Raili Huhtala

|

Wan pikin wae dae na Salon

Pikin on lapsi krioksi. Sierra Leonea kutsutaan myös nimellä Salon.

Sierraleonelaiset tykkäävät lapsista. Miehet ovat naisten ohella hyviä lasten kanssa ja haluavat kiirehtiä kotiin lastensa luokse. Olen iloinen, että voin tehdä täällä työtä lasten parissa ja heidän kanssaan, joille se on tärkeää. Luomme yhdessä parempaa huomista, jota totisesti tässä maassa tarvitaan.

Kohta eläkkeelle jäävä työtoverini pastori Allan kokoaa lapsia ympärilleen matkoillamme. Koulujen lounastunnilla hän valitsee ryhmän lapsia ja ostaa heille lounaan. Tässä kuvassa ostoksilla on satunnaisia lapsia Kassirien satamassa.

Lapsia on paljon ja siksi myös kouluja on paljon. Tämän huomaa, kun ohitamme pieniä kyliä. Niissä on ainakin koulu, jos ei klinikkaa ja kirkkoa olekaan.

Viimeisellä matkallamme kävimme myös Kassirien klinikalla. Jonossa oli paljon odottavia äitejä. Vein 80 settiä vauvanvaatteita, jotka riittävät varmaan vain kolmeksi kuukaudeksi. Kassista löytyi myös pieni auto potilaalle, jolle oli juuri annettu injektio kyynelten kera.

Sierraleonelainen lapsi ei koulussaan opi nopeasti lukemaan. Teimme pientä testiä Robanan koulussa. Kuljimme luokasta toiseen aloittaen alaluokista ja pyysimme valitsemiamme lapsia lukemaan ääneen taulun tekstiä, jota he juuri olivat kopioineet vihkoonsa. He olivat kirjoittaneet sanat yhteen, koska ne eivät heille avautuneet. Opettaja olisi varmaan valinnut parhaimmat tai luettanut luokkaa yhteen ääneen, malliksi meille. Neljänteen luokkaan asti vain harva pystyi lukemaan itsekseen. Kuudennella teksti oli sitten jo avautunut. Kuutosluokkalaisiin panostetaan täällä eniten, koska sen jälkeen on loppukokeet. Näitä lukemaan opettelemisen siemeniä olen täällä pajoissamme pudotellut muun ohessa.

Kahdessa kuvassa on Mambolon Robanan koululaisia. Jälkimmäisessä kuvassa on Kassirien ekaluokkalaisia, joilla ei ollut vielä pulpettejakaan. Ryhmäkuva alla on Kassirien alakoululta.

Kun lapset eivät ole koulussa, he eivät istu kotona puhelimella tai puuhailemassa omiaan. He kulkevat vanhempiensa mukana niin torille kuin pellollekin ja oppivat tekemään omatoimisesti monta askaretta elämää varten.

Lapsen huomioiminen kasvattaa itseluottamusta. Kuviin rynnätään ja niissä poseerataan rohkeasti. Yläkoulun ja lukion luokille valitaan johtajat, jotka tuovat toistenkin ääntä kuuluviin. Unelmat omasta tulevaisuudesta ovat suuria.

Esiintyminen on rohkeaa. Kirkossa lasten Thanksgiving -jumalanpalveluksessa hyvin nuoret lapset olivat opetelleet raamatunjakeen, jonka he reippaasti esittivät.

Opettajien pajojen lisäksi pääsin mukaan seurakuntien lapsityökoulukseen. Rakentelemme yhteistyötä paikallisen CEF:n kanssa, joka Suomessa tunnetaan nimellä Lasten Missio. Tämä oli ensimmäinen koulutus yhdessä heidän kanssaan. Minun osuudekseni jäi henkilökohtaisten kokemusten jakamisen lisäksi askarrella pieni evankeliumin kertova sanaton kirja Suomesta tuoduilla kultakartonkikansilla.

Kirkkokunnassa huhtikuu on 50-vuotisjuhlallisuuksien kuukausi. Mahtoiko Kassirien -Mambolon reissu jäädä ryhmän viimeiseksi pajaviikoksi. Muutaman lyhyen pajan pyrimme lähiseudulla vielä pitämään ja jaamme riisiä Lunsarin alueella sekä ensimmäisen kerran täällä Freetownin laitamilla. Olen kiitollinen näistä reissuista sekä mukavasta ja toimivasta yhteistyöstä pastori Allanin, Jinnahin, Mauricen sekä kuskimme Fodayn kanssa.

En ole aiemmin osannut suomentaa tätä vanhaa laulua oikein; Keinuta sieluani Abrahamin helmassa (Suomessa laulamme Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen). Innostuin ottamaan sen viimeisissä pajoissamme.

Siunatkoon Taivaan Isä lasten opettajia, joiden tehtävänä on huomata ja tuoda turvaa jokaiselle. Samaan lapsen luottavaiseen asemaan saamme me itsekin jäädä Hänen hoivissaan.