Meillä Vaajakoskella baptistit ja luterilaiset tekevät jonkin verran yhteistyötä, ja se on niin perin ilahduttavaa, että oikein harmittaa. Ei tämmöisen asian pitäisi olla niin yllättävä ja hieno asia, että siitä ihminen näin riemastuu. Ei, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Kaikki Jeesukseen uskovat ovat yhtä ja samaa ruumista, yhtä perhettä. Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa, käski Jeesus, (Room. 12:10-13). Ja keskinäisestä rakkaudesta meidät tunnetaan, (Joh. 13:35). Nyt kun oikein ottaa ja miettii nykyajan kristikuntaa, niin ei voi kuin kysyä, että miten meni noin omasta mielestä?
Minäpä vastaan: ei häävisti.
Joskus tuntuu, että ihmisellä on luontainen tarve olla tyhmä. Jos jopa minä sen oivallan, niin voin vain kuvitella, miten Jumalaa jurppii tämä omiensa touhu. Jeesuksen antama, kaikista tärkein käsky oli jokseenkin selkeä: rakastakaa. Rakastakaa Jumalaa ja rakastakaa toisianne, (Matt. 22:3-39). Ennen kuolemaansa Jeesus rukoili yhteyttä omiensa keskuuteen, (Joh. 17:21-23). Voisiko tästä päätellä, että kyseessä on tärkeä asia? Voisi.
Siitä huolimatta ihminen ärsyyntyy, kun joku jossakin ajattelee jostakin asiasta jotakin muuta, kuin mitä itse ajattelee. Kuinkahan monta seura- tai kirkkokuntaa on perustettu siksi, että johonkin uskovaan yhteisöön ei ole mahtunut useampia mielipiteitä? Kristikunta on levähtänyt ja repaleisemmaksi tuntuu vaan menevän. Olipa kyseessä sitten kaste, naisten asema seurakunnassa tai vaikka ehtoollinen, niin aina ollaan oltu tukkanuottasilla. Ja ollaan edelleen.
Ystävä, minä kerron sinulle nyt jotain mullistavaa: nää ei oo niin justiinsa.
Arvelen, että pelastus ei jää siitä kiinni, missä iässä ja millä tekniikalla on kastettu, tai siitä että sunnuntaisin kuunteleekin naispapin saarnaa. Kyllähän näistä jutuista saa keskustella, mutta ei näiden kustannuksella pidä yhteyttä pilata. Jos sinä rikot välisi jonkun kanssa siksi, että te ette löydä yhteistä teologista säveltä, niin minä luulen, että sinä olet tajunnut koko Raamatun väärin.
Olisi siistiä jos me tosiaan oltaisiin yhtä perhettä. Eri mielipiteitä ja näkemyksiä, eri tapoja ylistää ja toimia, mutta sama usko samaan Jumalaan. Ei tarvitsisi enää olla baptisti tai helluntailainen tai luterilainen. Jos oltaisiin vain kristittyjä. Ei tarvitsisi määritellä itseään muuten kuin Jeesuksen kautta.
Olenkin muutamille ihmisille yrittänyt tässä ehdotella, että eiköhän me lakkauteta tämä koko baptistikirkko Suomesta. Meillehän se on helppoa kun meitä on niin vähän, että kai tässä ollaan hiljalleen joka tapauksessa menossa kohti kirkkokunnallista sukupuuttoa. Sitä ennen voitaisiin kuitenkin olla esimerkki muille kirkkokunnille ja kaiken maailman lahkoille, ja ottaa reipas askel kohti kansallista ja yhteiskristillistä seurakuntaa, perhettä.
Nyt olen kyllä oivaltanut, että käytännössä tämä nerokas idea ei ehkä toimi, enkä ole edes selvittänyt, miten kokonainen kirkkokunta saadaan Suomesta hävitettyä, saati sitten kaikki. Jospa kuitenkin vihdoinkin voisimme edes yrittää ymmärtää mitä Jeesus halusi. Avattaisiin silmät ja tajuttaisiin, että tässähän on ne ihmiset, joita minä saan rakastaa ja joiden kanssa olla rakastettu. Sitä Jeesus rukoili Isältä.
Katri Liukko
