menestystä. Niiden tausta on monta kertaa sellainen, että osa kokee saaneensa Jumalalta jonkin erityisen tehtävän tai sanoman ja mikäli esimerkiksi vanhimmisto ei tue heidän esille tuloaan, niin alkaa vikoilu.
Useimpien niiden taustalla on kuitenkin hengellisesti kypsymätön toiminta, joka saa vauhtia siitä, että jotain on koettu. Se kokeminen voi olla oikeaa, mutta toiminta sen jälkeen suhteessa seurakuntaan usein ei ole. Oletko miettinyt sitä, miksi on niin monta eri nimikkeillä toimivaa pientä seurakuntaa? Valitettavan usein ne ovat jostain muusta seurakunnasta irronneiden ryh-miä, jotka lähtevät tyytymättömyyden vuoksi, kun oma asia ei tule huomioiduksi toivotulla taval-la. Useat näistä ovat “aikansa lapsia” ja toiminta tyrehtyy, kun jäsenet vanhenevat tai siirtyvät johonkin muuhun seurakuntaan tai peräti jäävät pois kaikesta toiminnasta.
Sadonkorjuun jälkeen viiniköynnökset valmistellaan seuraavaa kasvukautta varten ja ne leika-taan sopivaan muotoon siten, että ne on leikattu sopivaan kasvusuuntaan. Joskus on aika tehdä ja joskus on aika levätä. Jeesus itse vetäytyi joskus ollakseen yksin ja rukoilemaan.
Se, että on välillä levossa, ei tarkoita sitä, että olisi Jumalasta kaukana.
Lämmön, auringon valon ja sateen pitäisi jakautua koko vuodelle eli silloinkin, kun ei olla tekemässä, ollaan Jumalan valossa ja lämmössä. Kasvusuunta on silloinkin oikea. Myös viinin säilytys on tarkkaa puuhaa. Kaikki tietävät sen, että viineissä eri vuosikerroilla on eroja ja ne vaikuttavat makuun. Oikein säilytettynä maku paranee ja kypsyy ja huonosti säilytettynä maku pilaantuu. Siihen tulee etikkainen ja katkera maku.
Jeesus puhui eräässä vertauksessa siitä, että uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Leilin tulee olla sellainen, joka kykenee ottamaan vastaan uuden viinin. Tässä meillä, jotka olemme olleet jo kymmeniä vuosia uskossa, on haastetta. Joskus voi käydä niin, että me jäämme vanhoihin muistoihin niin kiinni, että mikään uusi ei enää saavuta meitä. Oikeastaan kaikilla on taipumus muistaa hyvinä ja ehdottoman oikeina aikoina sitä aikaa, jolloin itse tulimme uskoon. Silloin oli oikea henki ja oikeat laulut, ja sitten me ihmettelemme, että miksi se ei enää toimi. Eivät 70-luvun nuoret enää ole nuoria. Hyvässä seurakunnassa on tilaa kaiken ikäisille, ihan niin kuin perheessä ja suvussa, jossa asiat toimivat oikealla tavalla.
Viinin mausta on joskus aika huvittaviakin kuvauksia ja makuhermoista ja kokemuksesta riippuen niistä maistaa eri vivahteita. Se, mitä kuitenkin aina tavoitellaan, on, että viinistä tulisi tasapainoinen. Tasapainoinen maku sisältää useita vivahteita. Jumalan sana sisältää myös useita eri vivahteita ja makuja. Ilmestyskirjan 10:9; ” Minä menin enkelin luo ja pyysin häntä antamaan käärön minulle. Hän sanoi:” Ota ja syö se. Se karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se on makeaa kuin hunaja”. Jumalan Sanan maku on monipuolinen.
Samoin Jumala on tarkoittanut, että sitä tarjoillaan monipuolisesti.
Matteuksen evankeliumissa on mielenkiintoinen kohta luvussa 13. Jeesus kertoo, millainen on kirjanoppinut, josta on tullut opetuslapsi:” Sen tähden jokainen kirjanoppinut, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin talon isäntä, joka tuo aarrekammiostaan esiin uutta ja vanhaa”.
Lopuksi vielä yksi kohta, jonka löysin viinitarhurin opeista. Se koskee vanhoja köynnöksiä. Se meni näin: “Vanhan köynnöksen ei tarvitse enää kasvattaa juuriaan, vaan se ylläpitää niiden uusiutumista”. Roomalaiskirjeen kehotus on:” Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä”.
