Johdanto

Keskeistä baptistien opinmuodostuksen historiassa on ollut Raamatun roolin korostaminen. Raamattua pidetään kristityn ja seurakunnan elämän sekä opin ylimpänä normina. Opetuksessa painotetaan jokaisen kristityn henkilökohtaista vastuuta Jumalan edessä. Baptismi on perinteisesti korostanut paikallisseurakuntien itsenäisyyttä, uskonnonvapautta ja uskonnon riippumattomuutta valtiosta.

Vanhakirkolliset uskontunnustukset kristillisistä uskon totuuksista, kuten kolmiyhteisestä Jumalasta ja Kristuksesta Jumalan Poikana, eivät ole olleet keskeisessä roolissa baptistien opinmuodostuksessa, ainakaan Suomessa. Reformoitujen tapaan kuitenkin ajattelemme, että uskon sisällön tulee nousta suoraan Raamatusta ja erityisesti Uuden testamentin kirjoituksista. Uskomme, että Kristuksen jumaluus ja ihmisyys ovat sellaisenaan löydettävissä Raamatusta. Kun hyväksymme Apostolisen uskontunnustuksen ja Nikean uskontunnustuksen opin uskomme, että se on se sama oppi, jota apostolit opettivat ja Uuden testamentin ensimmäinen seurakunta eli todeksi. Toisaalta on myönnettävä, että klassisen kristinuskon käsitykset sisältyvät niin selvästi Suomen baptistien uskonkäsitykseen, että uskontunnustusten merkitystä baptismin opinmuodostukselle 1600-luvun Englannissa ei ole aina meillä tunnistettu ja ymmärretty. Baptismin syntyaikoina uskontunnustuksilla oli suurempi merkitys baptistien opin määrittelyssä kuin nykyään.

On tärkeää perustella mihin uskomme. Klassiset uskontunnustukset, kuten Nikean uskontunnustus vuonna 325, laadittiin puolustamaan kristillistä uskoa harhaoppeja vastaan tilanteessa, jossa kristillisen uskon sisältöä piti määritellä. Harhaopettajat käyttivät perusteluissaan Raamattua, mutta kielsivät Jeesuksen jumaluuden ja kolminaisuuden. Tässä tilanteessa uskontunnustus luotiin oikean kristillisen uskon puolustamiseksi harhaoppeja vastaan ja ilmaisemaan mistä oikeassa kristillisessä uskossa on kyse.

Baptistikirkon tunnustukset

Vuonna 1889 säädettiin eriuskolaislaki, joka salli Suomessa uskonnonharjoituksen tietyille protestanttisille vähemmistöryhmille. Lain nojalla baptistit järjestäytyivät uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ja ilmoittivat toimintansa opilliseksi pohjaksi Apostolisen uskontunnustuksen ja Raamatun. Myöhemmin, 1900-luvun alussa, suomenkieliset baptistit laativat oman Baptistikirkon uskontunnustuksen, joka on yhä yksi tunnustuksistamme.

Uuden uskontunnustuksen ja uskon määrittelyn tarve syntyi 2010-luvulla. Peruslähtökohta ei ole muuttunut: “Meillä ei ole muuta uskontunnustusta kuin Raamattu.” Mutta se, miten tulkita Raamattu on myös tärkeää. Ja silloin syntyi prosessi, jossa tutkittiin ensin työryhmässä ja vuosikokouksissa mitä haluaisimme sanoa uskostamme ja tulisiko tehdä uusi uskontunnustus. Seurakunnat ottivat kantaa ehdotukseen ja prosessi päätyi lopputulokseen, jossa meillä on nyt virallisesti kolme uskontunnustusta, joiden kautta kerrotaan lyhyesti uskomme ydinkohdat.

Nämä ovat 1) Apostolinen uskontunnustus, 2) Protestanttinen tunnustus ja 3) Baptistikirkon tunnustus. Järjestyksellä on oma tärkeä merkityksensä. Apostolinen Uskontunnustus liittää baptistit yhteen kaikkien kristillisen kirkkojen kanssa, jotka tunnustautuvat kristityksi Apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti ja sillä on myös ekumeeninen ulottuvuus.

Apostolinen uskontunnustus

Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.

Protestanttinen tunnustuksen perusta, viisi solaa (sola lat. tarkoittaa yksin) on puolestaan syntynyt protestanttisen uskonpuhdistuksen aikana ja heijastelee ajanjakson olosuhteita, jolloin ne muotoutuivat. Jokainen sola on vastaus siihen, mitä pidettiin ongelmallisena erityisesti roomalaiskatolisessa kirkossa. Protestanttinen tunnustus liittää baptistit anabaptisteihin ja protestanttiseen reformaatioon 1500- ja 1600-luvulla, Zwingliin, Kalviniin ja Lutheriin. Ja erityisesti baptistisiin juuriin Englannissa kuten John Bunyaniin ja puritaaneihin sekä ensimmäiseen baptistiseurakuntaan Amsterdamissa Hollannissa vuonna 1609, joka toimi yhteistyössä mennoniittojen (anabaptistit) kanssa.

Protestanttinen tunnustus (viisi solaa)

Yksin Raamattu/Sola Scriptura. Yksin uskosta/Sola Fide. Yksin armosta/Sola Gratia. Yksin Kristuksen kautta/Solus Christus. Kunnia kuuluu yksin Jumalalle/Soli Deo Gloria.

Baptistikirkon tunnustus

Me uskomme, että meidän Herramme Jeesus Kristus itse apostoliensa kautta perusti ja asetti maan päälle pyhän seurakuntansa, jonka perustuksena on Jumalan iankaikkisesti pysyvä sana ja elävä usko Kristukseen.

Me uskomme, että seurakunnan muodostavat maailmasta kutsutut, mielenmuutokseen ja kääntymykseen tulleet, uskovana kastetut ihmiset, joilla on yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.

Me uskomme yhteen Jumalaan, kaiken Isään ja Luojaan, ja Hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, meidän Vapahtajaamme ja Pyhään Henkeen, meidän Puolustajaamme, sekä tunnustamme Jeesuksen Kristuksen seurakunnan ainoaksi pääksi ja paimeneksi.

Anabaptistit ja uskontunnustukset

Jo varhaiset anabaptistijohtajat Balthasar Hubmaier, Leonhard Schiemer, Pilgram Marpeck ja Peter Riedemann kirjoittivat kommentaareja käyttäen klassisia uskontunnustuksia ja laativat pitkiä tunnustuksia anabaptisteille. Kolme suurinta anabaptistiryhmää sveitsiläiset veljet, mennoniitat ja hutteriitit vastustivat kirjoituksissaan unitaarien areiolaista oppikäsitystä Jumalan ykseydestä, joka kielsi kolmiyhteinen Jumalan.

Anabaptistit korostivat Sola Scriptura -periaatetta. Raamatun totuuden ymmärtäminen on mahdollista maallikoille ja kuulijoille, joilla on vain alkeellinen teologinen koulutus. He jakoivat samat peruskäsitykset reformaattorien kanssa kolmiyhteisestä Jumalasta, Jeesuksen jumaluudesta, Pyhän Hengen persoonasta, ihmisen turmeltuneisuudesta, uudestisyntymisestä ja Jeesuksen konkreettisesta paluusta.

Kuitenkin heidän tulkintansa lapsikasteesta ja ihmisen langenneesta luonnosta erotti heidät reformaattoreista.  Anabaptistit opettivat, että jokaisen kristityn tuli elää vuorisaarnan opetuksenmukaisesti jo maan päällä. Anabaptistit eivät asettaneet suurta painoa raamatullisen teologian älylliselle ulottuvuudelle. Heille kristinuskon opetuksen ydin oli opetuslapseus. Kukaan ei voi olla kristitty, ellei hän ole Kristuksen opetuslapsi ja elä sen mukaisesti.

Suhde yhteiskuntaan oli ohut. Anabaptistit pyrkivät rakentamaan uudelleen apostolisen kristinuskon. He olivat vakuuttuneita, että Jeesuksen opetus väkivallattomuudesta koski kaikkia ihmissuhteita kaikkialla, ei vain sotatilaa. Usko ihmisluonnon turmeltuneisuuteen teki heistä haluttomia osallistumaan julkiseen elämään ja he vetäytyivät marginaaliin.

John Smyth ja Thomas Helwys

Ensimmäiset baptistiteologit Englannissa 1600-luvun alkupuolella olivat John Smyth ja Thomas Helwys ja he perustelivat teologisia näkemyksiään ensisijaisesti Raamatun pohjalta. Tässä suhteessa he eivät eronneet merkittävästi muista puritaanisista ja reformoiduista yhteisöistä. Teologisesti koulutettu John Smyth (Christ College, Cambridge) oli alun perin anglikaanipappi, sitten baptistipastori ja myöhemmin mennoniittapappi. Hän innokkaasti oikoi kirkkoisien opetusten epäjohdonmukaisuuksia ja epäraamatullisuuksia. Hän ei pelkästään selittänyt Raamattua kirjaimellisesti, vaan huomio kristillisen kirkon historian ja tradition merkityksen kirjoituksissaan. Smyth korosti erityisesti klassisen kristinuskon opetusta kolminaisuudesta (Nikea) ja vastusti areiolaisuutta.

Lakimies Thomas Helwysin teologia oli yksinkertaisempi ja hän ei yleensä siteerannut kirkkoisiä. Siitä huolimatta hän käytti patristisia ja uskontunnustuksellisia ilmaisuja kolminaisuusopista teoksessa Declaration of Faith of English People Remaining at Amsterdam. Raamatullisuus ja kirjaimellinen tulkinta ovat kaksi eri asiaa. Se, että tietyt kirjoittajat eivät ole yhtä innokkaita siteeraamaan patristisia, tunnustuksellisia tai kirkolliskokouksellisia lähteitä kuin toiset, ei tee heistä automaattisesti biblistisiä.

Ensimmäisille baptisteille Raamatun kirjaimellisuus ei tarkoittanut primitivismiä (halua jäljitellä varhaista apostolista uskoa ja käytäntöä). Vaikka protestantti ymmärretään raamatullisen kirjaimellisuuden kannattajana hän voi silti arvostaa perinnettä, kirkkoisiä, tunnustuksia, kirkolliskokouksia ja niin edelleen. Samoin voimakkaasti primitivismin kannattaja voi samalla arvostaa kristillistä perinnettä. Protestantit Englannissa 1600-luvulla, sekä baptistit että puritaanit hyödynsivät vanhoja kristillisen perinteen lähteitä ja olivat samaan aikaan vahvoja tunnustuksellisia kristittyjä. Tästä esimerkkinä yksi vanhimmista baptistien tunnustuksista kolminaisuudesta.

Lontoon baptistien tunnustus 1689 (kolminaisuudesta)

”Tässä jumalallisessa ja äärettömässä olemuksessa on kolme persoonallista olemusta: Isä, Sana eli Poika ja Pyhä Henki, jotka ovat yhtä olemusta, valtaa ja ikuisuutta, jokaisella on koko jumalallinen olemus, mutta kuitenkin olemus on jakamaton; Isä ei ole mistään, ei syntynyt eikä lähtöisin; Poika on iankaikkisuudessa syntynyt Isästä; Pyhä Henki lähtee Isästä ja Pojasta; kaikki ovat äärettömiä, ilman alkua, siten yksi Jumala, jota ei saa jakaa luontoon tai olemukseen, vaan erotetaan erityisillä suhteellisilla ominaisuuksilla ja persoonallisilla suhteilla; tämä kolminaisuusoppi on kaiken yhteytemme Jumalan kanssa ja lohdullisen riippuvuutemme Hänestä perusta.”

Nikean uskontunnustus

Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan. Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.

Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon. Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

Reflektioita Nikean uskontunnustuksesta

Nikean uskontunnustus toteaa: “Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi.” Tässä kohtaa baptistien tulkinnat ovat jakautuneet.” Eikä pelkästään baptistit, vaan kasteesta on ollut erimielisyyksiä laajemmin. Kuinka tulisi ymmärtää ’kaste’—viittaako se aina veteen vai myös Henkeen?

Baptistien klassinen 1600-luvulla syntynyt käsitys oli, että Raamatun sana ”Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.” viittaa Hengessä tapahtuvaan kasteeseen eli uudestisyntymiseen. On yksi kaste Pyhään Henkeen ja monta Hengellä täyttymystä. Uskon tunnustaminen vesikasteessa taas on symbolinen kuva siitä, mitä on ensin tapahtunut Hengessä, olemme kuolleet Kristuksen kanssa synnille ja elämme kasteen haudasta nousseena uutta elämää Kristuksen kanssa.  Kaste ja usko liittyvät siten toisiinsa.

Kuinka ymmärtää ”syntien anteeksiantaminen kasteessa?” Onko kaste pelastava? Koska tämä liittyy Pyhää Henkeä koskevaan artiklaan, se viittaa Hengen kasteeseen tai uudestisyntymiseen, joka tapahtuu uskon myötä. Vesikaste on ulkoinen tunnustus tästä aiemmasta sisäisestä todellisuudesta. Siten parannus/katumus ja kaste kuuluvat yhteen kuten Pietarin saarnassa helluntaina: ”Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi.” Augustinuksen väitteen pelkän vesikasteen pelastavasta vaikutuksesta hylkäämme, koska se sanottiin vasta vuosisata Nikean kirkolliskokouksen jälkeen.

Ajattelisin, että Nikean uskontunnustuksen sisältöön, joka on kristillisen historian laajimmin hyväksytty uskontunnustus, ei tulisi tehdä minkäänlaisia muutoksia. Ekumeenisesti suuntautunet baptistitutkijat ehkä sijoittavat hakasulut Filioque-ilmaisun (“ja Pojasta”) ympärille. Tämä rohkaisee baptisteja tutkimaan Raamattua itse ja päätymään omiin johtopäätöksiinsä Pyhän Hengen iankaikkisen lähdön tarkasta muodosta Joh.15 ”Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.”

Sanan “neitsyt” kirjoittaisimme pienellä alkukirjaimella viitatessamme Mariaan. Mariologia on kiinnostava tutkimusaihe, mutta mariolatriaa, jossa Neitsyt Mariaa rukoillaan/kunnioitetaan Jumalan rinnalla on vieras ajatus baptisteille.

Nikean uskontunnustus määrittelee ytimekkäästi kaksi kristilliselle uskolle ehdottoman tärkeää oppia—kolminaisuuden ja kristologian. Nyt juhlavuotena voimme yksilöinä ja seurakuntina tutkia näitä kahta tärkeää uskontunnustuksen oppia Raamatun pohjalta ja miksi ne ovat niin merkityksellisiä.

 Lähteet:

“Why add Nicene Creed to our confession?”, Andrew Brown 2024. (Baptist Standard)

“Were the General Baptists Biblicists?” J. Matthew Pinson 2023.

“The Ecclesiological Contributions of Thomas Helwys’s Reformation in a Baptist Context”, Marvin Jones, 2017.

Alustus: Luterilaisten ja baptistien oppikeskustelut Helsingissä 16.01 2025