Mikä on seurakunta?
Klassisesti seurakunta on määritelty seuraavan neljän käsitteen kautta: yksi (seurakunnalla yksi Jumala ja yksi usko), pyhä (maailmasta erotettu), yhteinen (maailmanlaajuinen vaikutus) ja apostolinen (perustuu apostolien silminnäkijätodistukseen). Tässä kirjoituksessa tahdon keskittyä tämän määritelmän ensimmäiseen käsitteeseen, seurakunnan ykseyteen. Pohjana hyödynnän erityisesti Paavalin kirjettä Efeson seurakunnalle.
Perustana seurakunnan olemassaololle on Jumalan ikuinen suunnitelma omalle kansalleen (Ef. 1:1-14). Jumalan pyhien on erittäin tärkeää ymmärtää paikkansa ja vastuunsa Kristuksen ruumiin jäseninä (1:15-23). Jumala ei ole ainoastaan pelastanut muutamia yksilöitä sieltä täältä (2:1-10) vaan hän on luonut Pojassaan Jeesuksessa itselleen kansan (2:11-22).
Ketkä kuuluvat Jumalan kansaan?
Tämä oli polttava kysymys Paavalin päivinä. Kun pakanat, eli ei-juutalaisetkin uskoivat evankeliumin, alkoivat eräät lainkiivailijat ja fariseusten lahkosta uskoon tulleet opettamaan heille ympärileikkausta ja Mooseksen lain noudattamista. Paavali kuitenkin vastusti jyrkästi tätä opetusta. Asia kasvoi lopulta niin riitaisaksi, että siihen piti hakea ratkaisua Jerusalemin seurakunnan johtajilta (Apt. 15).
Tuossa Jerusalemin kirkolliskokouksessa todettiin, että niin juutalaiset, kuin pakanatkin pelastuvat kumpikin “Herran Jeesuksen armon perusteella” (Apt. 15:11). Paavalin opetuksen mukaan Jeesus on nyt tehnyt nuo molemmat ihmisryhmät yhdeksi ja purkanut niitä erottavan vihollisuuden muurin (Ef. 2:14). Jeesus on uhrillaan tehnyt heidät yhdeksi uudeksi ihmiseksi, samasta Hengestä osallisiksi, saman Isän lapsiksi (2:15-19). Toisin sanoen, Jeesus yhdistää ihmiset, jotka eivät muutoin tulisi keskenään toimeen!
Mikä on ykseyden tarkoitus?
Paavali käsitti seurakunnan ykseyden suurena Jumalan salaisuutena, joka oli nyt saatettu ilmi Pyhän Hengen toimesta: “pakanat ovat meidän [juutalaisten] kanssa perillisiä, samaa ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta” (3:6). Tämä on “Jumalan moninainen viisaus”, joka “tulee nyt seurakunnan kautta tunnetuksi taivaallisille hallituksille ja valloille” (3:10). Toisin sanoen, seurakunnan ykseys kaiuttaa Jumalan viisautta koko luomakunnalle. Seurakunnan tehtävä on ilmoittaa Jumala maailmalle, tehdä näkymätön Jumala näkyväksi.
Millä tavoin tämä ykseys näyttäytyy ja miten Jumala tulee ilmi kansassaan? Muutama sananen ensiksi mistä seurakunnan ykseydessä ei ole kysymys. Ensiksi, seurakunnan ykseys ei tarkoita maailmanlaajuisen seurakunnan korostamista ja siten kirkkokuntavastaisuutta. Kirkkokunnalliset rakenteet voivat toki olla haaste ykseydelle[1], mutta parhaimmillaan se voi vahvistaa seurakuntien välistä yhteyttä, mahdollistaen entistä tehokkaamman evankeliumin työn.
Toiseksi, seurakunnan ykseys ei ole sama kuin rakenteellinen ykseys. Seurakunnan tarkoitus ei ole koota yhteen vain samanikäisiä, saman ammattikunnan edustajia, saman elämäntilanteen omaavia tai samoista harrastuksista kiinnostuneita ihmisiä. Vaikka näissä ei itsessään olisi mitään väärää, ei kuitenkaan tarvitse olla kristitty kuuluakseen tällaiseen yhteisöön. Seurakunta on jotain muuta kuin yhdistystoiminta tai harrastekerho.
MItä ykseys on?
Seurakunnan ykseys muodostuu kahdesta asiasta: samasta rakkaudesta ja samasta tehtävästä. Ensiksi, seurakunta koostuu ihmisistä, erilaisista ihmisistä, jotka ovat tulleet kosketetuiksi evankeliumin sanomalla. He tiedostavat rikkoneensa Luojaansa kohtaan ja ansaitsevan oikeudenmukaisen tuomion. Mutta heille on julistettu jumalallinen anteeksianto ja he ovat päässeet maistamaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä, armoa ja rakkautta. Jotka tiedostavat saaneensa paljon anteeksi, rakastavat sen seurauksena myös paljon (Luuk. 7:47). Koska he ovat tulleet armahdetuiksi, ei heillä ole syytä pitää itseään muita parempina. He laittavat armon kiertoon ja tuovat tällä tavoin Jumalan ilmi lähimmäisilleen.
Toiseksi, Jeesus on antanut monenkirjavalle kansalleen tehtävän: tehdä kaikista kansoista hänen seuraajiaan (Matt. 28:18). Tämä toteutuu ensinnäkin luomalla aitoja ihmissuhteita kaikkialla siellä missä olemme ja vaikutamme. Ihmisten tulee saada kuulla ja nähdä evankeliumi. Heidän tulee kuulla sanoma, joka yksin voi synnyttää heissä uskon (Room. 10:17). Tämän lisäksi heidän tulee nähdä evankeliumi meissä, jotta he voisivat seurata meitä niin kuin me seuraamme Jeesusta (1. Kor. 11:1).
Toiseksi, tämä tehtävä toteutuu paikallisseurakunnan kokoontumisessa. Uudet uskovat kastetaan seurakuntien jäseniksi merkkinä Jumalan kansaan kuulumisesta (Matt. 28:19). Tämän myötä he sitoutuvat opetuksen alaisuuteen, jotta heidät voitaisiin varustaa kypsiksi Jeesuksen seuraajiksi, jotka kykenevät taas omalta osaltaan rakentamaan Jumalan temppeliä, Jeesuksen seurakuntaruumista (Matt. 28:20; Ef. 4:11-16; 1. Piet. 2:5).
Miksi ykseys on tärkeää?
Mikäli seurakunnan ykseys vääristyy, se vaarantaa ensinnäkin koko Jeesuksen antaman lähetystehtävän. Jos kristityt eivät heijasta maailmalle seurakunnan ykseyttä, ja siten “Jumalan moninaista viisautta”, ei elämämme ole silloin sopusoinnussa julistuksemme kanssa. Jeesus sanoi, että meidät tunnetaan hänen seuraajikseen juurikin siitä, että meillä on keskinäinen rakkaus (Joh. 13:34-35). Se on rakkautta joka tuo yhteen ihmisiä, jotka eivät muutoin tulisi keskenään toimeen!
Toiseksi, seurakunnan ykseyden vääristyminen vaarantaa myöskin opetuslapseuttamisen. Jumala on lahjoittanut seurakunnalleen palvelutehtäviä joiden tarkoitus on varustaa seurakuntalaisia “kunnes me kaikki saavutamme ykseyden uskossa” (Ef. 4:11-13). Tämä ykseyden saavuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista itsekkyyden, katkeruuden jännitteiden ja hajaannusten keskellä. Tämän vuoksi meidän on aina pidettävä keskiössä evankeliumi, joka palauttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Ainoastaan evankeliumi voi synnyttää uskon. Ainoastaan evankeliumi voi ylläpitää uskoa.
Jotta voisimme nauttia seurakunnan ykseydestä ja kaiuttaa yhdessä Jumalan moninaista viisautta tälle maailmalle, meidän on tultava saman sanoman äärelle. Sanoman, josta virtaa elämä. Sanoman, josta virtaa rakkaus. Sanoman, josta virtaa ykseys.
“Kuinka hyvää ja suloista onkaan, kun veljekset elävät sopuisasti yhdessä! (Ps. 133:1)
[1] Esim. missä määrin erimielisyydelle on tilaa. Tämä vaatii selvennykseksi niiden asioiden määrittelyn mistä tulisi olla samaa mieltä. Uskontunnustusten käyttö on perinteisesti ajanut tämän asian.
