Aika ajoin tulee hetkiä, jolloin täytyy tarkastella itseään ja vaellustaan kriittisin ja ikään kuin ulkopuolisin silmin. Itse koin tällaisen puhuttelun vasta äskettäin, kun huomasin, miten hengellinen elämäni oli aivan kuin tukossa tai ahtaalla.

Minua puhutteli voimakkaasti ajatus, joka koski Pyhän Hengen työtä ja virtaa meissä. Minua alkoi puhutella sananpaikka, joka on kirjoitettu Apostolien teoissa 15: 8:” Ja Jumala, sydänten tuntija, todisti heidän puolestaan antaen heille Pyhän Hengen samoin kuin meillekin. Hän ei tehnyt mitään eroa meidän ja heidän välillään, sillä hän puhdisti heidän sydämensä uskolla.”

Muutamasta syystä mielessäni on ollut elämääni liittyviä asioita, joita olen pyöritellyt paljon mielessäni, koen ja koin, että se on aiheuttanut “tukkoisuutta” tai sitä, että olin sulkeutunut.

Jumala, sydänten tuntija, osoitti mistä on kyse. Sanoma oli, että edessä on lapiointityötä. Virta, minkä pitäisi saada virrata vapaasti, on virrannut melko työläästi. Kanavat täytyy saada auki! Jumala haluaa muovata uudelleen!

Kyse on siitä, olenko lähellä Jeesusta ja pääsenkö syvemmälle Hengen virtaan ja haluanko mennä syvemmälle.

Profeetta Jeremia pääsi Jumalan puhutteluun monin tavoin ja yksi niistä oli se, kun hän sai kehotuksen mennä savenvalajan huoneeseen.

Jeremia 18:3: ”Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtänsä pyöränsä ääressä. Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niin kuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä.”

Uskonvaelluksen keskeinen ajatus on tulla sellaiseksi ihmiseksi, jollaiseksi Jumala on meidät tarkoittanut. Se on päämäärä. Matka siihen on eri asia.

Toisekseen tulee mieleen, että se edellyttää suostumusta, tai ainakin pääsee vähemmällä, jos kykenee suostumaan Jumalan kouluun. Totuuden nimissä ani harva, jos kukaan, siihen nöyrästi suostuu. Ihmisluonteeseen kuuluu se alituinen vastaan paneminen ja kipuilu, joka on meille kaikille tuttua. Savenvalaja voi tehdä savelle, mitä haluaa, eikä savi voi neuvoa tekijäänsä. Tosin useimmat sitä yrittävät.

Savenvalaja joutuu joskus aloittamaan alusta. Joskus käy niin kuin sana sanoo, että savi menee pilalle, niin kuin savi voi mennä savenvalajan käsissä.

Ihmisten tuomio on usein se, että kaikki on pilalla, mutta Jumala aloittaa kärsivällisesti alusta.

Savenvalajan työn kaikki vaiheet ovat melko kivuliaita. Saven valinta ja puhdistaminen siten, että muut ainekset erottuvat, valaminen ja muotoilu, tarvittaessa jopa särkeminen.

Savi on Raamatussa sama kuin 1.Mooseksen kirjassa mainittu maan tomu. Jumala muovasi ihmisen maan tomusta eli savesta ja puhalsi häneen elämän hengen.

Kun Jumala alkaa muovata tuota savea, Hän erottelee ensin savesta taitavan savenvalajan tavoin väärän aineksen pois. Se vaatii pesemistä, jotta savesta erottuu kiviaines ja käyttökelvoton muu aines pois. Samalla savi tulee notkeammaksi ja helpommaksi työstää.

Sen jälkeen savenvalaja saattaa laittaa saven pois ja sivuun, kunnes jatkaa työtään.

Savi ei voi tietää, mitä savenvalaja aikoo siitä tehdä. Epätietoisuus tuo meille epävarmuutta. Meillä on kuitenkin lupa rukoilla sitä, että me näkisimme enemmän ja paremmin.

Habakukin kirjassa on hieno kuvaus siitä, mitä on selkeä näky. Habakuk 2:1:” Minä seison vartiopaikallani, asetun torniin ja tähystän nähdäkseni, mitä hän minulle puhuu, mitä hän vastaa valitukseeni. Herra vastasi minulle näillä sanoilla: “Kirjoita näky ja piirrä se selvästi tauluihin, niin että sen voi juostessakin lukea.” Voiko olla selvempää näkyä kuin se, jonka voi juostessakin lukea!

Kuivan saven muokkaaminen vaatii sitä, että se notkistetaan uudestaan. Siihen savenvalaja voi käyttää kääreitä, jotka ovat vedestä kosteita ja kosteus imeytyy saveen notkistaen sen. Joskus saven muokkaaminen voi vaatia jopa särkemistä ja upottamista veteen.

Vesi on Raamatullisesti Pyhän Hengen symboli ja todella hieno kuvaus siitä, mitä Jumala meille tekee. Hän ei riko vain rikkoakseen, vaan muovatakseen uutta ja parempaa. Pyhän Hengen työ meissä on tarkoituksenmukaista ja päämääränä on korjata kaikki, mikä on särkynyt.

Kaiken muokkaamisen ja uudelleenmuotoilun jälkeen savi lopulta poltetaan ja se tapahtuu todella kuumassa uunissa. Tarkoitus on lasittaa savi ja saada siitä kestävä astia. Myös tästä syystä savenvalajan pöydälle on niin vaikea suostua.

Tulen merkitys on koetus ja kuonan polttaminen pois. Savenvalajan työssä se on viimeistelyvaihe, jossa savi saa itseensä kestävän ja likaa hylkivän pinnan.

Tässäkään Jumala ei toimi siten, että Hän haluaisi meidän pahinta, vaan Hän tekee meissä omaa työtään.

Jesajan kirjassa on lohduttava sana, jossa Jumala puhuttelee luvussa 43:” Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka muovasi sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen sinun lunastajasi, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jos kuljet vetten halki, minä olen sinun kanssasi, jos virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa. Jos kuljet tulen läpi, et kärvenny eikä liekki sinua polta.”

Lopputulos voi joskus olla jotain muuta, kuin mitä me odotamme. Me voimme olla varmoja siitä, että Jumalalla on hyvät ajatukset meitä kohtaan. Psalmissa 139 sanotaan jakeessa 16:2 Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani. Kaikki päivät olivat luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.”

Kaikki päivät oli kirjoitettu hänen kirjaansa – juuri sitä tarkoittaa se, että me tulemme sellaisiksi ihmisiksi, joiksi Jumala meidät tarkoitti. Me vain joskus poikkeamme siitä käsikirjoituksesta ja siksi savenvalaja aloittaa työnsä meidän kanssa uudestaan.

Jokainen meistä, joka olemme olleet Jumalan koulussa, kysyy Herralta: “Miksi”? Ehkä kaikkein tärkein vastaus on kirjoitettuna 2. Timoteuksen kirjeessä 2:21:”Jos siis joku puhdistaa itsensä kaikesta tuollaisesta, hänestä tulee astia arvokkaaseen käyttöön, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tekoihin valmis.”

Vaikka elämä kolhii ja vaikka me emme näe sitä, mitä tästä tulee, niin voit olla varma, että Jumala näkee aikomansa lopputuloksen, eikä jätä työtään kesken!