Anneli Lohikko

|

Vaiherikas elämä on päättynyt

Anneli Dotson (s. Valtonen) 
3.3.1929 – 4.10.2021 

Anneli syntyi Uudessakaupungissa perheensä kolmantena lapsena. Jo 10-vuotiaana hän koki Jumalan kutsun lähetystyöhön kuunnellessaan Kiinassa toimineen lähetyssaarnaajan puhetta. Tämä kertoi kiinalaispojasta, jolle selvisi, että suomalaiset olivat kuulleet Jeesuksesta jo satojen vuosien ajan. Poika ihmetteli, miksi lähetyssaarnaaja oli tullut Kiinaan vasta nyt. Anneli tunsi koko pienessä tytön sydämessään sääliä kiinalaisia kohtaan ja koki aivan kuin Jumala olisi sanonut: ”Mene sinä kertomaan heille Jeesuksesta.” 

Kokemus ei koskaan hävinnyt Annelin mielestä. Niinpä hän koulut käytyään hakeutui Helsingin diakonissalaitokselle opiskelemaan diakoniksi ja sairaanhoitajaksi. Hän suoritti myös kätilöopinnot. Suomen Lähetysseura hyväksyi Annelin lähetystyöntekijäksi ja siunasi hänet vuonna 1960 työhön nykyiseen Namibiaan. Suomen evankelisluterilainen kirkko oli jo pitkään tehnyt työtä alueella. 

Yllättävä käänne ilmoitti tulostaan jo laivamatkalla työkentälle. Samassa laivassa matkusti amerikkalainen, leskeksi jäänyt baptistilähetystyöntekijä Clyde Dotson, joka oli palaamassa lähetyskentälle Mosambikiin. Hänen vaimonsa oli kuollut heidän edellisellä työkaudellaan Afrikassa. Välimatkasta huolimatta tilanne kehittyi parissa vuodessa niin, että Anneli ja Clyde vihittiin avioliittoon Annelin syntymäpäivänä vuonna 1962. Se merkitsi, että hän joutuisi jättämään tutuksi tulleen työnsä Namibiassa. Myös hänen kannatuksensa loppuisi. Clyde oli aina luottanut Jumalan apuun ja lohdutti Annelia. Jumala pitäisi kyllä heistä huolta. Yhteinen elämä alkoi, ei tosin Mosambikissa vaan Etelä-Rhodesiassa, nykyisessä Zimbabwessa. Pian Annelin kädet olivat taas täynnä työtä. Sairaaloita ei ollut, vaan Anneli teki työtään liikkuvalla klinikalla, joka usein pystytettiin vain puun varjoon. Clyde piti hengellisen kokouksen, minkä jälkeen Anneli aloitti työnsä. 

Työpäivät saattoivat venyä vuorokaudenkin mittaisiksi, sillä avun tarvitsijoita oli paljon. Anneli tiesi olevansa Jumalan johdatuksessa, mikä antoi voimia. Clydenkin apua klinikalla tarvittiin, jos potilaiden joukossa oli rikkinäisen hampaan aiheuttamaa särkyä potevia. Vihoitteleva hammas oli vedettävä pois, ja se Clydelta sujui. Aina eivät ihmiset lähteneet heti hakemaan apua klinikalta. Perinteisen tavan mukaan monet kääntyivät ensin kylän noitatohtorin puoleen, mikä usein pahensi potilaan tilaa. Näin tehtiin, vaikka paikkakunnan kirkko oli aina täynnä ja monet kyläläiset tulleet uskoon. Yhtenä päivänä itse noitatohtori tuli tilaisuuteen. Seurakunta järjesti menestyksekkään rukouskampanjan hänen puolestaan. Noitatohtori tuli uskoon ja liittyi seurakuntaan. 

Kovin pitkäksi ei Annelin työkausi Afrikassa muodostunut. Clyde oli 25 vuotta vaimoaan vanhempi ja eläköityi jo vuonna 1972. Pariskunta palasi Yhdysvaltoihin. Siellä he kiersivät monissa baptistiseurakunnissa kertomassa työstään Afrikassa. 

Anneli Dotson 90-vuotisjuhlissaan.

Ensimmäinen yhteinen matka Suomeen toteutui jo vuonna 1973. Annelin vanhemmat olivat alkaneet sairastella ja Anneli halusi käydä tervehtimässä heitä. Matkasta alkoi Dotsonien tutustuminen Suomen baptisteihin. He vierailivat muun muassa Kajaanissa, missä seurakunta suunnitteli uuden kirkon rakentamista. Dotsonit lahjoittivat rakennusrahastoon pienen alkupääoman. Viiden vuoden kuluttua he tulivat Amerikasta uuden kirkon vihkiäisiin. 

Joulun 1981 Dotsonit viettivät Afrikassa. He vierailivat Clyden tyttären luona, joka oli siellä lähetystyöntekijänä. Clyde sairasteli jo tuolloin ja seuraavana syksynä hänen matkansa päättyi, kuten myös Dotsonien 20 vuotta kestänyt avioliitto. 

Annelin mieli paloi takaisin Afrikkaan, mutta vanhempien heikentyneen terveyden vuoksi hän palasi Suomeen. Anneli hoiti äitiään tämän viimeiset elinkuukaudet. Isä jäi hänen sisarentyttärensä hoiviin, kun Anneli lensi takaisin Alabamaan. Hän vieraili jälleen ahkerasti kertomassa lähetystyöstä baptistiseurakunnissa. 

Yllättäen Annelille avautui mahdollisuus kokoaikaiseen hengelliseen työhön Suomessa. Etelän baptistien lähetysliitto IMB teki vuonna 1985 epätavallisen päätöksen hyväksyä hänet lähetiksi omaan kotimaahansa korkeintaan kahdeksi vuodeksi. Myös Suomen baptistinaiset olivat kysyneet häntä raamattutuntien pitäjäksi tapahtumiinsa. Anneli lensikin Amerikasta Suomeen aloittamaan täysin uutta työrupeamaa. 

Ennen Annelin tuloa Kajaanin seurakunta oli ollut joitakin vuosia vailla työntekijää. Hänestä seurakunta sai ahkeran puurtajan, joka saarnasi, piti raamattutunnit ja rukouskokoukset sekä vieraili niin seurakunnan kuin muidenkin lähistön vanhusten luona. Suomessa Anneli asui sittemmin myös Tampereella ja Helsingissä. Monesti hän pohti, mikä hänen paikkansa lopulta olisi. Kuten Clyde aikanaan, koki Annelikin vaikeaksi ratkaista, mihin hän kuului. Välillä hän toimi Suomessa, välillä Amerikassa. 

Vuoden 2007 muutto Yhdysvaltoihin jäi lopulliseksi. Alkuun Anneli jatkoi vierailuja sikäläisiin baptistiseurakuntiin. Hän kertoi lähetystyöstä ja sen tarpeista. Iän myötä voimat hiipuivat. Viimeiset vuodet Anneli eli melko hiljaista elämää. Niinpä hän oli täysin valmis lähtemään, kun sairaudet veivät entisestään voimia. Anneli kaipasi jo kotiin. 

Kaipaus sai täyttymyksensä 4.10. Jumalan uskollinen palvelija pääsi vihdoin lepoon.