Tänä kesänä Suomen Baptistikirkko järjesti jälleen seurakuntakoululeirin (seuriksen) ja nuortenleirin, jotka kokosivat yhteen joukon iloisia ja innokkaita nuoria.
Seuris pidettiin kesän alussa Lähdekorven leirikeskuksessa 1.-6.6.2025. Leirille osallistui yhteensä 7 nuorta, ja mukana oli myös joukko isosia sekä ohjaajia. Leirin aikana tutustuttiin uskon ja elämän peruskysymyksiin, kuultiin erilaisia todistuksia, laulettiin, leikittiin ja nautittiin kesästä yhdessä. Seuriksen huipentumana vietettiin päätösjuhlat Tampereen ja Vaajakosken baptistiseurakunnissa sunnuntaina 8.6.2025. Kirkkorakennukset olivat täynnä nuorten perheitä ja ystäviä juhlistamassa tärkeää päivää.
Kesän lopussa järjestettiin nuortenleiri 12 leiriläisen joukolle Lähdekorven leirikeskuksessa 30.7.-3.8.2025. Leirin teemana oli “Linssin läpi”. Leiriohjelmassa oli rentoa yhdessäoloa ja yhteisiä keskusteluhetkiä Raamatun ytimestä. Leirillä nuoret pääsivät harjoittelemaan valokuvausta ja kirjoittamista leirilehden kokoamisen myötä.
Omalla kohdallani leirejä yhdisti kysymys: Heijastaako minun elämäni Jeesusta? Tämä on kysymys, jota viime kesänä kysyin itseltäni moneen kertaan. Olin palkattuna Vaajakosken ja Tampereen baptistiseurakuntien lastenleireillä sekä kirkkokunnan seuriksella, nuortenleirillä ja naistenleirillä. Kesän aikana leiriviikkoja kertyi siis monia, ja hiljalleen alun into vaihtui tasaiseen suorittamiseen.
Suorittaminen on kuitenkin asia, joka ei välttämättä ole erityisen hyvä tilanteessa, jossa halutaan kertoa Jumalan suuresta suunnitelmasta. Siksi juurikin alun kysymys oli paljon mielessäni. Huomasin hiljalleen suorittamisen ottavan tilaa Jumalan äänen kuulemiselta. Hoidin asiat helposti niin kuin aina ennenkin ja unohdin, että Jumalalla olisi saattanut olla uuteen tilanteeseen uusi suunnitelma.
Tajutessani tämän halusin antaa tilaa Jumalan suunnitelmalle. Halusin mahdollistaa sen, että minun elämäni heijastaisi Jeesusta ja olisin herkällä korvalla kuulemaan Jumalan äänen.
Mitä tämä tarkoitti siis käytännössä leirikesässä? Se tarkoitti sitä, että itselleni pinttyneestä vanhasta kaavasta luovuttiin. Se tarkoitti nuorten kanssa öisiä retkiä ihailemaan tähtitaivasta, joustaen muutamalla minuutilla hiljaisuudesta. Se tarkoitti sitä, että minä, ilman pienintäkään ruoanlaittotaitoa, olin yhden leirin keittiöllä. Se tarkoitti sitä, että Jeesus sytytti sekä nuoria että vetäjiä omalle kutsulleen, ja saimme nähdä tilanteita, joita emme olisi nähneet vanhalla rutiiniksi pinttyneellä kaavalla.
Haluankin herättää sinussa kysymyksen: suoritatko sinä rutiininomaisesti omaa palvelupaikkaasi? Jos vastasit kyllä, entä jos pysähtyisit hetkeksi kuulemaan sen, mihin Jumala sinua todella kutsuu? Kun pohdin omaa kutsuani ja sitä, kuinka maailmassa on paljon minua sopivampia ihmisiä kutsuuni, eräs viisas ystäväni totesi: “Et tiedä, oletko oikea henkilö tähän, mutta olet se, joka haluaa yrittää!”
Lähetyskäsky (Matt. 28:18–20) koskee myös meidän jokaisen elämää, ja mikä tärkeintä — Jeesus lupaa olla kanssamme joka päivä maailmanajan loppuun saakka. Kyse on siis siitä, käännämmekö katseemme itsestämme Jumalan suureen suunnitelmaan.
