Tapio Sätilä
Olen välillä ajatellut, olisiko olemassa malli tai toimintatapa, joka takaisia seurakunnan määrällisen ja laadullisen kasvun. Olen kaivannut ja hakenutkin tällaista mallia. Olen jopa kokeillut joitakin malleja, mutta tulokset eivät ole olleet haluamiani. Olenko etsinyt väärää asiaa?
Oletan, että me kaikki olemme etsineet ’kikka kuuttatoista’, joka toimisi tilanteessa kuin tilanteessa tuottaen seurakunnassa kasvua. Monet kirjat esittelevät yhtä tiettyä toimintatapaa, jonka uskotaan toimivan kaikkialla. Kyseisiä ”ainoita oikeita” toimintatapoja kokeillaan monessa paikassa eri puolilla maailmaa. Seurakunnan luontaisessa kehityksessä on havaittu, että tuota yhtä ainutta ihmetekijää ei ole olemassa. Yksi tietty, kaikkialla toimiva toimintatapa ei olekaan oikea ratkaisu. Toisin sanoen monokulttuurisuus ja yhdenmukaisuus eivät johda terveisiin seurakuntiin, jotka kasvavat sekä laadullisesti että määrällisesti.
Toisiaan täydentäen
Symbioosin toteutumiseen tarvitaan sekä keskenään erilaisia osatekijöitä että yhteys näiden osatekijöiden välille. Symbioosi tarkoittaa suhdetta, jossa molemmat tai kaikki osatekijät hyötyvät. Symbioosissa on kaksi ulottuvuutta: ensiksi keskenään erilaisten osapuolten toisilleen antama apu ja toiseksi kaikkien kokema hyöty, joka syntyy osapuolten täydentäessä toinen toisiaan. Koska symbioosi ei synny kahden samanlaisen välille, voidaan symbioosia sanoa erilaisuuden mahdollisuudeksi. Nimitys voisi olla myös erilaisuuden haaste, koska joskus symbioosin tulokset ovat negatiivisia.
Seurakunnassa erilaisuus on todellisuutta pelkästään jo siksi, että sen jäsenet ovat erilaisia. Erilaisuuden näkeminen seurakunnan voimavarana, riidanaiheen sijasta, vapauttaa seurakunnan luonnollisia kasvuvoimia. Aiemmin esillä ollut kasvuvoima, keskinäinen riippuvuus, ottaa huomioon kokonaisuuden. Symbioosi huomioi erilaisuuden, sen että kokonaisuuden erilaiset osat täydentävät toinen toisiaan ja yhdessä saavat aikaan entistä paremman lopputuloksen. Symbioosin osapuolet hyötyvät toisistaan. Liikemaailmassa puhutaan nykyään ”win-win”-toimintatavasta. Tällöin pyritään ratkaisuihin, joissa ei ole häviäjiä. Raamatussa ei käytetä symbioosi-sanaa, mutta siellä kehotetaan rakastamaan lähimmäistä niin kuin itseä. Seurakunnan luontainen kehitys ymmärtää tämän kehotuksen tarkoittavan samaa kuin symbioosi.
Haastava erilaisuus
Mitä meinaat tehdä? Otatko riemulla vastaan erilaisuuden? Aiotko pelkän hyväksymisen sijasta ryhtyä juhlimaan sitä? Tällöin et enää vain siedä erilaisuutta, vaan näet sen Jumalan ajatuksena, Jumalan mahdollisuutena, Jumalan tarkoituksena. Voit olla edesauttamassa erilaisten ihmisten hyötymistä toinen toisistaan. Voit edistää seurakunnassasi vaihtelua kannattamalla erilaisten toimintatapojen käyttöönottoa. Mitäpä sanot siihen, että erilaiset musiikin muodot ja tyylit saavat tasapuolisen kohtelun seurakunnassasi? Tämä kysymys saattaa myllertää sisuksiasi. Huomaat, että erilaisuus haastaa. Voit vielä hyväksyä musiikin, josta et ensisijaisesti pidä, mutta voiko auttaa tuota musiikkia menestymään? Entä, jos tuo itsellesi vieras musiikki saa jonkun kiinnostumaan Jumalasta? Onko erilaisuuden vastakohta, yksipuolisuus, hyvä ja mielenkiintoisempi vaihtoehto? Tuskinpa. Ainakin Jumalan luoma maailma näyttää meille mallia erilaisuuden paremmuudesta. Sinä olet erilainen kuin minä. Lumihiutaleet ovat keskenään erilaisia, mikä tekee lumikinokset vahvoiksi. Ja jos harrastat palapelien kasaamista niin, luulen sinun olevan tyytyväinen, etteivät kaikki palaset ole samanlaisia.
Me voimme tarttua haasteeseen. Voimme muuttaa haavettamme seurakunnasta. Vapautamme erilaisuuden tuoman kasvun, kun luovumme seurakuntaihanteesta, jossa yhdenmukaiset mallit tuovat muutoksen, kasvun ja täyttymyksen. Meidän seurakuntamme ei tarvitse olla kopio suuresta kasvavasta, maailmalla tunnetusta seurakunnasta. Voimme olla yhteisönä ihan omanlaisemme, ainutlaatuinen, juuri sellainen kuin Jumala halusi meidän yhteisömme olevan. Tärkeintä on, että toimimme yhtenä kokonaisuutena (1 Kor. 12. luku), jossa jäsenet täydentävät toinen toisiaan, auttavat toisiaan ja saavat yhdessä Jumalan kanssa aikaan kasvua, Jumalan valtakunnan leviämistä.
