”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta. Niitäkin minun tulee johdattaa.” Joh.10:16

On aurinkoinen torstai, lokakuun 15.päivä, armon vuonna 2015. Astelen kohti Tampereen Baptistikirkkoa ja samalla sisälle tapahtumaan, joka on jo neljäntoista vuoden ajan ollut viikon kohokohta hyvin monelle ihmiselle. Yksi heistä on Uki (Urho Kolomainen) ja tapahtuma on työnimeltään työttömien ruokailu. Seurakunnassa tämä tunnetaan viikon laajimpana evankeliointi-tilaisuutena ja Uki sen työmuodon koordinaattorina.

Tiimityö kuin tanssi

Olemme Ukin kanssa sopineet, että tulen kirkolle kello 11.30, jolloin on tarkoitus aloittaa ruokakassien teko lähiympäristön vähäosaisille. Todellisuudessa torstairuokailut baptistikirkolla ovat saaneet ilmiön maineen koko kaupungissa ja asiakkaita tulee kauempaakin. Noin satametrinen ihmisjono Kissanmaankadulla jokaisena torstaina – jo tunteja ennen ovien avaamista – on saanut ihmetyksiin monet bussilla ohikulkevat kaupunkilaiset.

Ukin laatiman ruoka-aputiimin ohjelman mukaan ensimmäiset tiimiläiset ovat sinä päivänä lähteneet liikkeelle jo kello 6.50. Pääemäntä Anja Roponen kuitenkin aloittaa usein valmistelevat työt jo edellisenä päivänä. Ruoan haku kahdeltatoista eri lahjoittajalta on saatu päätökseen puoleen päivään mennessä, jolloin kassien kokoaminen alkaa. Juuri siihen tilanteeseen astun kirkkomme keittiönovesta ja totean olevani kuin keskellä tanssia. Noin tusina tiimiläistä liikkuu sujuvasti ja vähin äänin pöytien välissä ja täyttää kassin toisensa jälkeen erilaisilla ruokatarvikkeilla. Suoraan tehtaalta tulleisiin muovikasseihin sujahtaa tavaraa lihapöydältä, vihannesosastolta, leipäkärryistä ja herkku-kulmasta. En voi olla hämmästelemättä sitä harmoniaa, jota tiimin työskentelyssä näen. Tilanteessa aistii yhteyden ja rakkauden ilmapiirin. Yksi tiimiläisistä sanoo ääneen sen, mitä tykönäni ajattelen:

— Sellaista se on, kun jokainen löytää oman paikkansa…

Lähtökohtana halu palvella

Käsite ”oma paikka” avartuu silmieni edessä, kun saan käsiini työttömien ruokailun syksyn ohjelman, josta näkyy, että jokainen tiimin jäsen on mukana myös ”hengellisen sapuskan” valmistamisessa ja jakamisessa. Tehtävänä voi olla joko tilaisuuden juontaminen ja aloitus tai lyhyt todistuspuheenvuoro. Puhujat ja muusikot tulevat usein tiimin ulkopuolelta ja laajemmalta hengelliseltä kentältä. Toiminnasta huokuu siis aito kristittyjen yhteys.

— Tiimiimme ovat tulleet ne, jotka haluavat palvella, Uki tarkentaa. — Mukana on myös niitä, jotka eivät kuulu seurakuntaamme. Kriteerinä on se, että on itse uskossa ja pystyy johdattamaan etsivän samalle tielle.

— Omasta seurakunnastamme tilaisuuksien kysytyimmät puhujat ovat pastori Tapio Lohikko, vankilalähetti Salme Elo ja nuori evankelista Toni Ranta.

 

Ovet avataan rukoillen

Kun tämän päivän reilut 170 ruokakassia on saatu valmiiksi ja lastattu kylmäautoon, Uki kutsuu tiimin kirkkosalin puolelle yhteiseen rukoushetkeen. Siinä jokainen saa jakaa juuri sillä hetkellä tärkeäksi kokemansa asiat ja ne kerrotaan yhdessä Herralle. Samalla rukoillaan vielä ulkopuolella odottavien asiakkaitten puolesta. Pyydetään heidän osakseen sitä iankaikkista parasta, minkä jokainen tiimiläinen on itse lahjaksi saanut.

Ovet avataan kello 13.15 ja noin parisataa ihmistä täyttää nopeasti kirkkosalin. Osa jää istumaan ruokasalin puolelle. Jokainen tulija näyttää tietävän, että ensimmäiseksi tarjotaan hengellistä ruokaa. Jotkut ovat jopa sanoneet tulevansa juuri tämän ravinnon takia.

Keskivertoasiakas on Ukin silmin katsottuna reilu suomalainen mies, jolla on moniongelmaisuutta; työtön, eronnut, yksinäinen… Joukossa on naisiakin. Elämän melskeessä kompastuneita ja ruhjoutuneita ihmisiä…

— Torstai on huippuhetki asiakkaitten viikossa. Se on päivä, jolloin heitä katsotaan silmiin, heille puhutaan, heille ollaan ystävällisiä. Heitä palvellaan kuin ravintolassa. Ne asiakkaat, jotka eivät kykene itse hakemaan lämmintä ruoka-annosta ja kahvia, saavat sisarten toimesta pöytiin tarjoilun. Jokainen tiimin jäsen kokee etuoikeudekseen palvella heitä, Uki kertoo.

Historiaa ja asennemuutosta

— Näitten viikon kohokohtien historia juontaa 90-luvun lama-aikaan. Silloin seurakunnassamme syntyi halu auttaa ahdingossa olevia lähimmäisiä jollakin konkreettisella tavalla. Ajatus työttömien ruokailujen järjestämisestä alkoi itää ja varsinainen toiminta käynnistyi vuoden 2001 toukokuussa Ilkka Kajovallan vetämänä.

Ukilla ja Ilkalla (asiakkaitten keskuudessa Illa) oli siihen mennessä takana jo pitkä yhteistyökokemus evankelioinnin saralta. Nyt he halusivat auttaa lähimmäisiä sekä fyysisesti että hengellisesti.

— Aluksi painopiste oli sapuskassa, Uki jatkaa. — Ilkka teki käytännössä koko ruoanhakutyön. Näiltä reissuilta hänelle kertyi ajokilometrejä kolmen maailmanympärysmatkan verran.

— Kutsuja jaettiin alussa kirjallisina kirkkomme viereiseen Hipposkylään 274 kappaletta. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli 17 ruokailijaa. Kynnys tulla kirkkoomme oli siihen aikaan vielä korkea. Monet niistä, jotka silloin kuitenkin tulivat, ovat mukana vieläkin. Tänä päivänä emme enää voi mainita tapahtumasta edes seurakunnan ilmoitusten yhteydessä Tamperelaisessa, sillä kävijämäärä alkaa olla tiloihimme nähden maksimissa. Tähänastinen ”piikki” on viime kesältä – 240 ruokailijaa.

Muutoksesta asenteissa kertoo myös kahden asiakkaan välillä käyty keskustelu, jonka aikana yksi totesi, että — kaikki kirkot tarttis polttaa! Siihen toinen vastasi: — Ei nyt sentäs Illan kirkkoa!

Viestikapulan vaihto

Torstaina 15.10.20015 puhujana onkin Ilkka Kajovalta. Hän on pikku hiljaa siirtänyt vastuutehtävät kuudetta vuotta opettajan työstä eläkkeellä olevalle Ukille ja tulee nykyään itse paikalle harvemmin. Ilkan työparina tilaisuudessa on Heikki Raatikainen, joka laulaa ja todistaa. Molemmilla miehillä on omakohtainen kokemus siitä, miten syvältä Jeesus voi ihmisen nostaa ja pelastaa.

— Olipa hyvä tilaisuus, toteaa yksi tiimiläisistä ja siirtyy nopeasti pihan puolelle, jossa ruokakassien jako on juuri alkamassa. Samaan aikaan tarjotaan lämmin ruoka ja pullakahvit ruokasalissa.

Jumalan antama sydän

Seuraan ruokakassijonon etenemistä Ukin vierestä, joka kerää asiakkailta numerolappuja. Tällaista lappua vastaan saa kassin. Jokaisen numerolapun toisella puolella on Elämän eväs – sananpaikka Raamatusta. Entisenä opettajana Uki kysyy joiltakin asiakkailta:

— Joko osaat lapussa olevan raamatunjakeen ulkoa?

Kohdalle tulee asiakas, joka katsoo Ukia silmiin ja sanoo:

— Sinulla on hyvä sydän. Jumala on sen sinulle antanut.

Viimeisten asiakkaitten saatua ruokakassit yksi tiimiläisistä toteaa:

— Uki on meille kuin paimen. Kuin kallio. Kuin iskä. Meillä on mahtava tiimi. Teemme kaiken rukouksen hengessä.

Paimenen unelma

Sinä aurinkoisena torstaipäivänä kello 16 aikaan kirkolta pois kävellessäni totean itsekin olevani rukouksen hengessä. Sydämessäni on kiitos Ukista – tästä erilaisesta paimenesta – ja samalla pyyntö, että hänen unelmansa toteutuisi. Unelma siitä, että hänen oma perheensä saisi kokea muutoksia, jotka purkaisivat vuosikymmenten riippuvuudet. Ja että Pyhä Henki voisi luoda kompastuneesta ja ruhjoutuneesta uuden luomuksen.

Hanna Hyppönen