Seurakunta – sekalainen lauma parhaan paimenen hoidossa. Jeesus ilmoitti seurakunnan perustamisesta keskusteltuaan opetuslastensa kanssa siitä, kenen he sanovat Hänen olevan. Pietarin tunnustettua, että Jeesus on Kristus, Messias, elävän Jumalan Poika, Jeesus kertoi rakentavansa seurakuntansa tälle kalliolle. Kristus-kallio on vankka perusta Hänen kirkolleen,
jota ”tuonelan portit eivät voita”.

Parintuhannen vuoden aikana siitä onkin muodostunut maailmanlaajuinen, kaikki rajat ylittävä yhteisö, johon kuuluu
miljoonia ihmisiä. Myös aiemmin eläneet ja meidän jälkeemme tulevat, Jeesuksen Messiaakseen tunnustavat, kuuluvat
kanssamme tähän ylivertaiseen yhteyteen Kristus-kalliolla. Yleisesti käytössä olevassa uskontunnustuksessa lausummekin
uskovamme pyhän yhteisen seurakunnan ja pyhäin yhteyden. Kun saamme lahjana ottaa armon vastaan meistä tulee pyhiä, Jumalan perheeseen kuuluvia. Jeesuksen lupauksen mukaisesti saamme Pyhän Hengen ohjaamaan elämäämme ja antamaan olosuhteista riippumattoman rauhan ja ilon sisimpäämme sekä kasvattamaan meissä Hengen hedelmää. Kristuksen seurakunnan jäseneksi tullaan ainoastaan Jeesuksen kautta, Hänen sovitustyönsä perusteella ilman yhtäkään omaa ansiota.

Raamatussa on monta toinen toistaan ihanampaa kuvausta seurakunnasta. Pietari kirjoittaa ensimmäisen kirjeensä toisessa luvussa: ”Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa.” Samassa luvussa Kristuksen seurakuntaa verrataan rakennukseksi, jossa rakennumme elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi. Itse Jeesus on kulmakivenä, jonka varaan koko rakennus nojautuu. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä seurakuntaa sanotaan Kristuksen ruumiiksi. ”Te olette Kristuksen ruumis ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.” Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat.” Tuossa vertaansa vailla olevassa, elävässä puussa oksat saavat parasta mahdollista ravintoa.

Psalmissa kuvataan Jumalan perheväkeä kauniisti: ”He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.” Meitä on, on ollut ja tulee olemaan tässä Jumalan perheessä erilaisia ja eri tavalla ajattelevia. Tärkeintä on, että vaellamme samaa, kaitaa tietä, ahtaasta, armon portista sisään käyneinä. Se portti ja tie ovat Jeesus. Muuta tietä Jumalan luo ja hänen kirkkonsa jäseneksi ei ole. Kun tapaa muita sen tien kulkijoita saa kokea sykähdyttävää iloa ja Hengen yhteyttä taustoista riippumatta.

Lopullinen päämäärämme on kotona Jeesuksen luona. Filippiläiskirjeessä sanotaan: ”Me olemme taivaan kansalaisia ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta. Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla Hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.” Siellä perillä kaikkien aikojen pyhät saavat yhdessä riemuita. Ilmestyskirjassa kuvataan seurakunnan loistavaa tulevaisuutta. ”Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä Hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on Hänen nimensä.” Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet eikä mitään murhetta enää ole.

Sitä kohti, tästä elämästä kiittäen ja nauttien, kanssamatkaajistamme iloiten ja toisiamme tukien – turvallista kotimatkaa Jeesuksen seurassa, Hänen laumansa jäsenenä!