Kirjeessään roomalaisille Paavali kutsuu lukijoitaan ajattelun muutokseen (jae 12:2, UT2020): Älkää mukautuko nykymaailman menoon, vaan muuttukaa sisäisesti. Alkakaa ajatella uudella tavalla, niin että osaatte arvioida, mitä Jumala tahtoo. Silloin te tiedätte, mikä on hyvää, Jumalan mielen mukaista ja täydellistä. Tämän kutsun takana on kaksi tosiasiaa. Ensimmäinen on se, että uskosta osattomana ihminen vaeltaa sielunvihollisen tahdon mukaan, koska hänen ymmärryksensä on pimentynyt (Ef. 2:1-3; 4:17-24). Toinen puolestaan on se, että vaikka uskoontulo avaakin mahdollisuuden uudenlaiseen ajatteluun, se ei tapahdu automaattisesti.
Jumalan tahdon selvittämisessä meitä auttaa kaksi keskeistä välinettä, seurakuntayhteys ja Jumalan sana. Terve, rakastava yhteys Kristuksen ruumiiseen auttaa meitä näkemään henkilökohtaisia sokeita pisteitämme ja varjelee meitä asioissa, joissa ajattelumme pyrkii lähtemään harhapoluille. Jumalan sana (oikein luettuna) puolestaan on se, minkä pohjalta meidän tulisi viime kädessä ojentautua. Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa, kuten Paavalikin muistuttaa Timoteusta kirjeessään (2. Tim. 3:16).
Mutta entäpä jos koko yhteisö on joiltain osin omaksunut ympäröivän yhteiskunnan (maallisia) arvoja tai vääristyneitä ajattelumalleja? Tästä ongelmasta löydämme esimerkkejä Vanhan ja Uuden testamentin lisäksi läpi kirkkohistorian, puhumattakaan lukemattomista tapauksista ympäri maailmaa meidän aikanamme. Yksi konkreettisimmista esimerkeistä lienee Ruanda, joka oli Itä-Afrikan suuren herätyksen koti ja jonka asukkaista 90 % oli kristittyjä vuoden 1994 kansanmurhan aikaan.
Kun isolla joukolla – esimerkiksi kokonaisella kansalla tai jollain muulla suurella ryhmällä – on vaikeuksia tarkastella objektiivisesti oman viiteryhmänsä toimintaa, puhutaan kulttuurisesta kognitiosta. Sillä tarkoitetaan sitä, että ihmisen tavat havaita, tulkita ja arvioida tietoa eivät ole neutraaleja, vaan enemmän tai vähemmän sidoksissa hänen oman kulttuurisen viiteryhmänsä arvoihin, identiteettiin ja uskomuksiin. Tämä koskee myös Jeesuksen seuraajien muodostamia yhteisöjä.
Se, kuinka hyväksi ihmisen arviointikyky Jumalan tahdon osalta lopulta kehittyy, riippuu paljon siitä, millaiseen hengelliseen yhteisöön tai kontekstiin hän päätyy. Kyseinen viitekehys pyrkii ohjaamaan ryhmän ajattelua, tarjoten omat tapansa tulkita havaintoja ja suodattaa tietoa. Hyvä esimerkki tästä on Yhdysvaltain seurakuntakenttä. Siellä on identifioitavissa erilaisia isompia blokkeja, joilla on osin täysin vastakkainen käsitys siitä, mikä on Jumalan mielen mukaista toimintaa – tai onko maan presidentti Raamatun valossa sankari vai konna.
Kysymys oikeanlaisesta mielen uudistuksesta on tärkeä, koska viimeisten 2000 vuoden historia on kerta toisensa jälkeen näyttänyt, että osalla Jeesuksen seuraajista on ollut vaikeuksia erottaa, mikä on Jumalan valtakunnan mukaista toimintaa ja mikä puolestaan pelaa jonkun muun valtakunnan pussiin. Meidän suomalaistenkin olisi joskus hyvä pysähtyä pohtimaan vaikkapa sitä, kuinka paljon Uusi testamentti loppujen lopuksi tukee esimerkiksi perinteistä suomalaista “koti, uskonto ja isänmaa” -tyyppistä ajattelua.
Mikä tai kuka ohjaa sinun ajatteluasi tässä maailmanajassa? Mistä ja miten saat ne arvot ja periaatteet, joilla arvioit maailman menoa ja omaa toimintaasi? Käytätkö aikaa ja vaivaa siihen, että pureudut ensi sijassa Jumalan sanaan, joka on “hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa”? YouTube-saarnaajista ja taivaskanavien tarjonnasta löytyy aina jotain omaan korvasyyhyyn sopivaa, mutta Jumalan sana on armoton – etenkin kun tavoitteena on sen tutkiminen, mikä on Herralle mieleistä.
Joskus saatat Jumalan sanan äärellä havahtua siihen, että huomaatkin olleesi väärässä. Se ei kuitenkaan ole paha asia: oman erehtyväisyyden tajuaminen voi myös tuoda mukanaan armollisuutta niitä kohtaan, joilta kenties vielä tyystin puuttuu kyseinen kokemus. Jumalan ja hänen tahtonsa tuntemisessa olemme kaikki vielä matkalla, jossa tärkeintä ei ole sijainti, vaan suunta ja liikkeessä pysyminen (Fil. 3:8-17).
Kirjoittajan muut artikkelit löydät täältä.
