Olen usein pohtinut, mitä Sananlaskujen kohta “Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa (San. 16:9)” tarkoittaa. Varsinkin nyt aikuistuttua olen rakastunut suunnitelmiin. Välillä ehkä hieman liikaakin. Pyrin aikatauluttamaan arkeeni kaiken sovitun ja usein myös suunnitelmat ulottuvat kauas tulevaisuuteen. Kesän suhteen olin ajatellut viettää tutun ja tavanomaisen kesän Etelä-Pohjanmaalla. Keväällä kuitenkin suunnitelmani saivat uuden suunnan, kun sain mahdollisuuden olla kesäkuun töissä Vaajakosken baptistiseurakunnan leireillä. Tämä oli tilaisuus, josta en ollut edes uskaltanut haaveilla. Näinpä Jumalalla olikin hieman eri suunnitelma kesälleni kuin mitä itse olin ajatellut.
Leirini alkoi seurakuntakoululeirillä eli Seuriksella, johon kokoonnuimme kahdeksan leiriläisen ja yhtä monen ohjaajan kanssa viettämään viikko tutustumalla Jeesukseen ja Raamatun saloihin. Seuriksen myötä leirikesäni sai hyvän pohjan. Oli mielenkiintoista palata aivan uskon perusteisiin ja pohtia niitä yhdessä leiriläisten kanssa. Vaikka leirin ohjelmamme oli melko tiukka ja kyseenalaisti vuorollaan monen voimavaroja, viikkomme oli huikea. Seuriksella toteutui kolme leirin olennaista osaa: halu tutustua henkilökohtaisesti Jeesukseen, nauruntäyteiset jekuttelut leiriläisten ja ohjaajien välillä sekä vahva yhteenkuuluvuus, johon jokainen oli osallisena omalla tavallaan. Seuriksen jälkeen kuitenkin viikon tauko tuli tarpeeseen.
Ennen juhannusta kokoonnuimme junnuleirille, jossa osallistujamäärä ja äänenvoimakkuus olivat ainakin kolminkertaisia Seurikseen verrattaessa. Leirillä oli teemana Pietarin suuri kalasaalis, jossa käytännön Raamattutunneilla tutustuimme Pietarin ensimmäiseen kohtaamiseen Jeesuksen kanssa, Pietarin elämään Jeesuksen seurassa sekä loppuhuipennukseen, jonka seurauksena Pietari saa uuden mahdollisuuden seurata Jeesusta. Huomasimme niin Pietarin kuin myös omalla kohdallamme, että loppujen lopuksi Jeesuksella oli ja on koko ajan langat käsissään. Junnuleirillä ohjelma koostui Raamisten lisäksi hurjasta vesiradasta, ohjaajien välisestä Suurmestari-mittelöstä sekä ajantasaisista leiriuutisista.
Varkkileirillä juhannuksen jälkeen pääsimme kulkemaan kymmenen leiriläisen kanssa Paavalin jalanjäljissä varkkileirin myötä. Kävimme leirillä läpi Paavalin elämän neljää tapahtumaa: Paavalin kääntymistä, Paavalin ja Silaksen vankilareissua, Artemiin temppelin tapahtumia sekä Paavalin merimatkaa. Paavalin elämästä huomasimme, ettei siitä puuttunut jännitystä tai vaarallisia ja melkeinpä mahdottomia tilanteita. Yksi kuitenkin säilyi koko ajan Paavalin elämässä. Vaikka mitä elämä toi Paavalin eteen, hän ei luopunut Jeesuksesta. Hän luotti, että Jumala johdatti hänen elämäänsä. Paavalin huikeiden tapahtumien ohessa kuulimme, että tämä sama Jeesus toimii myös tänä päivänä leirin ohjaajien todistusten myötä. Varkkileirin huippujuttuja oli selvästi uiminen ja kaikki veteen liittyvä toiminta. Iltaisin huipennuksena päivälle oli mahdollisuus käydä pulahtamassa heti, kun iltalenkki oli suoritettu. Kiitos kokeneempien leirin vetäjien, löysimme tämän keinon kuluttaa energiaa. Mitä nopeamman iltalenkki oli suoritettu, sitä enemmän oli aikaa uida.
Varkkileirin jälkeen torstaina oli aika sanoa heipat Jyväskylälle loppu kesän ajaksi ja kääntää auton suunta takaisin Pohjanmaalle. Perjantaina alkoi Jurvan ja Kauhajoen baptistiseurakuntien yhteinen lastenleiri, jossa osallistujia oli kahdeksan. Leirillä oli tavoitteena löytää oma mahdollisuus. Raamattutunneilla kuulimme viidestä eri Raamatun henkilöistä, kuten Esteristä, Jobista ja Markuksesta, jotka osaltaan löysivät mahdollisuuden seurata Jeesusta. Lisäksi leirillä kuulimme ja näimme, mitä tarkoittaa seurata Jeesusta tässä päivässä ja tässä hetkessä. Leirillä muodostui upea yhteinen porukka, jossa sekä nuorin että vanhin löysi oman paikkansa. Toki jokaisella oli erilainen paikkansa. Sunnuntaina päätimme leirin yhteiseen päätöshetkeen läheisten kanssa. Oli hienoa kuulla vuosikymmeniä vanhojen leirilaulujen kaikuvan vieläkin järveä pitkin. Niin kuin silloin, niin myös nyt, laulujemme aihe on Jeesus.
Yhteenvetona kesäkuuni todella oli leiritäyteinen. Hienointa oli kuitenkin se, ettei yksikään leiri ollut samanlainen. Jokainen leiri osaltaan sekä haastoi että vahvisti, mutta ennen kaikkea jokaisella leirillä saimme osaltamme olla heijastamassa Jeesuksen rakkautta. Sitä valoa, joka on aivan jokaisen saatavissa. Tärkeintä, mitä kuitenkin kesän aikana opin, oli etten olisi siitä yksin selvinnyt.
Olen hyvin kiitollinen, jokaiselle, joka jollain tavalla vaikutti leirien järjestymiseen ja siten antoi mahdollisuuden kuulla Jeesuksesta lapsille ja nuorille. Niin tutulta kuin tämä voikin kuulostaa, heissä on meidän tulevaisuutemme. Ei siis hukata meidän tilaisuuttamme. Omassa elämässäni kesäkuu vahvisti erään laulun sanoja: “Eteenpäin en mä nähdä saata, mutta silti pelkää en. Herra, jolle käden annoin, tuntee myös mun huomisen. (san. Ira Stanhill, suom. Tytti Träff)”.
