1. Joh.4:9–10
Evankeliumi,
Jumalan salaisuus ja viisaus,
ikuisuudesta asti talletettuna Isän ajatuksiin,
lahjaksi syntisille, autuudeksi, ja voimaksi.
Sen näkevät ja saavat uskoa
lapsenmieliset, murheelliset, särkyneet,
he, jotka tarvitsevat turvaa, lohdutusta ja rauhaa.
Minun ajatukseni hiljenevät sen edessä,
minun viisauteni saa jäädä, – unohtua taakseni.
– Jumalan Sana,
joka tuli ihmiseksi Jeesuksessa,
Hän on täynnä armoa ja totuutta.
– ja risti,
jolla Hän, Jumalan Karitsa,
kävi kuolemaan meidän edestämme, – minunkin.
– ja se aamu,
jolloin Jumalan kirkkaus halkaisi pimeyden –
voitti sen vallan,
päästi sen orjat vapaiksi, – minutkin.
Jumalan Poika nousi ylös haudasta,
Jeesus elää, vaikka oli kuollut!
Sen näkevät ja saavat uskoa
lapsenmieliset, murheelliset, särkyneet,
he saavat turvan, lohdutuksen ja rauhan
ja ilon – minäkin.
Tuhannet kukat nousivat maasta
ja nostivat päänsä valoa kohti,
ja koko metsä soi lintujen laulua,
ylistystä Jumalalle.
Kerran on iankaikkinen kevät,
ja kesä
kerran saamme nähdä Hänet.
Siinä on rakkaus – ei siinä,
että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja
lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
