Lähes kaikki Jeesuksen seuraajat ovat jossain vaiheessa uskonelämäänsä joutuneet pohtimaan työnjakoa itsensä ja Jumalan välillä. Missä määrin kyse on siitä, että itse tekee jotain enemmän tai paremmin, ja missä taas kyse on siitä, että vain Jumala voi tehdä sen, mitä toivotaan tapahtuvaksi? Yhdellä äärilaidalla moni on kokenut, kuinka liiallinen tai vääränlainen oma yrittäminen lopulta voi lopulta ajaa ihmisen hengelliseen burnoutiin. Vastakkaisella äärilaidalla puolestaan on havaittu, että jos ei itse tee yhtään mitään, niin yleensä ei myöskään tapahdu yhtään mitään. Jopa niillä, jotka ovat onnistuneet välttämään nämä ääripäät, voi silti olla epävarmuutta siitä, mikä tarkkaan ottaen on se oikea työnjako.
Kirjeessään filippiläisille Paavali ensin kehottaa lukijoitaan ahkeroimaan peläten ja vavisten oman pelastuksensa hyväksi, mutta sitten heti seuraavassa jakeessa kertoo syyksi, että “Jumala itse vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi” (Fil. 2:12-13). Jumala siis tekee meissä ja meidän kauttamme työtä, mutta meidät on kutsuttu aktiivisesti osallistumaan siihen.
Tästä yleisestä työnjaosta huolimatta on hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, minkä Raamattu nimenomaisesti osoittaa meidän tehtäväksemme, ja toisaalta taas siihen, mikä taas on selvästi mainittu vain Jumalan työksi. Niinpä esimerkiksi evankeliumin julistaminen on annettu meidän vastuullemme, kun taas ihmisen uudestisynnyttäminen on Pyhän Hengen työtä. Samoin Kristuksen ruumista kehotetaan pyrkimään innokkaasti saamaan hengellisiä lahjoja (ja varsinkin profetoimisen lahjaa), kun taas Pyhä Henki jakaa niitä siten kuin itse parhaaksi näkee. Voimme siis olla avoimia ja luoda otolliset olosuhteet, mutta emme voi kontrolloida lopputulosta.
Joissakin asioissa meillä voi ajoittain mennä työnjako hieman sekaisin. Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille Paavali kertoo, kuinka heidän seurakuntansa sai alkunsa: “Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun” (1. Kor. 3:6). Paavali ja Apollos ovat kyllä Jumalan työtovereita (j. 9), mutta he ovat kuin maanviljelijöitä, jotka laittavat siemenen maahan ja sitten kastelevat sitä. Jumala on vastuussa kasvusta – ja vain sillä on viime kädessä väliä – mutta jos siementä ei istuteta eikä kastella, ei kasvuakaan voi olla. Tästä huolimatta me silti välillä toimimme ikään kuin Paavali olisikin kirjoittanut: “Minä istuin, Apollos katseli, mutta Jumala antoi [siitä huolimatta] kasvun.”
Jeesus on antanut seuraajilleen selkeän käskyn opetuslapseuttaa kaikki kansat. Sen noudattaminen ei toteudu sillä, että me vain istumme ja katselemme, ja odotamme Jumalan täyttävän meille annetun tehtävän. Edes herkeämätön rukous herätyksen puolesta ei riitä korvaamaan meidän vastuullemme uskottua siemenen istuttamista ja kastelemista. Emme siis voi valita omaa rooliamme Jumalan suunnitelmissa tätä maailmaa varten. Voimme valita vain sen, olemmeko kuuliaisia vai tottelemattomia sen osalta, mitä meitä on pyydetty tekemään.
Seurakunta on tässä maailmassa viime kädessä olemassa niitä varten, jotka eivät vielä siihen kuulu. Tämän sanominen ääneen kuulostaa kuitenkin monen korvissa uhkaavalta. Teoriassa kyllä ymmärretään, että seurakunnan kuuluu viedä Jumalan valtakuntaa eteenpäin. Tästä huolimatta käytännössä moni seurakuntalainen ajattelee vähintäänkin alitajuisesti, että seurakunta on ensisijaisesti häntä itseään varten. Kun sitten ruvetaan puhumaan siitä, että fokuksen tulisikin olla muualla – jopa kirkon seinien ulkopuolella – saattaa se tuntua epämiellyttävältä.
Mutta olisiko Jeesuksen todistajana toimiminen sittenkin pikemminkin mahdollisuus kuin uhka? Jumala siunaa meitä erityisellä tavalla, kun välitämme Hänen hyvyyttään niille, jotka eivät vielä Häntä tunne. Jeesus itse kulkee kanssamme, kun ahkeroimme häneltä saamamme tehtävän parissa. Pyhä Henki meissä iloitsee siitä, kun saamme Hänen johdossaan opetella osallistumaan Jumalan pelastavaan työhön.
Loppujen lopuksi Jumalan työtoverina toiminen on yksi merkityksellisimmistä asioista, mitä ihminen voi elämässään tehdä. Jos et vielä ole tätä kokenut, niin tänäänkin voit ilmoittautua elon Herralle – pelloilla on vielä runsaasti tilaa uusille työntekijöille!
Kirjoittajan muut artikkelit löydät täältä.
