Otin esille pienen pussillisen siemeniä. Kylvän kohta niitä multaan, ja alan odottaa pääsiäisruohon itämistä. Ajatukseni liikkuvat ylösnousemuksen riemullisessa uutisessa. Matteus kirjoittaa: 

Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: “Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut. Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut. (Matt. 28:5–7) 

Sinä synkkänä päivänä, kun opetuslapset saivat tietää Jeesuksen kuolleen, syvä murhe täytti heidän sydämensä. Miksi tämä tapahtui juuri Jeesukselle, johon he luottivat, jota he kuuntelivat, johon uskoivat? He eivät muistaneet Jeesuksen sanoja ylösnousemuksestaan, eivät ymmärtäneet. 

Mutta kun viikon ensimmäinen päivä valkeni kirkkaudessaan, ja heille vähitellen alkoi selvitä, että Jeesus ei ole enää haudassa, murhe alkoi vaihtua ihmetykseksi. Tuskin he ymmärsivät vieläkään kaikkea, mutta kun osoittautui tosiasiaksi, että Jeesus elää, he uskoiva ja iloitsivat. 

Kun Hän vielä oli opetuslastensa kanssa, Hän sanoi: Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. (Joh. 12:24) 

Katson kädessäni olevaa pientä siementä. Ihmettelen yhä uudestaan, miten sen sisällä on jo valmiina koko kasvi. Minä kasvatan nyt vain ruohoa, mutta kun hedelmäpuun siemen putoaa hyvään maahan, ja saa vettä, nousevat sirkkalehdet, ja vähitellen kasvavat varsi, lehdet, oksat. Puu kukkii ja lopulta oksa on täynnä hedelmiä, kun jaksamme odottaa. 

Sirkkalehti on hento ja pieni, mutta silti niin vahva, että työntää tieltään pois mullan ja pienet kivetkin pyrkiessään pimeästä valoon. 

En ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta koska olen sen joka kevät saanut nähdä, uskon nytkin, että se on totta, ruohon siemenet alkavat itää. Saan pian laittaa viheriöivät viljelmäni koristeineen olohuoneen pöydälle. 

Jeesuksen ylösnousemus on totta. Elämä voitti kuoleman, valo pimeyden. Vielä on maa harmaa, pihakoivu lehdetön, metsä hiljainen, Mutta kevät on tulossa kukkineen, lintuineen, kun jaksamme odottaa. Uskomme, että se tulee. Käännymme jo valoa kohti. 

Siementä katsoessani ajattelen myös Jumalan Sanaa. Jeesus vertasi sitä jyviin, joita kylväjä heittää maahan. Osa niistä putoaa hyvään maahan, ja antavat sadon, osa ei. Niin Jeesus sanoi vertauksessaan. Saamme Raamatusta lohdutusta ja rohkaisua, voimaa voimattomuuteemme, kuulemme Jumalan, Isän puhetta lapsilleen. 

Jospa Jumalan Sanan siemen putoaisi hyvään maahan sydämessäni, ja saisi itää. Kuulisin, ja säilyttäisin sen sydämessäni. Jospa uusi elämä alkaisi yhä enemmän voittaa, yhä enemmän iloitsisin ja kiittäisin synnin ja kuoleman voitosta Jeesuksen ristinkuoleman kautta, syntien sovituksesta ja Hänen ylösnousemuksestaan. Jospa voisin kantaa hyvää hedelmää. 

Jeesus puhui viinipuusta ja sen oksista. Hän sanoi opetuslapsilleen, kun he olivat viimeisellä yhteisellä aterialla, ja myös meille: Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. (Joh.15:4–5) 

Ymmärrän, että Jeesuksen tarkoittama hedelmä on seurausta tahdostani elää oksana viinipuussa, uskossa ja luottamuksessa Häneen, ja kuunnella Hänen ääntään.  Ajattelen taas siementä. Minun ei tarvitse huolehtia, alkaako se itää, tai etsiä elämää se sisältä. Uskon, että elämä herää ja voittaa, kun laitan siemenen multaan. 

Kohta vietämme pääsiäistä. Pitkäperjantain murhe muuttui riemuksi sekä tyhjällä haudalla olleiden naisten että opetuslasten sydämissä, kun he saivat kuulla uutisen, ja saivat nähdä Hänet. He tiesivät Jeesuksen kuolleen, mutta nyt Hän elää! He eivät ymmärtäneet, miten se oli mahdollista, mutta he uskoivat ja saivat sen kokea. Elämä oli voittanut kuoleman, valo pimeyden. 

He olivat Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia. He kantoivat hedelmää, ilosanoma alkoi levitä kaikkialle. Minäkin olen saanut kuulla uutisen. Hän elää tänään, niin sain uskoa. Saan kuulla Hänen äänensä Jumalan Sanassa. Hän lahjoittaa ilonsa ja rauhansa. Hän kulkee kanssani jokaisen päivän matkan, auttaa ja tukee, Niin Hän on luvannut, Saan iloita siitä, että kuolema on voitettu ja iankaikkinen elämä on minuakin varten. Hän avasi tien. Hän johdattaa minua Isän kotia kohti perille asti. 

Vielä on matkaa lintujen lauluun, hiirenkorvien puhkeamiseen pihapuissa, leskenlehtiin ojanreunalla, mutta uskon, että kevät tulee. Eräänä päivänä se on totta. Uskon, odotan ja iloitsen. 

Jeesus on ylösnoussut!