Matteuksen evankeliumin luvun 18 lopulla Pietari kysyy Jeesukselta, kuinka monta kertaa hänen on annettava anteeksi veljelleen kun tämä jatkuvasti rikkoo häntä vastaan. Ihanko oikeasti peräti seitsemän kertaa?

Seitsemän on Raamatussa täydellisyyden luku, ja Pietari varmasti mielessään ajatteli, että kyllä varmasti seitsemän kertaa riittää. Miksi hänen enää sen jälkeen pitäisi antaa anteeksi, kun toinen ei kerta kaikkiaan ota opikseen?

Ehkä Pietarin mielessä oli Lemek, joka mainitaan ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, luvussa neljä. Lemek uhosi vaimoilleen, että jos Kainin puolesta kostetaan seitsemän kertaa, niin hänen puolestaan kostetaan peräti 77 kertaa. Ehkä Pietari halusi tällä kysymyksellä näyttää olevansa Lemekin vastakohta, ja ehkä myös siinä samalla tuoda esiin sitä, että hän tuntee vanhoja kirjoituksia ja näin todistaa Jeesukselle olevansa kelpo opetuslapsi.

On hyvin mahdollista, että Pietari todella oli kärsinyt jonkun ystävänsä tai tuttunsa teoista häntä kohtaan. Ja yhä uudestaan hän oli antanut anteeksi tämän pahat teot. Nyt Pietarinkin mitta alkoi täyttyä. Eihän hän jatkuvasti voisi vain antaa anteeksi. Täytyisi hänelläkin jokin raja olla.

Jeesuksen vastaus on kuitenkin jotain aivan muuta kuin Pietari oli odottanut.

– Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa, vastasi Jeesus.

Vertaus velallisesta
Olisipa ollut hauska nähdä Pietarin ilme tämän vastauksen kuultuaan. Hän ei siis ollut vielä edes lähelläkään sitä määrää mitä Jeesus tässä mainitsi. Vielä olisi annettava anteeksi kymmeniä kertoja, ennen kuin hänen kuuluisa mittansa saisi täyttyä. Tarina ei kerro, ehtikö Pietari änkyttää mitään Jeesukselle vastaukseksi, ennen kuin Jeesus jatkoi vertauksella, jonka voit lukea Matteuksen evankeliumista, luvusta 18, jakeet 23–34.

Vertauksessaan Jeesus kertoo palvelijasta, joka oli kuninkaalle velkaa 10 000 talenttia. Yksi talentti oli 6 000 denaaria, ja yksi denaari taas puolestaan oli työmiehen päiväpalkka. Jos tuon summan, 10 000 talenttia, soveltaa karkeasti nykyvaluuttaan, olisi summa luokkaa 60 miljardia euroa. Jokainen voi tässä vaiheessa päätellä, että palvelija ei tulisi koskaan maksamaan velkaansa takaisin ihan siitä syystä, että tuollaisen summan ansaitseminen on täysi mahdottomuus. Jeesus käytti juuri tuota lukua todennäköisesti siitä syystä, että luku 10 000 oli tuohon aikaan suurin luku, jolle oli annettu oma nimi. Sitä suurempia lukuja ilmaistiin pelkästään kertomalla (esim. 10 000 x 10).

Kuninkaan ärtymys on ymmärrettävää. Hän olikin juuri antamassa käskyä, jonka mukaan palvelija ja hänen koko perheensä myytäisiin orjiksi, ja muu omaisuus takavarikoitaisiin. Tällä tapaa saataisiin edes osa summasta takaisin. Palvelija kuitenkin anoi armoa kuninkaalta, ja yllättäen tämä heltyikin, ja antoi koko velan(!) anteeksi.

Armoton palvelija
Valitettavasti vertaus ei pääty tähän. Lähtiessään kuninkaan luota, palvelija tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa 100 denaaria. Eli siis 100 päivän palkan. Iso summa tuokin, mutta paljon helpommin maksettavissa, kuin 10 000 talenttia. Tämäkin palvelija anoi armoa, mutta toisin kuin kuningas, ensimmäinen palvelija ei armoa antanut, vaan antoi heittää armoa anovan vankilaan velkansa tähden.

Sattumoisin kuningaskin sai kuulla tästä, eikä todellakaan pitänyt kuulemastaan. Hän haukkui palvelijan tämän armottomuuden tähden, perui 10 000 talentin velan anteeksiannon ja antoi heittää tämän vankilaan, kunnes maksaisi koko velkansa. Tarina ei kerro, kuinka kauan armoton palvelija lopulta virui vankilassa. Veikkaan että aika kauan.

Olen monta kertaa pohtinut tätä tarinan loppua. Mitä palvelija luuli saavuttavansa sillä, että saisi perittyä häneltä lainatut 100 denaaria takaisin? Jos hän oli jo tähän mennessä saanut kartutettua itselleen 10 000 talentin velan, hänellä oli joko pahemman luokan peliongelma tai vähän turhan kallis elämäntyyli. Molemmat seikat puhuisivat sen puolesta, että hän halusi itselleen äkkiä lisää rahaa, ja olikin sitä heti vaatimassa, kun kohtasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa. Tai ehkä hän halusi osoittaa kiitollisuuttaan kuningasta kohtaan ja maksaa tälle hyvän tahdon eleenä 100 denaria, anteeksi annetusta velasta huolimatta.

Anteeksiantaminen on välttämätöntä
No, se mihin velkaantunut palvelija olisi 100 denaaria käyttänyt, ei ole tarinan pointti. Jeesus käytti vertausta selittääkseen Pietarille vastauksen anteeksiantamisesta. Vertauksen avulla Jeesus välitti myös meille viestin siitä vastuusta, mikä meillä on lähimmäistämme kohtaan. Taivasten valtakunta on anteeksiannon valtakunta. Jumala itse antoi meille esimerkin, lähettämällä oman poikansa kuolemaan meidän puolestamme, jotta meidän velkamme voitaisiin antaa anteeksi. Meidän velkamme on siis tuo 10 000 talenttia. Se on suurempi kuin milloinkaan voimme maksaa.

Tätä anteeksiannon esimerkkiä meidänkin tulee noudattaa. Oleellista ei ole, montako kertaa olet antanut lähimmäisellesi anteeksi, vaan se, että todella olet valmis antamaan hänelle anteeksi. Yhä uudestaan ja uudestaan. Pietarin ”laskutoimitus” siitä, montako kertaa hän oli tähän mennessä antanut anteeksi, oli merkki siitä, että todellisuudessa hän ei ollut antanut anteeksi, vaan laskenut aikaa siihen, milloin hänellä olisi oikeus kieltäytyä antamasta anteeksi. Hän oli myös aivan ilmeisesti muistellut jokaista kertaa, kun oli ollut antavinaan anteeksi.

Jeesus käski antamaan anteeksi kaikesta sydämestään (Matt. 18:35). Ja se joka antaa anteeksi kaikesta sydämestään, ei laske kertoja. Sitähän kristillinen seurakunta on, anteeksi saaneiden ihmisten joukko. Eli seurakunnan tulee olla anteeksiannon yhteisö. Eihän kukaan voi kieltää toiselta henkilöltä anteeksiantoa. Lisäksi vertauksen lopuksi Jeesus varoittaa, että jos me emme anna lähimmäisellemme anteeksi, ei meidän taivaallinen isämmekään anna anteeksi meille.

On myös hyvä tietää, että aramean kielessä, jota Jeesuskin hyvin todennäköisesti käytti opetuksissaan, sama sana kuvaa sekä syntiä, että velkaa. Siltäkin pohjalta tämä vertaus on täydellinen opetus anteeksiannosta.

Antakaa anteeksi, koska teille on annettu anteeksi.

Aapo Liukko