Vaikka onkin niin, ettei totuus Suomesta ole pelkästään huolestuttava – voittivathan pikkuleijonat jääkiekossa nuorten maailmanmestaruuden – on tällä hetkellä huolta aiheuttavia asioita kasautunut röykkiöksi asti. Maamme heikko taloustilanne on johtanut suureen erimielisyyteen siitä, miten se ratkaistaan. Siitä kiistellessä Suomi on edelleen menettänyt kilpailukykyään suhteessa muihin euromaihin. Tämä, yhdistettynä työelämän rakenteellisiin muutoksiin, johtaa yhä pahenevaan työttömyyteen. Mikä edelleen vahvistaa kaikkinaisten ongelmien kehää.
Viime syksyn pakolaistulva yllätti maamme täydellisesti. Onneksi tilanne saatiin suuren vapaaehtoisjoukon avulla jotenkin hallintaan. Pikavauhtia tapahtunut asioiden järjestely on kuitenkin sitonut runsaasti viranomaisvoimia, minkä tavallinen kansalainen on huomannut poliisin vähentyneenä läsnäolona arjessa. Se on huolestuttavaa, mutta turvattomammaksi tilanne muuttuu poliisien määrän vähetessä entisestään, jos suunnitellut määrärahojen leikkaukset toteutetaan ja uusia poliiseja alkaa valmistua vähemmän kuin vanhoja jää eläkkeelle. Luulisi uuden tilanteen valossa järjen voittavan kun nähdään, että aiottu poliisien määrän vähentäminen perustui oleellisesti myönteisempään kuvaan lähitulevaisuudesta kuin miltä se nyt näyttää. Poliiseja tarvitaan päinvastoin enemmän.
Nykytilanteeseen liittyy sekin, että oikeiden pakolaisten ohella maahamme, kuten muuallekin Eurooppaan, on saapunut levottomuutta aiheuttavaa ainesta. Sen vuoksi suhtautuminen oikeisiinkin pakolaisiin on tiukentunut – mistäpä tavallinen ihminen tunnistaisi kuka on mitäkin lajia. On surkeata, jos ääriainekset saavat aikaan sen, että heidän takiaan leimataan myös viattomat, jotka eivät halua olla missään tekemisissä väkivallan ja vääryyden kanssa.
Mutta vaikka onkin niin, ettei totuus Suomesta ole pelkästään huolestuttava – voittivathan pikkuleijonat jääkiekossa nuorten maailmanmestaruuden (millä todellakin oli myönteinen vaikutus kansakunnan mielialaan) – ovat edellä mainitut seikat omiaan aiheuttamaan vastakkainasetteluja eri ryhmien välille. Voimakkaita intohimoja nostattavat asiat johtavat pahimmillaan kansan kahtiajakautumiseen, johon meillä suomalaisilla tuntuu olevan taipumusta paljon pohjoismaisia naapureitamme enemmän.
Mutta täytyyhän ongelmiin löytyä ratkaisuja, turha niitä muuten on vatvoa. Näin vaikeiden ongelmien kanssa se vain ei ole helppoa – eivätkä tilannetta helpota edes lukuisat liikkeelle lasketut väärät profetiat! Lohdutuksen sanoilla toki on paikkansa, kuten ”koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa” (Hebr.12:28). On lohdullista tietää, että kerran koittaa päivä, jolloin ei enää mikään huolestuta. Mutta löytyykö ratkaisuja tähän päivään?
Tähän päivään löytyy apu, kunhan kansa ottaa korviinsa Jumalan sanan kehotuksen: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua” (Ps.50:15). Ei ole turhaa korostaa rukouksen merkitystä. Valta on Jumalan ja hän voi auttaa meitä.
Mutta jos kansakunta olisikin hidas rukoilemaan niin on hyvä, että seurakunta rukoilee. ”Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa” (1.Tim.2:1–2). – Eivät rukoilevat ihmiset ole koskaan olleet sen ihmeellisempiä kuin muutkaan. Mutta he pitävät kiinni Jumalasta ja hänen lupauksistaan. Eivätkä koskaan anna periksi!
Tapio Lohikko
