Euroopan baptistien lähetysliiton vuosikokous Saksassa
Runsaat sata edustajaa ja vierasta 26 eri maasta oli kokoontunut Saksan Herfordiin, paikallisen baptistiseurakunnan vieraiksi EBM Internationalin vuosikokoukseen. Lähetysliiton uuden pääsihteerin, Christoph Hausin myötä tapahtuma on saanut uutta väriä. Tällä kertaa koko vuosikokousväki siirtyi viettämään lauantai-iltapäivää Herfordin vanhan keskustan torille (kaupungin perusti Kaarle Suuri v. 789). Kaupunkilaiset saivat kuulla henkilökohtaisia todistuksia ja monenlaisia musiikkiesityksiä. Heille kerrottiin myös EBM:n laajasta työstä eri puolilla maailmaa. Tilaisuus onnistui hyvin. Ilma oli kaunis ja kaupunkilaisia oli paljon liikkeelle.
Vuosikokouksen pääasia ovat tietysti viralliset keskustelut ja päätöksenteko lähetystä koskevissa asioissa. Kirkkokuntamme edustajana oli lisäkseni kirkkokuntamme kehitysyhteistyöstä vastaava Raili Huhtala.
Kaksi uutta lähettipariskuntaa ja uusi työkenttä
Kokouksen yhteydessä siunattiin työhön kaksi uutta lähettipariskuntaa. Espanjalaiset Julio Cháfer ja Dámaris Baldrés Päiväntasaajan Guineaan ja Ertan ja Marlene Cevik Turkkiin. Espanjalaispariskunta oli toiminut vapaaehtoistyössä nykyisellä kentällään jo vuoden alusta alkaen. Kun toinen espanjalaispariskunta lähti maasta yllättäen kevään aikana, he päättivät hakea kokotoimisiksi lähetystyöntekijöiksi. Heidät siunattiin nyt ensimmäiselle työkaudelleen Päiväntasaajan Guineaan, johon he palasivat suoraan vuosikokouksesta.
Myös Cevikin pariskunta on toiminut Turkissa jo vuodesta 1998 lähtien. Ertan on Saksassa kasvanut turkkilainen ja Marlene saksalainen. He tekivät aiemmin maassa työtä Saksan Baptistiavun työntekijöinä, mutta koska se ei ole lähetysjärjestö, he halusivat päästä EBM Internationalin työyhteyteen. – Vuosikokous ei ainoastaan hyväksynyt Cevikejä läheteikseen, samalla hyväksyttiin lähetysliitolle myös aivan uusi kohde, Turkki.
Tärkeä rukouspyyntö
Cevikien työn tuloksena on yhteen Turkin kaupungeista perustettu baptistiseurakunta ja työ on aloitettu jo toisellakin paikkakunnalla, missä kokoontuu säännöllisesti yli kymmenhenkinen ryhmä uskovia eri kodeissa. Cevik kertoi puhuessaan kokousedustajille, että tällä hetkellä hän tarvitsee henkilökohtaisen vartijan aina liikkuessaan kaupungissa, jossa seurakunta kokoontuu. Jumalanpalveluksien ajaksi tarvitaan lisäksi kaksi siviilipukuista poliisia turvaamaan kokoukseen osallistuvia. Näin siksi, että maa on ainakin virallisten tietojen mukaan 99-prosenttisesti muslimimaa, eivätkä muslimit katso hyvällä sitä, että joku omasta suvusta kääntyy kristinuskoon.
Lupasin Cevikin pariskunnalle, että me muistamme heitä ja heidän työtään jatkuvasti rukouksin, ja toivon, että seurakunnissamme otetaan tämä rukousvastuu oikein sydämen asiaksi. Cevik mainitsi, että aikaisemmin maassa oli n. 3,5 miljoonaa kristittyä, mutta nyt heitä on vain hieman yli 100 000 jäljellä. Uskovien vaino on saanut kristityt jättämään maansa ja hakemaan turvaa länsimaista.
Laaja työ tarvitsee varoja
Surullinen asia vuosikokouksessa oli katsella aina vain pieneneviä budjetteja. Tämän vuoden budjetti on vajaat 4 miljoonaa euroa, josta 2,9 miljoonaa lasketaan tulevan yksinomaan Saksasta. Tämän tulisi herättää meidät muut hyvinvointiyhteiskuntien uskovat kantamaan vastuuta yhteisestä työstämme, jonka avulla viedään evankeliumi sinne, missä sitä tarvitaan ja missä löytyy yhä vastaanottavainen kuulijakunta!
Lähetysliitto jatkaa yhä sillä linjalla, että työ kaikkialla saadaan yhä enenevässä määrin paikallisten hoitoon. Afrikan lähes 60 lähetistä vain 15 on eurooppalaisia, eikä uusia lähetetä kuin sellaisissa tilanteissa, joissa se on yhä tarpeen. Etelä-Amerikan työ tehdään kokonaan paikallisin voimin, samoin Intian. Lisäksi joka maassa on tietenkin paljon niitä, jotka tekevät oman työnsä ohella paljon työtä omissa seurakunnissaan.
Afrikassa työtä tehdään seitsemässä maassa: Kamerun, Sierra Leone, Päiväntasaajan Guinea, Keski-Afrikan tasavalta, Malawi, Mosambik ja Etelä-Afrikka. Lähetysliitto vastaa työntekijöiden palkkojen lisäksi lähetysasemien ylläpidosta, klinikoista, kahdesta sairaalasta sekä ammatillisesta ja teologisesta koulutuksesta. Se panostaa myös maatalouteen ja vesihankkeisiin.
Keski-Amerikan työ keskittyy toisaalta lapsiin, toisaalta evankeliointiin. Sitä tehdään Argentiinassa, Boliviassa, Brasiliassa, Kuubassa ja Perussa. Lastenkodit, erilaiset lapsille tarkoitetut päiväkeskukset, joissa köyhien perheiden lapsille annetaan lämmin ateria päivittäin ja heitä autetaan selviytymään koulutehtävistään. Päiväkeskuksissa tarjotaan myös esikoulumahdollisuus slummeissa eläville lapsille, jotka ilman sitä jäisivät heti ensimmäisellä luokalla jälkeen muista luokkatovereistaan, joilla on ollut mahdollisuus käydä esikoulua.
Intiassa työtä tehdään Andra Pradeshin osavaltiossa, joka sijaitsee Bengalin lahden rannalla Itä-Intiassa. Siellä käytetään eniten rahaa lapsiin ja terveydenhoitoon. Alueella on 14 lastenkotia, joissa lapsia yhteensä n. 750. Andra Pradeshissa toimii myös viisi esikoulua. Sairaanhoitotyö on välttämätöntä, sillä köyhillä ihmisillä ei ole muuten mahdollisuuksia saada hoitoa. Intiassa kannatetaan mm. kolmea silmäklinikkaa ja yhtä liikkuvaa klinikkaa, joissa pystytään tarkastamaan vuosittain yli 45 000 silmäpotilasta. Osa heistä menettäisi näkönsä ilman kaihileikkausta. Nelloren kaupungissa on lisäksi leprasairaala spitaalisten hoitoa varten.
Vapaaehtoistyö
Kaikilla EBM Internationalin alueilla on mahdollisuus 3-12 kk vapaaehtoistyöhön. Euroopasta ovat monet nuoret ja eläkeläiset lähteneet tekemään vapaaehtoistyötä. Omasta maastamme esimerkiksi ammatteihin valmistuvilla nuorilla on erinomainen mahdollisuus tehdä harjoittelujaksonsa näissä maissa. Lähtijöillä on oltava hyvä terveys ja kohdemaan pääkielen hallinta. Vapaaehtoistyöntekijä vastaa itse myös matka- ja elinkuluistaan, lähetysliitto tarjoaa ilmaisen asunnon ja ainutlaatuisen kokemuksen työstä, jota tehdään eri puolilla maailmaa.
Anneli Lohikko
