-

|

Anteeksiantaminen vapauttaa meidät

Helena Davis

 

Kokemiemme vääryyksien anteeksiantaminen toisille ihmisille on varmaankin yksi vaikeimpia asioita mitä eteemme voi tulla. Jeesus kuitenkin kehotti meitä antamaan anteeksi jatkuvasti ja johdonmukaisesti. Esimerkiksi Hän sanoo: ”Ja kun te seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan” (Markus 11:25).

Kerran opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Jopa seitsemän kertaa? Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentä seitsemän kertaa”, vastasi Jeesus. (Matteus 18:21-22.) Ja Kol. 3:13 sanoo: ”Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.”

Vaikka Raamattu kehottaa meitä antamaan anteeksi, se ei todellisuudessa ole helppoa, mutta me voimme opetella antamaan anteeksi, niin että omassa elämässämme voisi kaikua Jumalan armo ja anteeksianto.

Pois uhrin roolista

Jumala on antanut meille vapauden vihan, katkeruuden ja epäsovun kahleista. Anteeksianto on polku, joka antaa meille uuden asenteen, uuden toivon, ja uuden suunnan ja polun elämäämme. Se  rikkoo negatiivisten tunteiden ketjun. Me voimme siirtyä pois uhrin roolista.

Meidän ei tarvitse kieltää kärsimysten, häpeän ja kivun tunteita vaan oppia käsittelemään niitä niin, että pääsemme niiden yli. Asialle on  tehtävä jotakin. Ei niin, että keskittyisimme ihmiseen, joka on loukannut meitä vaan loukkaavaan käytökseen.

Meidän tulee tehdä tietoinen päätös olla kostamatta tai kantaa kaunaa ja päättää sen sijaan antaa anteeksi. Hyväksyä kipu, jonka olemme kokeneet, siirtämättä sitä muille – ei edes rikoksentekijälle. Valita laupeus toista ihmistä kohtaan ja toivoa hänelle hyvää. Miettiä miltä tuntuisikaan vapautua kaunan taakasta ja kokea emotionaalinen helpotus. Anteeksiannon paradoksi onkin: kun antaa anteeksi, kokee itse vapauden ja paranemisen. Muutos alkaa tapahtua, kun teet tietoisen päätöksen olla kantamatta kaunaa.

Valitse olla muistamatta

Voit antaa anteeksi ihmiselle, joka sinua on loukannut, mutta ei sinun tarvitse enää olla tekemisissä sen ihmisen kanssa, jos et halua ja jos se vain on mahdollista. Älä suostu miksikään ovimatoksi. Sovintoon tarvitaan kaksi osapuolta, mutta monta kertaa toinen ei pyydä anteeksi vaan jatkaa loukkaamista. Joskus ei ihminen edes tiedä loukanneensa toista tai kieltää sen, jos sitä kysytään.

Me emme voi kokonaan unohtaa rikkomuksia, joita toiset ovat meille aiheuttaneet, mutta voimme oppia käsittelemää niitä niin, että ne eivät tuota vihaa tai tuskaa mielessämme. Voimme oppia elämään muistamatta niitä.

Raamatussa ei sanota, että Jumala unohtaisi meidän syntejämme. Hän on kaikkitietävä, mutta Hän tietoisesti valitsee olla muistamatta niitä. Hän ei siis sano, että Hän unohtaa syntimme vaan että Hän ei muista niitä enää. Hänen lupauksensa olla muistamatta niitä, on voimakkaampi kuin se, että Hän unohtaisi ne.

Heprealaiskirje (8:12) sanoo: ”Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään.” Jesaja puolestaan kirjoittaa (43:25): ”Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi.”

Anteeksiantaminen varjelee sairauksilta

Tohtori Fred Luskin Stanfordin yliopistosta on tutkinut ja opiskellut anteeksiantavia ihmisiä ja anteeksiantamattomia ihmisiä ja tullut siihen tulokseen, että ihmisillä, jotka eivät ole voineet käydä läpi anteeksiantamisen prosessia, on enemmän emotionaalisia ja ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia, mutta myös kardiologisia, neurologisia ja immuunijärjestelmän ongelmia.

“Kun meihin sattuu, se ei tapahdu vain mielessämme, vaan myös kehossamme”, hän sanoo. Mitä helpommin koemme vihaa, sitä enemmän kehomme erittää stressikemikaaleja, jotka ajan mittaan vaativat veronsa.

Anteeksianto on lahja itsellesi

Kaikkein pahinta kuitenkin on, Luskin lisää, että kyvyttömyys antaa anteeksi voi häiritä ihmisen myönteisiä puolia elämässä. “Jos meillä on liian monia asioita, jotka häiritsevät meitä tai jotka saavat meidät tuntemaan katkeruutta, niin se todella ryöstää meiltä ilomme”, hän sanoo. Hän toteaa myös, että anteeksianto on lahja, jonka annat itsellesi. Katkeruus ja viha pitävät meitä vankeina emotionaalisesti. Anteeksi antamalla me luovumme halustamme kostaa henkilölle, joka satutti meitä.

Luskin antaa ohjeen: Muistakaa, että hyvin eletty elämä on paras kostonne, jos kostoa kaipaatte. Sen sijaan, että pitäisit katseesi loukatuissa tunteissasi ja siten antaisit henkilölle, joka satutti sinua, valtaa itseesi, opettele katsomaan ystävällisyyttä ja kauneutta ympärilläsi. Anteeksianto on henkilökohtaista voimaa.

Me voimme lukea kirjoja anteeksiannosta ja oppia niistä miten toiset ihmiset ovat päässeet vihan ja katkeruuden yli, ja me voimme pyytää Jumalalta voimaa siihen, että pystymme antamaan anteeksi.

Anteeksianto puhuttelee

Lawrence Martin Jenco oli roomalaiskatolisen kirkon pappi, jonka shiiamuslimit sieppasivat Beirutissa ja pitivät vankina 19 kuukautta. Sinä aikana häntä hakattiin, hänen silmänsä pidettiin sidottuina ja häntä pidettiin kahleissa. Hän kesti kovia tuskia, kun häntä pidettiin kuorma-auton alapuolelle sidottuna silloin, kun häntä siirrettiin yhdestä piilopaikasta toiseen kuoppaisilla teillä. Kuitenkin kun hänet vapautettiin heinäkuussa 1986, hän sanoi, että hän antoi anteeksi sieppaajilleen jo silloin kun he pahoinpitelivät häntä. Hänen ystävällinen ja lempeä käytöksensä vaikutti hänen sieppaajiinsa niin, että he alkoivat kysellä hänen Jumalastaan ja uskostaan. Sen seurauksena myös julma vartija, jonka lyönnit aiheuttivat kuulon menetyksen pastori Jencolle, muuttui vähitellen ja pyysi Jencolta anteeksiantoa.

Kun Nelson Mandela vapautui vankilasta, hän sanoi:  ”Kun kävelin porttia kohti joka johti vapauteeni, tiesin, että jos en jättäisi katkeruutta ja vihaa taakseni, olisin yhä vankilassa.”

Risti kertoo anteeksiannosta

Meidän tulee aina muistaa, miten paljon me olemme saaneet anteeksi. Apostolien teot 3:15 kertoo, mitä me olemme tehneet. ”Te surmasitte elämän ruhtinaan”, ja kuitenkin Jumala on antanut meille anteeksi.

Risti on se, mitä Jumala kesti Kristuksessa, kun Hän antoi anteeksi meille. Katsoessamme ristiin, me näemme sen mitan, johon rakkauden Jumala meni antaessaan meille meidän syntimme anteeksi. Kun annamme anteeksi, me emme mitenkään muuta menneisyyttä, mutta varmasti muutamme tulevaisuuden.

Ja muistetaan, mitä 1. Korinttilaiskirje 13:4–6 sanoo: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa.”

Helena Davis